Ennen kauden alkua Haukkoja veikattiin monen asiantuntijan voimin karsijaksi. Haukat onnistui kuitenkin välttämään karsintasarjan jo hyvissä ajoin. Kevätpuolella Järvenpäässä jännitettiin, onnistuuko joukkue nousemaan Kiekko-Vantaan ja Kirkkonummen Salamoiden ohitse. Viimeisillä kierroksilla tilanne ratkesi järvenpääläisittäin ikävästi, kun Salamat haki pisteet Haukoilta numeroin 3-4 ja Kiekko-Vantaa nappasi jatkoaikavoiton numeroin 2-3.
Joukkueella oli vielä viimeisellä kierroksella teoreettinen mahdollisuus nousta kahdeksanneksi ja pudotuspeleihin, mutta se olisi vaatinut lähes kahdenkymmenen maalin voittoa Ahmoista ja samaan aikaan Kiekko-Vantaan kotitappiota.
Joka pelissä uusi maalivahti
Kauden alkaessa Haukkojen maalivahtipeli oli suuri kysymysmerkki. Valitettavasti se kauden mittaan nousi myös osittain kompastuskiveksi. Viime kauden maalivahtisensaatio Jaakko Suomalainen oli siirtynyt Kouvolaan ja paikkaajaksi Järvenpäässä kaavailtiin Jaakko Valkamaa. Valkama oli edelliskaudella ollut joukkueen kakkosvahtina ja nyt miehellä oli mahdollisuus nousta parrasvaloihin.
Valkaman lisäksi joukkueen maalivahteina aloittivat Tomi Räisänen ja Heikki Kokkonen. Haukkojen maalilla kauden avausottelussa pelasi kuitenkin HIFK:sta lainassa ollut Timo Laaksoharju. Laaksoharju pelasikin mainion ottelun, kun Haukat voitti Jukurit kotonaan numeroin 4-3.
Laaksoharju palasi muutaman ottelun ajaksi takaisin Helsinkiin ja maaliputkien väliin asettui Jaakko Valkama. Seuraavista kuudesta ottelusta Valkama pelasi viisi, mutta ei lopulta onnistunut vakuuttamaan valmennusjohtoa kyvyistään. Laaksoharju vieraili yhden ottelun Haukkojen maalilla torjuen voiton Suomen nuorisomaajoukkuetta vastaan.
Kun Valkaman pelit eivät luistaneet, maalille asettui Heikki Kokkonen. Kokkonen joutui tiukkaan paikkaan pelaten kotiottelun KalPaa vastaan. Otteet eivät vakuuttaneet ja maalille asettui seuraavassa ottelussa jälleen uusi vahti, kun Tomi Räisänen ryhtyi hoitamaan kiekkojen pysäyttäjän hommia.
Räisäsen otteet olivatkin hyviä ja Haukat onnistui kaatamaan FPS:n ja Sportin. Räisänen teki kuitenkin Haukkojen kannalta ikävän ratkaisun ja lähti paremman palkan toivossa pelaamaan Italiaan.
Haukkojen valmennusjohto reagoi nopeasti ja maalille luisteli seuraavassa pelissä ylivoimaisesti paras veräjänvartija, joka tällä kaudella Haukka-paidassa nähtiin, kun HPK lainasi järvenpääläisille Joni Puurulan. Puurula pelasi kolme ottelua Haukkojen maalilla ja järvenpääläisryhmä voitti jokaisen pelin. HPK halusi kuitenkin miehensä takaisin ja Haukkojen oli pärjättävä omillaan.
Ensimmäistä kokonaista kautta Mestiksessä pelaava Heikki Kokkonen nousi joukkueen ykkösvahdiksi. Kokkonen pelasikin lähes kaikki lopuista otteluista. Kauden puolen välin jälkeen Jaakko Valkama loukkaantui sen verran pahasti, ettei Haukoilla ollut varsinaista kakkosvahtia ollenkaan, vaan joukkueen a-juniorit vuorottelivat edustuksen luukunavaajina.
Kokkonen pärjäsi hyvin, mutta maagiseksi kiekon vangitsijaksi hänestä ei kuitenkaan ollut. Lisäksi kova peliruuhka aiheutti väsymistä, joka näkyi välillä heikompina otteina. Tosin Haukkojen puolustus oli myös erittäin kapea ja kokematon, joten missään nimessä Kokkonen ei helppoon paikkaan joutunut.
Raskaita pelejä marras- ja joulukuussa
Vaikka maalivahtitilanne eli Haukoilla koko alkukauden, joukkue onnistui napsimaan voittoja tasaiseen tahtiin. Neljästätoista ensimmäisestä pelistä tuli kahdeksan voittoa ja joukkue oli tukevasti sarjan keskikastissa.
Marras- ja joulukuu olivat sitten murheellista aikaa järvenpääläisille kiekonystäville. Joukkue saalisti seuraavissa 11 ottelussa vain kolme pistettä. Ainoat pisteet tulivat kotona tasapelistä Salamoita vastaan ja voitolla Kiekko-Vantaasta.
Muuten otteet olivat murheellisia. Sarjan pisteautomaatti Hyvinkään Ahmat nappasi Haukoilta tuiki tärkeät pisteet joulukuun alussa. Tämän jälkeen Sport, Jukurit ja Hermes nappasivat puolivauhdilla voitot Haukka-laumalta.
Joulutauko alkoi kuitenkin positiivisissa merkeissä, kun viimeinen ottelu ennen taukoa päättyi vierasvoittoon Kajaanin Hokista. Haukat oli vajaamiehisenä matkalta, kun joukkueen sairastupa pullisteli useasta avainpelaajasta. Voitto Hokista nosti joukkueen taistelumoraalia ja kevätkauden aloitti taisteleva Haukka-ryhmä.
Taistelua pudotuspeleistä viimeisille kierroksille asti
Jos Haukkojen loppusyksy oli surullista, ei samaa voi sanoa kevätpuolen alusta. Joukkue onnistui taistelemaan heti neljästä ensimmäisestä pelistä voiton. Vasta viides peli vuoden vaihteen jälkeen palautti joukkueen tylyyn arkeen, kun Sport kyni Haukat numeroin 0-5.
Joukkue napsi pisteitä tasaiseen tahtiin taistellen FPS:n, Salamoiden ja Kiekko-Vantaan kanssa kahdesta viimeisestä pudotuspelipaikasta. Haukkojen loppukevään hienoimpiin voittoihin kuului komea vierasvoitto Vaasasta numeroin 2-4.
Loppukautta kohden myös maalilla syyspuolella imuroinut Heikki Kokkonen oli saanut entistä enemmän itseluottamusta otteisiinsa. Mies pelasi entistä varmemmin ja mm. edellä mainitun vierasvoiton jälkeen vaasalaiskatsojat ylistivät Kokkosen otteita erittäin mainioiksi.
Sport-voiton jälkeen ei helmikuu enää sujunutkaan suunnitelmien mukaan. Kotiottelu Salamoita vastaan päättyi harmittavaan 3-4-tappioon. Myös pari kierrosta myöhemmin pelattu elämän ja kuoleman kamppailu Kiekko-Vantaata vastaan päättyi jatkoaikatappioon. