KooKoo sai kauden alla ikäviä uutisia, kun runkopuolustaja Joonas Lehtivuori ei toipunut pelikuntoon pitkään vaivanneesta loukkaantumisesta. Kouvolalaisseura joutui turvautumaan pelaajamarkkinoihin vain päiviä ennen harjoituskauden alkua, mutta ratkaisu rivien täydentämiseen löytyi tutusta osoitteesta. 23-vuotias Kalle Loponen palasi seuraan, jota hän edusti kausina 2021–23.
Kun otetaan pikakelaus nykyhetkeen, on Loponen paitsi lunastanut, mutta myös ylittänyt kaikki ennakko-odotukset. Alkujaan kolmen kuukauden sopimuksella pelannut ja sittemmin loppukauden option myötä Kouvolaan jäänyt puolustaja on mättänyt merkittäviä tehoja mustaoranssien takalinjoilla.
41 runkosarjaottelua ovat tuottaneet ammattiuran parhaat tehot 13+10. Maalimäärä sijoittaa Kärppien kasvatin Liigan puolustajien maalipörssin kakkostilalle.
– En oikein tiedä, miksi minulla kulkee niin hyvin, Loponen nauraa.
Vaatimaton puolustaja saa Jouko Myrrän alaisuudessa peliaikaa, josta hän oli voinut aiemmin vain haaveilla. 19 minuuttia ja 13 sekuntia iltaa kohden kellottava Loponen on noussut vaivihkaa kouvolalaisten kärkipuolustuspariin David Farrancen rinnalle.
– Olen ensimmäistä kertaa sellaisessa roolissa tässä sarjassa, jossa olen parhaimmillani. Olen pystynyt vastaamaan huutoon ja täyttänyt oman tonttini hyvin.
– Aina olen toki tiennyt, että minulla on paljon potentiaalia hyökkäyspelissä, mutta olen mielestäni pystynyt parantamaan otteitani myös puolustussuunnassa. Sen lisäksi olen tyytyväinen fyysiseen kehitykseeni, ja etenkin voiman ja tietynlaisen kamppailukovuuden kanssa olen mennyt kovasti eteenpäin. Mielestäni se näkyy myös kaukalossa.
Itseluottamusta pitkin kautta rakentanut Loponen linjaa, että kehitysaskeleet ovat auttaneet häntä myös itsevarmuudessa.
– Pelini eivät ole enää mitään selviytymistä, vaan nykyään lähden kaukaloon tekemään. Peli tuntuu mahtavalta juuri nyt.
Maaottelutauko muutti kaiken
Perjantaina KalPan vieraissa kohtaava KooKoo on yksi Liigan kuumimpia joukkueita. Mustaoranssit ovat voittaneet kahdeksan ottelua viimeisestä kymmenestä, ja joukkue mahtuu Liigan kärkiviisikkoon viiden, kymmenen, 15 ja 20 ottelun kuntopuntareissa.
Loponen ei kuitenkaan tee hyvästä vireestä rakettitiedettä.
– Olemme tehneet viime aikoina hyvin maaleja.
Maalihanojen aukeamisen ja voittokulun lähde löytyykin marraskuun Karjala-turnauksen maaottelutauolta.
– Laitoimme siinä tauon aikana pelimme kuntoon. Katsoimme silloin yhdessä asioita, joihin olimme hävinneet pelejä, ja missä olisi parannettavaa henkilö- ja joukkuetasolla, niin taktisesti kuin henkisestikin.
– Siitä jokainen otti opit irti, ja saimme harjoiteltua hyvin. Ennen taukoa olimme kovassa otteluruuhkassa, niin se helpotti, että saimme tuotua tutkittuja ja videoilta poimittuja asioita peliimme hyvin. Olemme pelanneet nyt paremmin, ja tulostakin tulee.
