Kiihkeiden Edmonton-pelien jälkeen vieraskiertueen raskaus alkoi näkyä. Lopulta Chicagossa ja Milwaukeessa Leafs sai kokea tappion karvaan maun. Seuraavaksi joukkue lentää Philadelphiaan, josta matka jatkuu bussilla Hershey Bearsin vieraaksi.
10.1.2005 St. John’s Maple Leafs Edmontonissa
Baby Leafs oli nöyryyttänyt Edmonton Road Runnersia kauden aikana jo neljä kertaa. Kaikki pelit olivat olleet huipputasaisia, sillä vain kerran Leafs oli voittanut varsinaisella peliajalla. Ei siis ihme, että Vaahteranlehtien terävät reunat olivat alkaneet ärsyttää suunnattomasti Maantiekiitäjiä. Seurauksena oli tässä kahden pelin sarjan avauksessa massiivinen joukkotappelu ja satoja jäähyminuutteja, sekä aivan oikein, Leafs-voitto.
Ja miten he sen tällä kertaa tekivät? Ammuttuaan kolmannessa erässä vain kerran kohti Edmontonin maalia! Laukaukset Leafs hävisi 19-31. Leafsien ylivoimateholuku on hienon näköinen: 3/13! Road Runnersin vastaava oli 0/7. Kun Leafs voitti 3-0, niin jäähyillä oli todellakin merkitystä…
Kauden ensimmäisessä kohtaamisessa Jarrett Stoll ajoi Mikael Tellqvistin yli. Siitä pitäen joukkueiden välillä on ollut ylimääräistä kitkaa, joka nyt sitten purkautui. Peli oli muutenkin hyvin tärkeä. Seurat ovat sarjataulukossa samassa divisioonassa peräkkäin.
Leafs pääsi ylivoimalle heti ottelun alussa, kun Raffi Torres pelasi hieman liian kovaa. St. John’sin ylivoiman selkäranka David Ling kapitalisoi mahdollisuuden Jeremy Williamsin syötöstä. Williams on ottanut ison roolin Leafs-ylivoimassa, ja on viime aikoina saanut komistettua pistetiliään mukavasti.
Hetken päästä kiekko oli Jean-Sebastien Aubinin selän takana, mutta pilli oli soinut ja Edmonton-maali hylättiin. Leafs-kapteeni Marc Moro oli lähellä maalintekoa, mutta hyvästä paikasta ammuttu kuti meni ohi.
Maalivahdit Aubin ja Tyler Moss olivat kiireisiä, sillä maalipaikkoja siunaantui useita. Moss herätti huomiota myös menemällä väliin Nathan Perrottin ja Mathieu Royn käymään ottelun ensimmäiseen nyrkkitappeluun.
Leafsin puolusta ovat vaivanneet loukkaantumiset ja kokemattomuus. Jälleen kerran Dominic D’Amour osottautui liian vaaralliseksi peluutettavaksi, ja hänet oli pakko penkittää silläkin uhalla, että muu porukka väsyy.
Jason Platt otti vitosen huitomisesta ja kahden minuutin päästä jäähylle lähti myös kovanaama Rocky Thompson. Leafsilla oli reilusti aikaa pelata viidellä kolmea vastaan. Vaisusti viime aikoina esiintynyt Kyle Wellwood otti kuitenkin jäähyn ja tilannen tasaantui.
Erän edetessä Toby Petersen otti Edmontonille jo toisen vitosen, mutta tälläkin kertaa Leafs otti nopeasti oman jäähyn. Jäähyrikkaan erän käännyttyä jo viimeiselle vitoselle, onnistui Leafs vihdoin tekemään kauan tarjotun toisen ylivoimamaalin. Jason MacDonald (ylivoimassa!?) ohjasi Jeremy Williamsin kudin ohi Mossin. Myös Ling sai syöttöpisteen.
Minuutti tästä ja Mossin takana soi taas. Tällä kertaa Nathan Barrett oli asialla, ja Wellwood sekä Ling nappasivat tehopisteen. Kahden erän jälkeen Road Runners näytti lyödyltä.
Kolmas erä sujui aluksi samaan kiihkeään, mutta kuitenkin tavalliseen tahtiin kuin ottelu aiemmin. Toby Petersen kolisutteli tolppaa ja Leafs jäähyili. Mutta kun Road Runnersin tappio näytti selvältä, päätti Rocky Thompson hyökätä David Lingin kimppuun.
