Olli-Pekka Hakkaraisen mukaan Hokilla on ollut jopa ylitarjontaa pelaajista. Hän ei osaa varmasti sanoa, miksi niin moni haluaa kiekkoilla Kainuussa.
- Mestis sarjana vetää tietysti pelaajia puoleensa, koska se tarjoaa mahdollisuuden ammattimaiseen jääkiekkoiluun. Sitä en tiedä, miksi pelaajat haluavat juuri Hokkiin. Ehkä organisaatiolla on sitten niin hyvä imago. Ja onhan meillä nyt takanamme Pohjois-Suomen parhaat kiekkovoimat, kun sovimme yhteistyöstä Kärppien kanssa.
Hokki on valinnut omaksi linjakseen kovan työnteon, joten pelaajia on lopulliseen nimilistaan seulottu tämän periaatteen mukaisesti. Niin uusilta kuin vanhoiltakin pelureilta on edellytetty valmiutta kovaan harjoitteluun kahdesti päivässä. Protestanttisen työetiikan mukaisesti käskyttää joukkoaan myös valmentaja Timo Meriläinen.
- Emme edes harkinneet tälle kaudelle muita valmentajavaihtoehtoja kuin Timo Meriläistä. Hän tuli aikoinaan Hokkiin hyvin vaikeassa tilanteessa, sillä joukkue oli keskenkuntoinen ja heikko. Meriläinen nosti joukkueen työmäärää hurjasti ja herätti tämän vuoksi paljon vastarintaa pelaajien keskuudessa. Tinkimätön työnteko on kuitenkin tuonut tulosta. Meriläisen valmennusmetodit sopivat täydellisesti Hokin valitsemaan linjaan.
- Valmentajalla on siis seurajohdon täysi tuki, Hakkarainen virnuilee - ja tällä kertaa tuo legendaarinen lause on syytä tulkita kirjaimellisesti.
Meriläisen aisaparina aloittaa mittavan peliuran ympäri Eurooppaa tehnyt tshekkipuolustaja Vladimir Kolek. Kolek oli puolustuksen isähahmo, kun Hokki selvisi kevään Mestis-karsinnoissa viivan paremmalle puolelle. Miehen peliuran päättivät kuitenkin vammat, joten työnteko jatkuu nyt valmennusportaan puolella.
- Kolek on suuri pelaaja ja hieno ihminen, esikuva nuoremmille kiekkoilijoille. Hän on tehnyt korvaamatonta työtä kajaanilaisen jääkiekon eteen. Kolekilla, samoin kuin Jarno Levosella, on aina paikkansa hokkilaisessa ajattelussa, Hakkarainen maalailee.
- Kakkosvalmentajana Kolekilla on paljon annettavaa nimenomaan pelaajille. Yhdessä Meriläisen kanssa he muodostavat erinomaisen työparin.
Kovempi sarja, kovempia pelaajia
Nimekkäimpiä Hokin uusista pelaajista ovat puolustajat Lauri Lahesalu ja Mikko Juutilainen sekä hyökkääjät Antti Karhula, Kimmo Happo, Harri Korpela, Janne Pesonen ja Sami Kaartinen. Lisäksi Kärppien reserveihin liittynyt Sami Siltavirta pelaa valtaosan ensi kaudesta Hokissa. Olli-Pekka Hakkaraisen mukaan Hokilla on kasassa aika pitkälle sellainen joukkue kuin haluttiinkin.
- Haettiin motivoitunutta ja työntekoon valmista ryhmää, ja sellainen meillä on. Joukkueen valtti tulee olemaan hyvä liike ja nimenomaan liikkeen säilyminen läpi ottelun. Tavoitteena on tällä joukkueella pelata keväällä playoffeissa.
Uusien Mestistä tai jopa SM-liigaa pelanneiden kiekkoilijoiden saapuminen Hokkiin on luonnollisesti vähentänyt kainuulaispelaajien osuutta ryhmässä. Kokoonpanon kasvanut muukalaispitoisuus on kaupungissa pantu merkille, mutta suuria nurinoita se ei ole herättänyt.
- Mestis on kovempi sarja, joten täällä tarvitaan kovempia pelaajia. Joukkuetta kasatessa ei ole mahdollisuutta ottaa huomioon vain kotiseutua. Lajin laki tahtoo olla sellainen, että ylemmälle sarjatasolle noustaessa tarvitaan pari kentällistä uusia pelaajia, Hakkarainen toteaa.
Joukkueen ulkopuolelle toistaiseksi jääneille kainuulaispelureille Hokki etsii pelipaikkoja muista maakunnan joukkueista. Hakkarainen kuitenkin korostaa, että ovet eivät ole lukossa.
- Mitään lopullisia ratkaisuja ei ole tehty, kaikilla on mahdollisuus nousta Mestis-joukkueeseen.
Uusista hokkilaisista kenties nimekkäin on Mestiksen tähdistökentälliseen viime kaudella valittu virolaispuolustaja Lauri Lahesalu, jonka tie vei Aurajoen viljavalta suistolta Kainuun surkeille soille. Lahesalu uskoi maaperän olevan kiekkoilijalle sittenkin hedelmällisempää koillisessa.
- Lahesalu tähyää SM-liigaan ja halusi siksi seuraan, jossa tehdään kovasti töitä. Täällä hänelle on luvassa myös paljon vastuuta ja peliaikaa, Hakkarainen vakuuttaa.
