Jyrki Aho on yksi kuudesta tämän hetken Liiga-päävalmentajasta, joka on voittanut miesten Suomen mestaruuden päävalmentajana, joten odotukset hänen suhteensa olivat kovat. Lauri Marjamäkikään ei ole huono valmentaja, mutta häneltä puuttuu vielä mestaruus omista saavutuksistaan.
Alkukausi ei ole ollut kenellekään Bluesissa helppo. Liigassa tappioita tuli alkuun lähes koko ajan, eikä kaikenlainen kuohunta joukkueen ympärillä ole yhtään helpottanut peleihin keskittymistä. Aho itsekin on kokenut kovia, kun hänen kihlattunsa menehtyi samalla viikolla, kun joukkue pelasi kauden ensimmäiset harjoitusottelunsa. Aho oli ymmärrettävästi pois penkin takaa, mutta palasi kehiin lyhyen suruajan jälkeen.
Siirrot KHL:ään kesken kauden ovat muodostuneet jo jokakautiseksi ilmiöksi. Tämä on nähty myös Bluesissa, josta kesken kauden ovat lähteneet kolmen viime kauden aikana Ville Lajunen, Teemu Ramstedt ja Mikko Koskinen. Lisäksi Jere Karalahti lähti reilu kaksi vuotta sitten juuri ennen kauden alkua, joskaan hän ei pelannut enää harjoitusotteluissa, kun siirtoa viimeisteltiin.
Koskisen lähtö varmistui juuri ennen kun joukkue matkusti Lappeenrantaan vierasotteluun. Aho antoi satikutia seurajohdolle, mutta sen jälkeen yhtä kärkeviä lausuntoja ei ole nähty. Tämä osoittaa vain sen, että Aho vaatii joukkueeltaan paljon. Ennennäkemätön tilanne Liigassa oli kuitenkin se, että Koskisen mukana lähti myös maalivahtivalmentaja Marko Torenius samaan suuntaan. Oli Bluesin onni, että vapailla markkinoilla oli Ilari Näckelin kaltainen nimi.
Pelisysteemin muuttuminen joukkueessa ei käy hetkessä, ja sillä voi osaltaan selittää alkuvaikeuksia. Nyt suunta on kuitenkin ollut parempaan jonkun aikaa, sillä seitsemän edellisen ottelun aikana vain Kärpät on onnistunut voittamaan Bluesin. Joukkue on kymmenen parhaan joukossa, joskin otteluita on pelattuna enemmän kuin muilla joukkueilla. On kuitenkin huomioitava, että helposti tulee ajatelleeksi "jos joukkue X voittaa rästipelinsä, se menee ohi", mutta harvoin kuitenkin niin käy, varsinkaan sarjan peräpäässä.
Bluesin alkukausi on myös osoittanut, että eri pelaajille sopivat erilaiset valmentajat, ja päinvastoin. Eetu Pöystin suoritukset eivät juuri keränneet kehuja viime kaudella, mutta Ahon aikakaudella hän on näyttänyt aivan erilaiselta pelaajalta. Tämä myös alleviivaa sitä, että mitä pitempään valmentaja on seurassa, sitä todennäköisemmin hän saa luotua joukkuetta mieleisekseen.
Lisäksi Ahon puolesta sanoo sekin, että jostain joukkueen täytyisi löytää uusi valmentaja, eikä se ole helppo tehtävä. Vaikka Aho JYPissä onkin poikkeus sääntöön, ainakin itse näen "potkut päävalmentajalle, vanhasta apuvalmentajasta uusi päävalmentaja" yleensä huonona ratkaisuna. Enkä muutenkaan näe tässä tilanteessa kumpaakaan apuvalmentajaa hyvänä vaihtoehtona vetovastuuseen.