Tilanteen on sanottu muistuttaneen Bertuzzi-Moore-välikohtausta. Ling on kauden aikana itsekin syyllistynyt hölmöyksiin, mutta kaikesta päätellen Thompson ylitti tavalliset rajat. Hän ajoi kiinni Lingin, joka aiemmin yritti taklata Thompsonin polvia, ja takoi sitten Davidia miehekkäästi turpaan. Tilanne riistäytyi tuomarin hallinnasta. Niinpä ottelun jäähymäärä lähenteli lopulta 300 minuuttia.
Rick Mrozikin hyökkäys Matt Stajanin päälle sai Leafs-pelurit entistä hurjemmiksi. Aina silloin tällöin saatiin pelattua joitakin kymmeniä sekunteja, kunnes uusi nokkapokka alkoi.
Moss sekaantui jo toiseen tappeluun. Clarke Wilm taas hyökkäsi Jeff Woywitkan kimppuun tavalla, joka sai monet haukkomaan henkeään. Jossakin välissä Toby Petersen osui toisen kerran tolppaan, mutta sitten peli loppui ja alkoi jälkipeli. Loppusummerin soidessa vaihtopenkeillä oli yhteensä 13 pelaajaa!
Kokoonpanosta on syytä mainita se, että Harold Druken ja Scott May istuivat edelleen. Road Runnersista Tony Salmelainen luonnollisesti oli mukana, mutta Jesse Niinimäki ei.
12.1.2005 St. John’s Maple Leafs Edmontonissa
Moni fani meni 12.1. Rexall Cnteriin katsomaan tappelua, mutta hallissa pelattiinkin jääkiekkoa. Kuten usein käy, etukäteen sodaksi julistettu peli jää laimeaksi ja siistiksi. Joukkueilla ei kerta kaikkiaan ole varaa hölmöillä, sillä kohtaaminen oli enemmän kuin neljän pisteen peli.
Leafs voitti tämänkin ottelun, tällä kertaa 3-2. Road Runners on hävinnyt kaikki kuusi Leafs-peliä tällä kaudella! Hämmästyttävä saavutus kun ottaa huomioon, että joukkueet ovat tasavertainen pari.
Pelissä ei tehty yhtään ylivoimamaalia, eikä ihme, kun Leafsilla oli kaksi tilannetta ja Road Runnersilla kolme. Niinpä, väkivaltafaneille peli oli todellinen pannukakku. Rocky Thompson oli saanut viiden pelin pelikiellon, ja Jason MacDonaldkin istui tämän pelin palkattomana.
Kaksikko Tellqvist-Stoll kohtasi jälleen, kun Telly oli taas pelikunnossa. Ottelun ensimmäinen tilanne Leafs-maalilla ja Stoll on paikalla. Kiekko pomppaa maaliin ilmeisesti Stollin luistimesta. Tellyn uusi tuleminen ei alkanut kovin hyvin…
Leafs otti ensimmäisessä erässä tyhmät jäähyt pois alta. Dominic D’Amour ei auttanut asiaansa ottamalla ylivoiman aikana 2+2 minuuttia. Jokin kertoo, että heti kun pakistoon saadaan lisää materiaalia, D’Amour saa mennä Pensacolaan.
Brad Leeb esti lähes varman Road Runners-maalin. Toisessa päässä vakiokokoonpanoon hiljalleen päässyt Brett Engelhardt hukkasi avopaikan. Tilanne ensimmäisen erän jälkeen kotijoukkueelle 1-0.
Toisessa erässä Leafs pelasi pirteintä kiekkoa aikoihin. Uusittu ykkösketju Williams-Ling-Wellwood toimi hyvin. Myös Brad Leeb ja Nathan Barrett pommittivat Tyler Mossia. Lopulta David Ling ohitti Mossin. Rystyveto nousi maalin kattoon. Komean syötön antoi Ian White ja myös Wellwood sai syöttöpisteen.
Vain puoli minuuttia myöhemmin Ben Ondrus piti hyökkäyksen elossa ja syötti kiekon Nathan Perrottille, joka väänsi kiekon Mossin ohi. Leafs johti 2-1. Heti perään Telly joutui venymään äärimilleen estäessään Eric Beaudoinin maalinteon, mutta siitäkään ei lopulta ollut apua, sillä ennen pitkää kotijoukkue tasoitti.