Kiekko kiinnostaa kajaanilaisia
Hokin nousu Mestikseen oli seuran johdolle yllätys, mutta ei iso sellainen. Ylempi sarjaporras oli asetettu tavoitteeksi keväällä 2003, mutta sinne päästiinkin jo vuotta aikaisemmin. Seuraorganisaatio ei nousun vuoksi ole joutunut muutosten pyörremyrskyyn.
- Toimintaa pyöritetään edelleen pitkälti talkootyöllä. Meillä on kaksi puolipäiväistä työntekijää, ja sen lisäksi ottelutapahtumaa on järjestämässä kymmenkunta muuta henkilöä talkoo- tai kulukorvauspohjalta, kertoo Olli-Pekka Hakkarainen.
- Ainoa nousun myötä tullut uusi asia ovat oikeastaan pelaajapalkkiot. Viime kaudella pelaajille maksettiin vain kulukorvauksia, nyt siirryimme palkkioiden maksuun. Tämä on tietysti osaltaan kasvattanut budjettia, vaikka pelaajabudjettimme ei olekaan kuin 100 000 euroa.
Hokin kokonaisbudjetin lopullinen suuruus määräytyy vasta talven aikana. Seuran taloudellinen tavoite alkavalle kaudelle on tehdä plusmerkkinen tulos.
Olli-Pekka Hakkarainen pitää Kajaania lähes ihanteellisena Mestis-paikkakuntana. Kaupunki on riittävän suuri tämän tason jääkiekkotoiminnan pyörittämiseen, eikä talvi-illoiksi ole tarjolla kilpailevaa urheiluviihdettä.
- Kajaanissa on sosiaalinen tilaus Mestis-kiekolle. Talvi on pitkä ja pimeä, eikä koko maakunnassa pelaa siihen aikaan vuodesta muita menestyviä palloilujoukkueita. Tämä näkyy sponsorien hankkimisessakin. Yrityselämä on lähtenyt erittäin innokkaasti mukaan tukemaan meitä.
Hokki pelaa kotiottelunsa Kajaanin jäähallissa, joka on Hakkaraisen luonnehdinnan mukaan valoisa ja viihtyisä. Yleisökapasiteetiltaan se on kuitenkin varsin pieni. Halliin mahtuu 1591 katsojaa.
- Mestis-kiekkoiluun Kajaanin jäähalli on ihan hyvä, mutta onhan siinä kehitettävääkin. Hallin parantamisessa teemme yhteistyötä Kajaanin kaupungin kanssa. Työn alla on esimerkiksi VIP-tilojen kohentaminen.
- Kauempana taustalla elää haave 6000 ihmisen monitoimihallista, jota käytettäisiin urheilun lisäksi esimerkiksi konferenssien järjestämiseen. Monissa samankokoisissa kaupungeissa on sellainen, ja kyllä sille Kajaanissakin tarvetta olisi. Tämä on kuitenkin paljon pidemmän tähtäimen suunnitelma.
Managerin töitä kaukosäädöllä
Olli-Pekka Hakkarainen on itsekin pelannut jääkiekkoa. Uran huippuhetket olivat - Hakkaraisen omin sanoin - 50 kiloa aikaisemmin, kun mies kiekkoili Jyväskylän Lohen, nykyisen Diskoksen riveissä kakkosdivisioonassa.
Lohen kasvatin veti Kajaaniin sikäläinen opettajainkoulutuslaitos. Kainuulaiseen kiekkoelämään Hakkarainen päätyi mukaan 1980-luvun lopussa, jolloin hän aloitti juniorivalmentajana Hokissa. Seuran edustusjoukkueen johdossa mies on toiminut vuodesta 1995 lähtien.
Opettajan työtään Hakkarainen ei enää tee Kajaanissa vaan alle 1000 asukkaan kokoisessa Luhangan kunnassa eteläisessä Keski-Suomessa. Hakkarainen on rehtorina pitäjän kahdesta koulusta suuremmassa ja toimii samalla kunnan koulutoimenjohtajana.
- Opettajan työ on minulle kutsumusammatti, ja Luhanka on ihanteellinen paikka siihen. Olin välillä opettajana myös Kajaanissa, mutta siellä suuremmat puitteet tekivät työstä liian hektistä.
Tehtävät jääkiekon parissa vaativat kestäviä istumalihaksia, sillä Hakkarainen autoilee paitsi Luhangan ja Kajaanin välistä noin 400 kilometrin väliä, myös katsomassa Hokin vierasotteluita pitkin Suomea. Mestis-nousun myötä ajokilometrit jonkin verran vähenevät, sillä Hokki ei viime kauden tavoin joudu enää vieraspelimatkoille Lappiin. Bensaa palaa toki edelleen melkoisesti, mutta:
- Ei tässä rahoja lasketa, sillä jääkiekko on intohimo. Ei ravimieskään laske, paljonko matkustaminen syö rahaa, vaan sinne mennään, missä tapahtuu.
Etäisyys Kajaaniin, tapahtumien keskipisteeseen, ei Hakkaraisen mukaan managerintyötä haittaa. Useimmat asiat hoituvat puhelimitse, ja puhumiseen on aikaa esimerkiksi automatkoilla. Välimatkasta voi olla etuakin.
- Kun ei itse pyöri joka päivä jäähallilla kuuntelemassa juttuja ja aistimassa tunnelmia, pystyy säilyttämään tietyn etäisyyden joukkueen tekemiseen. Ja kun viestit joukkueen sisältä tulevat puhelimen tai sähköpostin välityksellä, en joudu välittömästi kokemaan jokaista tunnekuohahdusta.
