Kolme viimeisintä pudotuspelisarjaa Bruinsin ja Maple Leafsin välillä on päätynyt bostonilaisten voittoon. Tällä kaudella joukkueet kohtasivat neljä kertaa, ja Bruins voitti otteluista kaksi varsinaisella peliajalla, yhden jatkoajalla ja yhden voittomaalikilpailussa. Maalit menivät Bruinsin hyväksi 14–7.
Jatkoajan toimittajat Oskari Jokinen ja Konsta Kiviniemi pohtivat, kumpi joukkueista etenee otteluparista jatkoon ja nostavat esille seurattavia yksilöitä.
Bostonissa halutaan unohtaa viime kauden fiasko
Jokinen: Bostonissa ei ole unohdettu viime kauden katastrofia, kun ennätyksellinen runkosarja päättyi heti ensimmäisellä kierroksella Florida Panthersin yliajoon. Sen piti olla Bruinsin dynastian loppu.
Mutta toisinpa kävi, ja Bruins taisteli tiensä aina Atlantin divisioonan toiselle sijalle.
Runkosarjamenestys oli jälleen yksi sulka hattuun Jim Montgomerylle, joka osaa laittaa joukkueessaan oikeat palikat oikeille paikoilleen. Joukkueen menoa ei haitannut edes orastava sentteripula, vaan kaikista epäilyksistä huolimatta ykkössentteri Pavel Zacha lunasti paikkansa ja tykitti uransa parhaat runkosarjapisteet (78 ott., 21+38).
Todettakoon toki, että viime pudotuspelien häpeällinen suoritus jätti valtavan kysymysmerkin Montgomeryn osaamiselle. Ei ole kuitenkaan mitään epäilystä siitä, etteikö aiemmasta olisi otettu opiksi.
Valmennuksen lisäksi Bruinsia kannattelee kaksipäinen hirviö nimeltä Linus Ullmark ja Jeremy Swayman. Swayman nähtiin maalissa 44 ottelussa, joista kertyi torjuntaprosentti 91,6 ja päästettyjen maalien keskiarvo 2,53. Ullmark sen sijaan nähtiin 40 ottelussa, joissa torjuntaprosentiksi muodostui 91,5 ja päästettyjen maalien keskiarvo oli 2,57.
Ottelusarjasta tulee takuulla fyysinen ja siihen Bruins pystyy vastaamaan paremmin kuin Maple Leafs. Joukkue on myös tasapainoisempi ja kokeneempi. Sillä on myös kotietu.
Bruinsin akilleen kantapää sen sijaan on heikko ylivoima. Se toimi kelvollisesti aina runkosarjan viimeiseen 20 otteluun asti. Sen jälkeen ylivoimaprosentiksi kertyi vaivaiset 14,2 prosenttia. Myös jo pitkään huudeltu sentterivaje voi viimein koitua toteen.
Keefen jääräpäisyys ja aiempi historia taistelevat tulikuumaa hyökkäystä vastaan
Kiviniemi: Maple Leafs selätti viime keväänä 19-vuotisen peikkonsa selviten jatkoon pudotuspelien ensimmäiseltä kierrokselta. Yhden trauman päättäminen ei kuitenkaan selvästi riittänyt, sillä kohtalo saattoi Maple Leafsin ja Bruinsin yhteen neljättä kertaa 11 vuoden aikana. Jokaisella aiemmalla kerralla Bruins on poistunut kaukalosta seitsemännen ottelun jälkeen voittajana, joten Maple Leafsilla on oivallinen tilaisuus päättää karu putki.
Maailma on elänyt huomattavasti keväästä 2019, jolloin joukkueet kohtasivat edellisen kerran, ja niin on myös joukkueiden kokoonpanot. GM:n tehtävät Kyle Dubasilta perinyt Brad Treliving on ladannut joukkueensa pohjaketjuihin huomattavan paljon sisua ja karkeita duunareita. Noah Gregor, Connor Dewar ja Ryan Reaves pitävät huolen siitä, että joukkueella riittää vääntöä viimeiseen päätössummeriin asti.
Suurimmat vahvuudet piilevät kuitenkin vähemmän yllättäen tuloksentekoyksikössä. Runkosarjan toiseksi eniten maaleja tehnyttä ryhmää johdattaa vuosituhannen paras maalintekijä yhden kauden otannalla, Auston Matthews.
Vaikka paljon puhuttu 70 maalin rajapyykki jäi ikävästi maalin päähän, on jenkkitähden lapa kenties sarjan kuumin. Matthews tulee kuitenkin saamaan erityistä kohtelua Bruinsilta, joten odotuksia on hyvä kasata myös muille kärkihyökkääjille.