Stoll oli jälleen maalintekijä, Torres ja Beaudoin saivat syöttöpisteet. Maalia on kuvattu Tellqvistin mokaksi. Matt Stajan nousi toisen kerran lyhyen ajan sisään sankariksi, kun hän teki David Lingin syötöstä ottelun voittomaalin. Oma rebound meni viimein ohi Mossin.
Tony Salmelainen höpötti kolmannen erän alussa Brendan Belliä, mutta Tellqvist oli vielä valppaampi. Myöhemmin Salmelainen uunotti D’Amouria, mutta tämäpä kosti asian taklaamalla Tonya tavalla, joka sai Leafs-fanitkin ihmettelemään miten jäähy jäi saamatta. Road Runnersin kiri jäi puolitiehen ja Leafsille todella tärkeä voitto.
14.1.2005 St. John’s Maple Leafs Grand Rapidsissa
Detroitin farmi ja Leafs ottivat mittaa tosistaan joulukuun alussa. Molemmat joukkueet voittivat kerran St. John’sissa. Peleistä muistetaan lähinnä David Lingin hyökkäys hontelon lupauksen Eric Himelfarbin kimppuun summerin soidessa.
Griffins ei ole pelannut kovinkaan hyvää kautta. Niklas Kronwall johtaa pistepörssiä ja Joey MacDonald on ollut erinomainen maalilla, mutta oli nyt loukkaantunut. Superlupaus Jiri Hudler oli taas pois pelistä. Nyt mies oli loukkaantunut, edellisten kohtaamisten aikaan hän oli kotimaassaan perhesyiden takia.
Leafs voitti nihkeästi 3-2. Laukaukset menivät kotijoukkueelle 49-36, mutta sehän ei ole mikään uutinen. Maalille palannut Jean-Sebastien Aubin esitti taas kerran ihmemiehen otteita.
Ensimmäinen erä oli odotetusti melko laimea joukkueiden ottaessa tuntumaa toisiinsa. Kunnon maalipaikat olivat vähissä ja erä päättyikin maalittomana.
Toinen erä alkoi Leafs-vaikeuksilla. Aubin joutui venymään Darryl Bootlandia vastaan parhaimpaansa, ja Kyle Wellwood siivosi kiekon myöhemmin maaliviivalta. Mutta muuten erä oli parempaa Leafs-peliä. Ensin maalipaikassa oli Nathan Barrett, mutta maalia ei syntynyt. Lopulta Clarke Wilm voitti aloituksen, Jay Harrison nappasi kiekon ja ampui maalille, jossa Nathan Parrott oli pahanteossa. Leafs johti 1-0.
Leafs pääsi koettamaan ylivoimaa. Pitkään tulosliuskoilta puuttunut Brendan Bell yllätti iskemällä yv-maalin. Nathan Barrett ja Jeremy Williams saalistivat syöttöpisteet.
Clarke Wilmin jäähy kostautui heti. Todd Robinson kavensi pelin Bryan Helmerin ja Kronwallin syötöstä. Griffins oli taas maalin päässä, tilanne 2-1.
Marc Moro ja Bootland nahistelivat sen verran, että päästiin pelaamaan 4-4-jääkiekkoa, ja silloinhan alkaa Kyle Wellwood-show. Wellwood päätti 10 ottelun maalittoman putken David Lingin syötöstä.
Kolmannessa erässä Griffins painoi päälle arivoisasti. Lopulta Blake Sloan pääsi tekemään luvuiksi 3-2 aivan erän puolivälissä. Danny Groulx ja Kronwall nappasivat syöttöpisteet. Aubin oli sen jälkeen helteessä, mutta kesti Sloanin, Bootlandin, Robinsonin ja kumppaneiden lähentelyt.
Harold Druken istui edelleen penkillä. Onko Brad Leeb vienyt pelipaikan lopullisesti? David Turon lähti Pensacolaan ja sai seurakseen… Scott Mayn. Jo ensimmäisestä pelistä lähtien se on ollut fanien toive. Nyt May saa ainakin kunnon peliaikaa.
