Pettymysten ja epäonnistumisten kohdatessa yleinen selviytymiskeino on nimetä syyllinen, jotta ahdistus lievittyy.
Kun Carolina Hurricanes jäi pudotuspelien ulkopuolelle jo kahdeksannen peräkkäin, kääntyivät syyttävät katseet ja sormet ykkösmaalivahti Cam Wardiin, joka ei ole pystynyt venymään joukkueen tarvitsemiin voittoihin.
Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen.
Koko joukkueen epäonnistumisesta ei ole järkeä syyttää yhtä miestä − Paitsi ehkä GM Ron Francisia.
Ensinnäkin Ward on joutunut pelaamaan eniten sitten kauden 2011-12. Eddie Läckin loukkaantuminen ja Michael Leightonin riittämättömyys NHL-tasolle eivät jättäneet päävalmentaja Bill Petersille muuta vaihtoehtoa kuin peluuttaa Wardia.
Tosin Ward on kauden aikana yltänyt parhaimmillaan viiden ottelun voittoputkeen, ja marraskuun lopulla tuli valinta viikon kakkostähdeksi - saldona oli kolme voittoa, joista yksi nollapelillä.
Torjuntaprosentilla ja päästettyjen maalien keskiarvolla mitattuna Ward ei jää kauas taakse New York Rangersin Henrik Lundqvistista. Voittoprosentissa sen sijaan on merkittävä ero.
Ward on voittanut 43 prosenttia pelaamistaan otteluista, Lundqvist 59.
Joukkuetilastoissa Hurricanes on päästettyjen maalien keskiarvossa sijalla 19, tehdyissä maaleissa vasta sijalla 21. Hurricanes on tehnyt keskimäärin 2,54 maalia ottelua kohden.
Vähintään 35 peliä pelanneista maalivahdeista vain 15:llä on pienempi päästettyjen maalien keskiarvo − esimerkiksi edellä mainittu Lundqvist tai pudotuspelipaikasta taistelevan Toronto Maple Leafsin Frederik Andersen eivät yllä tähän saldoon.
Kärkihyökkääjä Victor Rask on tämän vuoden puolella pelatuissa 32 pelissä tehnyt kuusi maalia. Vapaana agenttina hankittu Lee Stempniak on osunut vain neljästi.
Maaliskuun aikana Hurricanes on hävinnyt NHL:n hännillä oleville Colorado Avalanchelle ja Arizona Coyotesille. Mukaan mahtuu myös 8−4-maali-iloittelu New York Islandersia vastaan, mutta siinäkin ottelussa Hurricanes-puolustajat tekivät yhteensä viisi maalia. Ja joukkueen paras pelaaja Jeff Skinner iski kaksi maalia, joten kollektiivisesta onnistumisesta ei voida puhua.
Ward ei ole pelannut riittävällä tasolla eikä ansaitse synninpäästöä, mutta eivät myöskään alisuorittaneet hyökkääjät. Koko joukkueen epäonnistumisesta ei ole järkeä syyttää yhtä miestä.
Paitsi ehkä GM Ron Francisia, joka ei reagoinut mitenkään Läckin loukkaantumiseen eikä hyökkäyspelin ongelmiin.
