Turun Palloseura pelaa jääkiekkoa tällä hetkellä sellaisella tasolla, että turkulaiset voidaan nostaa jopa suurimmaksi mestariehdokkaaksi.
Pudotuspelikevään toistaiseksi kovimmat ottelusarjat nähtiin TPS:n ja HIFK:n sekä Ilveksen ja Kärppien välillä. TPS selätti väkivahvan ja nimekkään helsinkiläisjoukkueen todellista taisteluhenkeä puhkuen. Ilves puolestaan oli ahtaalla Kärppiä vastaan Lauri Marjamäen virittelemän hyökkäyksentappopelin kanssa.
Nyt Ilves ja TPS ovat kohdanneet kahdesti välieräsarjassaan, ja TPS on näyttänyt äärimmäisen vahvalta. Joukkueiden ensimmäinen kohtaaminen Tampereella ratkesi pienellä marginaalilla, vahvan ylivoimapelaamisen myötä kotijoukkue Ilvekselle. Sarjan toinen ottelu pelattiin sunnuntai-iltana Turussa, eikä TPS jättänyt enää jossiteltavaa. TPS voitti sananmukaisesti aivan 6–0.
Yksittäisen ottelun lopputulokseen on turha takertua, etenkin pudotuspeleissä. Ottelu oli silti mustavalkoisten myrskyvaroitus. TPS ilmoittautui ensi kertaa tämän kevään aikana todellisena kandidaattina kannujahtiin.
Vaikka joukkue hallitsi sarjaa syyskaudella vakuuttavin ottein, oli joulukuulta helmikuuhun jatkunut suvantojakso myrkkyä turkulaisille mestaruushaaveilijoille. Edes puolivälieräsarjan voitto HIFK:sta ei vielä palauttanut mestaruusjunaa raiteilleen, sillä joukkue oli ison osan ajasta pahoissa vaikeuksissa HIFK:n vyörytyksen alla.
Vahva esitys Tampereella, tappiosta huolimatta, sekä murskavoitto kotiyleisön edessä Ilveksestä sen sijaan sytytti joukkueeseen sekä kannattajiin liekin ja nosti TPS:n esiin mestarisuosikkina. Voitto paljasti millainen uhka TPS todella on muille välieräjoukkueille mestaruuskamppailussa.
Mikä tekee TPS:stä mestarisuosikin? Yksinkertainen vastaus on pelaamisen taso. TPS tekee oikeita asioita kentällä, joukkue on sitoutunut pelitapaan ja pelaa vapautunutta, iloista jääkiekkoa.
Pintaa syvemmältä löytyy muita seikkoja, jotka tukevat TPS:n nostamista suosikiksi. Näitä ovat esimerkiksi Markus Nurmi, Juuso Pärssinen, Mikael Pyyhtiä, Aarne Intonen, Eetu Liukas, Emil Viro, Ruben Rafkin, Topias Haapanen, Ville Lajunen, Johan Ivarsson, Andrei Karejev, Juhani Jasu ja Samuli Vainionpää. Kolmetoista pelaajaa viime kauden hopealle nousseesta joukkueesta, joilla on varmasti nälkää kirkastaa mitalinsa.
Näistä seitsemän on nuoria TPS-kasvatteja, jotka ovat eläneet läpi TPS:n häpeällisen heikon 2010-luvun. Heillä on varmasti vahva tunneside kasvattiseuraansa ja heille on kunnia-asia olla nostamassa Palloseuraa takaisin Liigan huipulle.
Se on seikka, jota ei kannata väheksyä. TPS:n nuorista kannattaa myös muistaa, että he olivat isossa roolissa jo viime kevään hopeajoukkueessa, ja jokainen heistä on parempi pelaaja kuin vuosi sitten.
Nuorten pelaajien tasonnosto on ollut erityisen tärkeää, sillä TPS ei onnistunut toivotulla tavalla tälle kaudelle tehdyissä ulkomaalaishankinnoissa. Ainoastaan luotettavuutta alakerrassa hehkuva Niklas Arell on lunastanut odotukset täydellisesti. Muut ovat suorittaneet enemmän tai vähemmän alle odotusten.