Johtajat johtavat esimerkillä
Yksi merkittävä pulma on kuitenkin seurannut kouvolalaisia koko kauden. Joukkue on sulanut useammassa ottelussa useammankin maalin johtoasemassa ja lopulta päätynyt joko jakamaan tai jopa pudottamaan tarjolla olleet pisteet.
Loponen löytää kuitenkin pulmasta pientä huumoria, kun häneltä kysytään, miten joukkue pysyy kasassa tiukoissa paikoissa, johtoasemassa pelatessa.
– Siitä meillä ei ole hirveästi kokemusta tältä kaudelta, hän nauraa.
– (10. tammikuuta pelattu) TPS-ottelu oli ehkä ensimmäinen kerta, kun saimme ratkottua pelin jo ennen kuin 60 minuuttia oli täynnä. Sitten vain otimme pelin tylysti hallintaan. Olimme silloin vieraissa, joten ei meidän tarvinnut ketään viihdyttää. Silloin pidimme miehekkäästi kiinni johdosta, vaikka ehkä 60-minuuttinen on yleensä ollut tietynlaista hakemista ja joskus tyrimistäkin.
Loponen ei kuitenkaan allekirjoita väitettä, että johtoasemasta sulaminen olisi niin sanotusti henkimaailman juttuja.
– En usko, että siinä on mitään henkistä. Kukaan meistä ei päätä kentällä, että nyt pelaan tilanteet vain 80-prosenttisesti ja annan kaverille maalipaikan. Luonnollisesti momentumilla on iso vaikutus peliin ja helposti yhden tai kahden maalin johto voi kääntyä vielä kaverille.
– Vastustaja kun pääsee hurmostilaan ja puskee päälle, voi kiekot päätyä myös helpommin maaliin. Niin se on meillä mennyt tällä kaudella. Senkin takia uskon, että mainitsemani TPS-ottelu toi meille varmasti luottoa ja uskoa siihen, että voimme voittaa tässä sarjassa kenet tahansa, kotona tai vieraissa.
Mustaoranssien ryhmädynamiikka on puolustajan mukaan huippuluokkaa. Nuori tähti jakaa suurta kunniaa pukukopin konkariosastolle, niin jään kuin sen ulkopuolisissakin asioissa.
– Meillä on kopissa paljon johtavia pelaajia. Esimerkiksi Otto Paajanen, Teemu Engberg ja Robert Rooba on mainittava heti kärjessä. Myös Ari Gröndahl on nähnyt KooKoota enemmän. He ovat kaikki nähneet myös muuta kiekkomaailmaa ja jokaisella on kokemusta eri tilanteista. Paajanenkin sai vastikään täyteen 700 Liiga-peliä, joten en usko, että siinä alkaa tiukemmassakaan paikassa heti maila tärisemään.
– Johtavat pelaajat näyttävät meill esimerkkiä ja ottavat roolia myös jäällä. Siihen on aina mukava lähteä kyytiin, ja sen myötä meille kehittyy myös uusia johtajia.
Nästa: SHL?
Loponen palasi Kouvolaan vuoden kestäneeltä Ruotsin-matkalta. Alkujaan Västerås IK:n riveihin siirtynyt puolustaja vietti ensimmäisellä länsinaapurin pysäkillä 37 runkosarjaottelua, kunnes hän siirtyi siirtotakarajalla tukholmalaisen suurseura Djurgårdenin paitaan.
Kausi Ruotsin HockeyAllsvenskanissa oli Loposelle erittäin kaksijakoinen niin pisteiden valoissa kuin kaukaloiden ulkopuolellakin.
– Omalta osaltani reissu Ruotsiin oli vähän vaikea, kun seurakin vaihtui helmikuussa. Jouduin kauden aikana taistelemaan aikamoisten asioiden kanssa ja tunsin itseni välillä aika voimattomaksi. Siellä oli vähän sitä kuuluisaa politiikkaakin kehissä. Sitten kun siellä oli vaikeaa, niin jouduin kohtaamaan sellaisia asioita, joita en aiemmin ollut joutunut kohtaamaan.