William Nylander ja Mitch Marner luovat jo sellaista tulosuhkaa, johon Bruinsin materiaalilla ei yksinkertaisesti ole vastauksia. Myös kokenut John Tavares voi nousta esiin tähtikolmikon takaa, vaikka tilastollisesti päättynyt runkosarja olikin aiempia heikompi. Maple Leafsin hyökkäys on hyvin yhteen sulautuva paketti, ja materiaalivertailussa Bruins jää toiseksi.
Siinä missä vahvuudet ovat suhteellisen helposti nähtävissä, on Maple Leafsin heikkouksia vielä helpompi nähdä. Maalivahtipeli on ollut koko kauden ajan huutavan iso kysymysmerkki. Ilja Samsonov (40 peliä, 89,00 %, 3,13 pmk) ja Joseph Woll (23 peliä, 90,70 %, 2,94 pmk) ovat vuorotellen torjuneet ykkösvahdin roolissa, mutta Samsonov sai päävastuun Wollin loukkaannuttua joulukuussa.
Joulukuinen siirtolistalle päätyminen romutti hänen itseluottamuksensa, mutta AHL-komennuksen jälkeen hän on vähitellen torjunut vakuuttavammin. Samsonovin odotetaan aloittavan sarjassa maalilla, mutta Woll on valmiina hyppäämään tolppien väliin, mikäli tilanne sen vaatii. Kaikesta huolimatta Bruinsin maalivahtivertailussa saamaa kilpailuetua on vaikeaa mitata, sillä se on niin suuri.
Myöskään päävalmentaja Sheldon Keefen aiempi pudotuspelihistoria ei herätä varsinaisia riemunkiljahduksia. Aiempina vuosina Leafs on kaatunut Keefen jääräpäisyyden ja heikon reagointikyvyn mukana, eikä päättynyt runkosarja osoittanut suuria muutoksia. Kaiken lisäksi ei ole kohtuutonta todeta, että Keefe valmentaa pudotuspeleissä työpaikastaan, sillä jälleen uusi pudotuspelipettymys voi olla Leafsin johtoportaalle jo liikaa.
Seuraa heitä
Jokinen: Hyökkäyksen päätähtenä loistaa tuttuun tapaan David Pastrňák, joka tykitti runkosarjassa 110 (47+63) tehopistettä. Mielenkiintoisin seurattava on kuitenkin Jake DeBrusk, jonka runkosarja oli heikohko. Bruins ei kuitenkaan ole niin leveä joukkue kuin viime vuonna, joten jokaisen tulee kantaa kortensa kekoon. Sitä voi odottaa varsinkin DeBruskilta, joka viime kaudella oli yksi harvoja Bruinsin valopilkkuja pudotuspeleissä tekemällä 4+2 tehopistettä seitsemässä ottelussa.
Kiviniemi: Kuten jo todettu, osasto Matthews–Nylander–Marner tulee olemaan Bruins-puolustuksen silmätikkuna, joten syvyysosastolle tarjoutuu mahdollisuuksia nousta esiin. Muun muassa Max Domi saapuu kevääseen hyvässä vireessä. Hyökkääjä on maaliskuun alusta laskien ollut Maple Leafsin kolmanneksi tehokkain pelaaja (21 peliä, 2+15). Myös ylivoimavastuuta nauttivat nuoret Matthew Knies ja Nicholas Robertson voivat nousta tärkeään rooliin, mikäli terävin kärki onnistutaan pimentämään.
Yhteenveto
Jokinen: Ottelusarjan merkittävin yksittäinen tekijä on Maple Leafsin maalivahtipeli. Se voi jopa ratkaista koko ottelusarjan.
Bruins iskee Maple Leafsin kimppuun itsevarmasti, sillä voittihan se kaikki joukkueiden välisen runkosarjakohtaamiset. Myös viime kevään häpeä on varmasti herättänyt valtavan näytönhalun, joka jo itsessään antaa valtavasti henkistä voimaa. Henkisen puolen, maalivahtipelin ja kokonaisvaltaisemman joukkuepelaamisen turvin Bruins kaataa Maple Leafsin – jälleen.
Kiviniemi: Maple Leafsilla on edessään miltei tekemätön paikka. Bruinsilla on eittämättä näytönnälkää viime keväältä, ja Torontossa muistetaan kirvelevät seitsemänsien otteluiden tappiot. Joukkue kuitenkin tiedostaa mahdollisuuden karistaa vanhat peikot selästään. Keefen työpaikka on tulilinjalla, 2000-luvun historiaa tehnyt Matthews on ärsytetty ja hänenkin takanaan on runsaasti pistepotentiaalia.
Edessä on kuitenkin paras mahdollisuus vuosiin kaataa Bruins. Maple Leafs hyödyntää leveää hyökkäystään ja marssii toista vuotta peräkkäin ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon.