15.1.2005 St. John’s Maple Leafs Chicagossa
St. John’sin vieraskiertueen voittoputken katkaisi kolmeen peliin Chicago Wolves. Kolmen perättäisen pelin putkesta toinen osottautui kohtalokkaaksi.
Joukkueet kohtasivat kahdesti marraskuussa St. John’sissa. Leafs voitti molemmat pelit. Jälkimmäinen meni aina rankkarikisaan asti. Molemmat voitot nappasi maalivahti Jean-Francois Racine, joka sittemmin on saanut väistyä Pensacolaan ECHL-liigaan. Tällä kertaa Kari Lehtonen oli lähes mahdoton mies ohitettavaksi.
Wolvesin voittoa sopi odottaa, sillä vaikka viimeisestä 10 pelistä voittosuhde on ”vain” 6/10, niin joukkue on liigan kärkikahinoissa vahvasti mukana ja Lehtosen ansiosta sillä on joka ilta tilaisuus voittaa. Mikään tähtisikermä Wolves ei ole. Joukkueesta kannattaa mainita J.P Vigier, veteraani Steve Maltais ja kohtuullisen NHL-uran tehnyt puolustaja Greg Hawgood.
Leafs oli tasveroisesti pelissä mukana. Se hävisi laukaukset vain 27-30. Ottelun avauserä oli kovaäänisen kotiyleisön mieleen. Erä oli vauhdikas. Aivan aluksi Leafs hallitsi tapahtumia ja muun muassa Kyle Wellwood ja Nathan-kaksikko ahdisteli Lehtosta.
Sitten Wolvesin Karl Stewart astui esiin. Ensin hän nolasi rookie-pakki Dominic D’Amourin, jolla on ollut vaikea tammikuu. Vähän D’Amourin höpötyksen jälkeen sama mies ohitti myös Mikael Tellqvistin. Tim Wedderburn ja Brian Maloney saivat syöttöpisteet.
Leafs tasoitti pelin ylivoimalla. David Ling on tällä hetkellä elintärkeä Leafs-maalinteon kannalta. Jälleen kerran Lingin yv-maalin takaa löytyi myös nimi Jeremy Williams, joka nousee vauhdilla pistepörssissä. Brendan Bell saalisti yv-pisteen hänkin.
Erä oli yksi parhaista Leafsille aikoihin. Jeremy Williams osui tolppaan, Kyle Wellwood ja Matt Stajan järjestivät hienon hyökkäyksen ja Brett Englehardtkin pääsi maalipaikalle. Mutta tehot olivat kateissa, ja vaikka Leafs tapojensa vastaisesti vei erän laukaukset 14-10, oli tilanne 1-1.
Leafs antoi toisessa erässä Chicagolle pari maalia, ja käytännössä hävisi pelin. Leafs pelasi pirteästi, mutta kun joukkueelle oli tulossa jäähy, pääsi kotijoukkue iskemään kuudella viittä vastaan. Kip Brennan nosti kiekon yli Tellqvistin, joka ennakoi menemällä liian aikaisin jäihin. Tommi Santala ja Kevin Doell saalistivat syöttöpisteet.
Erikoistilanteet tuhosivat Leafsin, sillä Kevin MacKenzie päästettiin tekemään alivoimamaali. MacKenzie karkasi, harhautti Tellqvistin taas jäihin ja nosti kiekon verkkoon. Kahden maalin takaa-ajo hyvävireistä Lehtosta vastaan oli oleva toivoton.
J.P. Vigier kolisutteli tolppaa ja Leafsillakin oli tilanteensa, mutta Lehtonen oli parempi kuin 1-1-tilanteeseen päässyt Nathan Perrott. Kahden erän jälkeen tilanne oli 3-1.
Viimeinen erä ei tarjonnut muuta kuin Wolves-osuman tyhjään maaliin. Leafsin takaa-ajo hyytyi hyvän alun jälkeen, ja Wolves nappasi pisteet.
Harold Druken oli palannut kokoonpanoon. Brad Leeb teki tilaa. Matt Hubbauerin viimeiset hetket Leafs-organisaatiossa näyttävät tämän jälkeen kuluvan penkillä, tuskin tuleva Flames enää nousee kokoonpanoon.
Poissa: Carlo Colaiacovo (louk.), Matt Hubbauer (terve), Tyson Marsh (louk.), Kris Newbury (louk.), Brad Leeb (veteraani), Andy Wozniewski (louk.)