– Henkisellä puolella vaikutti toki myös se, että vaikka olin ulkomailla, niin olin kuitenkin Ruotsissa. Ei sentään mihinkään Keniaan asti tarvinnut lähteä.
Nimitasolla Loponen ei kuitenkaan ketään nosta esille.
– En mielelläni avaisi sitä enää, sillä siellä oli todella monta asiaa mukana tässä koko sopassa. Nyt olen elänyt sen läpi. Sain siitäkin tilanteesta – kuten myös koko muusta kokemuksesta – positiivisia asioita mukaan ja jätin murheeni siihen maahan. Koko matka on kehittänyt minua henkisesti aika paljon, ja se näkyy nykyään minussa tietynlaisena rentoutena.
Henkisen kehityksen ohella myös hyvin liikkuvan viivamiehen fyysiset ominaisuudet saivat paljon kehitystä kovassa kiekkokoulussa.
– Otin pelilliseltä puolelta paljon fyysisyyttä mukaan sieltä. Ruotsissa harjoitellaan todella kovaa, mutta pelejäkin on toki vähemmän. En väitä, etteikö Suomessakin harjoiteltaisi kovaa, mutta siellä pelien salliessa harjoittelumäärä ja -tyyli ovat erilaisia.
Loponen ei piilottele haaveitaan siitä, että siirto länsinaapuriin olisi tietynlainen unelmien täyttymys.
– Joskus haaveenani on kyllä pelata SHL:ssä. Olen myös täysin kaksikielinen ja puhun ruotsia kuin äidinkielen tasolla. Siirto sinne on seuraava unelmani ja tavoitteeni sellaisen kahden tai kolmen vuoden tähtäimellä.
Etenkin Djurgården saa 23-vuotiaalta vuolaita kehuja – eikä syyttä. Suurseura on ollut kahdesta HockeyAllsvenskanissa vietetystä kaudesta huolimatta edelleen huippuluokan kehitysympäristö nuorille pelaajille. Myös tunnelma legendaarisessa Hovetissa saa häneltä arvostusta.
– Suosittelen tätä kaikille, ketkä eivät ole käyneet katsomassa pelejä Ruotsissa. Käykää katsomassa Djurgårdenin kotipeliä. Kyllä Turussa, Oulussa, Helsingissä tai Tampereella voi olla hieno tunnelma, mutta se ei ole mitään siihen verrattuna.
– Fanit hyppii, huutaa ja laulaa aina tasan viimeiseen sekuntiin. Myös pudotuspeleissä jokainen ottelu myytiin loppuun minuuteissa. Kaupungissa oli uskomaton buumi, ja menimme finaaleihin saakka. Kun itsellänikin otti peli tuulta alle, niin siinä oli mukava pelata. Se on toistaiseksi oman kiekkourani parasta aikaa.
Djurgården taipui lopulta finaaleissa toiselle suurseuralle, Brynäsille suraan neljässä ottelussa. Loponen pelasi otteluissa kolmesta, mutta pistetili jäi tyhjäksi. Yhteensä hän merkkautti 12 HockeyAllsvenskanin pudotuspeliotteluun tehot 1+4.
Sanoit, että unelmasi ja tavoitteesi olisi pelata SHL:ssä. Miltä se tuntuisi toteuttaa juuri Djurgårdenin paidassa?
– Olisihan se tietysti mahtavaa! Siellä on organisaatio täynnä hienoja ihmisiä ja pelaajia. Esimerkiksi Marcus Krüger tuli melkein suoraan NHL:stä Sveitsin kautta auttamaan kasvattajaseuraansa. Se kertoo ainakin minulle paljon seuran tärkeydestä pelaajille ja koko seurayhteisölle.
– En tietenkään sulje muitakaan ovia Ruotsissa, mutta olisihan se ykkösvaihtoehto itselle. Ensin toki täytyisi nousta ylös, Loponen sanoo virnistäen.