Jälleenrakennuksen läpikäynyt lappeenrantalaisosasto teki kevään ja kesän aikana vahvistavia täsmähankintoja aina päävalmentajasta lähtien. Pekka Virta on yksittäisenä tekijänä yksi viime vuosien kovimmista nimistä Saimaan rannalla, eikä juuri himmeämmäksi jää ykkössentteri David McIntyren paluu Kisapuistoon.

Viime kauden päättyminen tiesi jo totuttuun tapaan nuorten pelaajien karkaamista kirkkaampiin valoihin. Muun muassa Matias Mäntykivi ja Santeri Virtanen poistuivat juonimaan kuvioita Ilveksen riveihin.

Korvaajat on tällä kertaa löydetty Keski-Euroopasta ja huhupuheiden mukaan ottajia olisi ollut niin muissa liigaseuroissa kuin muiden maiden pääsarjoissa. Dominik Lakatoš, Oliver Okuliar ja Filip Pyrochta löysivät tiensä Tsekin pääsarjasta Lappeenrantaan ja potentiaalia on väläytelty jo harjoituskauden aikana.

Puolustuspää on vahvistunut Pyrochtan lisäksi toivotulla paluumuuttajalla, kun Kisapuiston oma kasvatti Kalle Maalahti palasi Lappeenrantaan pitkällä sopimuksella. Ilveksen riveissä viimeiset kaksi kautta viihtynyt Maalahti halusi palata rakentamaan uutta projektia ja kotiyleisö ottaa miehen avosylin takaisin keltamustaan paitaan.

Maalivahtiosasto jatkaa odotetusti Niclas Westerholmin johdolla. Mies on todistanut paikkansa liigajäillä ja koppi tarttuu varmaotteisesti illasta toiseen. Viime kauden kakkosvahtina toimineen Matěj Tomekin jatkettua uralla eteenpäin varavahdin viittaa on soviteltu Juho Markkasen harteille.

Vasta 19-vuotias Markkanen pelasi debyyttinsä viime kaudella, mutta vastuuta on odotettavissa tällä kaudella jo enemmän, vaikka Westerholm pelaakin suurimman osan otteluista. Kahvipöydissä on spekuloitu Markkasen tämänhetkisestä tasosta liigakaukaloihin, mutta mikäli mies vastaa annettuun mahdollisuuteen toivotusti, voidaan Lappeenrannassa huokaista helpotuksesta.

Viime kauden mestarivalmentaja Pekka Virta saapui Lappeenrantaan kolmevuotisella sopimuksella ja joukkueen pelaamisessa on jo harjoitusotteluissa nähty mielenkiintoista sisältöä Virran pelikirjasta. Kiekko liikkuu täysin eri tavalla verrattuna Tero Lehterän ajanjaksoon, eikä SaiPa hävinnyt harjoituskauden aikana kuin kerran ja sekin tappio koettiin Pitsiturnauksessa elokuun alussa.

Lappeenrannassa onkin loppukesän aikana ollut havaittavissa samanlaista nostetta kuin aikanaan Pekka Tirkkosen ollessa penkin takana. Intohimoisimpienkin on silti hyvä muistaa, että kyseessä on jälleen pidemmän aikavälin projekti ja sen ensimmäinen vuosi.

Joukkue on sisäistänyt täysin uudenlaisen pelitavan varsin hyvin lyhyessä ajassa, mutta harjoituskausi tarjoaa aina yllätyksiä. Mikäli uuden oppiminen jatkuu ja pelitapa kehittyy toivotulla tavalla koko kauden ajan, sputnikit voivat olla kauden suurimpia mustia hevosia. Mutta kirvestä ei ole syytä heittää kaivoon, mikäli kaikki ei suju toivotulla tavalla kaikkina tammikuun pimeinä iltoina.

Projektille on silti onnistuttu rakentamaan aihio, jollaista Saimaalla ei ole nähty todella pitkään aikaan.