Ketjut: Nathan Perrott-Clarke Wilm-Ben Ondrus, Harold Druken-Nathan Barrett-Jason MacDonald, Matt Stajan-Kyle Wellwood-David Ling, Jeremy Williams-Robb Palahnuk-Brett Engelhardt.
Pakit: Marc Moro-Jay Harrison, Brendan Bell-Regan Kelly, Ian White-Dominic D'Amour.
16.11.2005 St. John’s Milwaukeessa
Lähes epäinhimillisellä kiertueella Leafs pysähtyi tällä kertaa Milwaukeessa. Peli oli kolmas kolmeen päivään. Tuloksena oli tappio AHL:n kärkikahinoissa viihtyvää Admiralsia vastaan.
Leafsin kausi ja vieraskiertue kääntyvät molemmat seuraavasta pelistä jälkimmäiselle puoliskolle.
Leafs ja viime kauden mestari Admirals kohtasivat ensi kertaa tällä kaudella. Admiralsin joukkueesta kannattaa nostaa esiin pistepörssin kärkeä kärkkyvä Simon Gamache, maalivahti Brian Finley, agitaattori Jordin Tootoo ja miksei veteraani Tony Hrkackin.
Kun laukaustilastojen tarkastelu on nousuut lähes pääosaan näissä raporteissa, niin tarkastellaanpa tilastoa taas. Arvaatte varmaan, että kun Leafs hävivi pelin 2-6, niin laukaukset sitten kyllä voitettiin ensi kertaa aikoihin. Finley sai torjuttavakseen 34 kiekkoa, joista yksi livahti ohi. Jean-Sebastien Aubin torjui 32 vedosta 26.
Admiralsin pelätty ylivoima toimi heti ensimmäisellä yrityksellä. Harold Drukenin istuessa miettimässä syntejään, pääsi Darren Haydar viemään vieraat johtoon. Gamache ja Wyatt Smith auttoivat rakentamalla maalipaikan. Ennen Leafs-tasoitusta tapeltiin. Vastakkain olivat Nathan Perrott ja Jeremy Yablonski.
Joukkueiden pelatessa neljällä neljää vastaan pääsi Harold Druken katkaisemaan Admirals-pakin purkukiekon. Drukenilta lähti vieläpä kova laukaus, joka yllätti Finleyn tasoittaen pelin. Leafs pelasi varsin pirteästi, mutta myös Admirals oli hyvä.
Toisessa erässä Leafs väsähti ja nopea Admirals sai ohjat käsiinsä. Erän alussa Haydar teki jo toisen maalinsa, syötön antoi Timofei Shishkanov. Kolmen minuutin kuluttua Vern Fiddler ampui ruuhkan takaa kiekon ohi Aubinin. Leafs-maalivahti ei tilanteessa nähnyt kiekkoa. Greg Zanon ja Brandon Segal saalistivat syöttöpisteen osumasta.
Jay Harrisonin harjasyöttö auttoi Milwaukeen jo 4-1-johtoon. Maalin iski Yablonski, jolle osuma oli vasta kolmas kuluvalla kaudella. Cam Severson ja Burke Henry syöttivät maalin.
Takaiskun jälkeen Jay Harrison päätti hankki mainettaan takaisin nyrkein. Aubinin päälle ajettiin erässä, mutta mies jatkoi veräjällä. Admirals osui vielä kerran tolppaan ennen kuin summeri armahti erätauon ajaksi väsyneen Leafsin.
Heti kolmannen erän alkajaisiksi Gamache teki kauden 19. maalinsa Vern Fiddlerin syötöstä. 5-1-tilanteessa Doug Shedden päätti antaa enemmän peliaikaa joukkueen ynnä muille. Näistä ynnä muista Dominic D’Amour tappeli Seversonin kanssa erän puolivälin paikkeilla.
Matt Stajan kavensi tilannetta hiukan Matt Hubbauerin esityöstä. Yllättäen kokoonpanoon palannut Hubbauer laukoi päin Finleyn maskia. Stajan iski paluukiekon sisään. Vain 11 sekuntia myöhemmin Admirals iski neljän maalin eron taas voimaan. Brandon Segal teki toisen helpon osuman Aubinin taakse.