Kakkosketjusta paikkansa lunastaneet voimahyökkääjä Jack Rodewald ja pudotuspeleissä joukkueen näyttävimmät maalit iskenyt Tyler Steenbergen ovat Arellin lisäksi ainoat, jotka ovat mahtuneet alusta saakka TPS:n miltei muuttumattomaan pudotuspelikokoonpanoon. Kevään peleihin kaksikon panos on ollut arvokas.
Kahteen suuntaan vaihtelevalla tasolla pelannut Mitch Hults sai paikkansa vasta Jonne Tammelan pelikiellon myötä. Hults on pelannut pudotuspeleissä hyvin. Päävalmentaja Jussi Ahokkaalla on positiivinen ongelma valitessaan tiistain otteluun kokoonpanoa Tammelan pelikiellon päätyttyä.
Ahokas on valinnut pitää kokoonpanon muuttumattomana, vaikka reservissä olisi pelaajia tarjolla. TPS:llä ei ole ollut keväällä muita loukkaantumisia, kuin alkukaudella loukkaantunut Aleksi Anttalainen.
Tämä ja maltillisuus siirtorajalla kielii, että Ahokkaalta löytyy luottoa etenkin läpi kauden projektissa mukana olleisiin pelaajiin. Ja miksi ei löytyisi? Onhan joukkueessa muun muassa pudotuspelien pistepörssin kärkinimi Nurmi ja maalipörssin keulille kivunnut Pyyhtiä.
Runkosarjassa TPS ei maaleilla mässäillyt. Ahokkaan suojatit tekivät usein juuri tarvittavan määrän ja puolustivat pisteet talteen. Pudotuspeleissä TPS on löytänyt vapautumisen hyökkäyspelissään.
TPS:n suurin heikkous tällä hetkellä on erikoistilannepelaaminen. Joukkueen alivoimaprosentti on siedettävä 80, mutta ylivoimaprosentti on surkea 16,67. Neljä ylivoimamaalia ei ole huono määrä, mutta ylivoimamahdollisuuksiin peilaten se on kammottava lukema. Turkulaisten on löydettävä tähän ratkaisu, mikäli TPS mielii kannun nostoon.
Täysilukuisina pelattaessa maalinteko sen sijaan sujuu ja joukkue on onnistunut maalinteossa laajalla rintamalla. Hyökkääjistä ainoastaan Tammela ja Hults eivät ole vielä päässeet maalin makuun.
Turkulaiset ovat viimeistelleet yhdeksään otteluun 30 maalia eli 3,33 maalia ottelua kohden. Runkosarjassa joukkueen vastaava lukema oli 2,52 ja sarjan paras noteeraus oli Ilveksen 3,18 maalia ottelua kohden. Päästettyjen maalien keskiarvo on pysynyt pudotuspeleissä (2,33) lähes runkosarjan (2,28) tasolla.
TPS:n lukemat viidellä viittä vastaan ovat vakuuttavia. Toki Tapparalla, joka on monien mielestä yhä ykkössuosikki voittamaan mestaruuden, on vielä paremmat lukemat tilastoissaan.
Sen lisäksi että Tappara oli runkosarjan paras joukkue, sen erikoistilannetilastot ovat huomattavasti paremmat ja sinioranssien kokoonpano on sekä laaja että laadukas. Tamperelaisten puolivälierävastus oli kuitenkin heikompi kuin TPS:n, mikä antaa tilastoihin pienen nosteen.
Tappara sai myös lepoedun välieriin, mikä hyvässä lykyssä auttaa finaaleihin pääsyssä ja siellä menestymisessä. TPS joutui repimään välieräpaikan HIFK:lta väkisin, mikä kulutti joukkuetta varmasti. Toisaalta se loi erilaista voitonriemua kuin Tapparan rutiininomainen suoritus Lukkoa vastaan, mikä voi heijastella pitkälle kevääseen.
Tappara lähti pudotuspeleihin ykkössuosikkina, Ilves kakkosena. TPS on ohittanut jo Ilveksen ja kuronut umpeen eron Tapparaan. Jatkamalla välieräsarjaa nähdyin ottein turkulaiset ottavat ennakkosuosikin aseman finaaleihin.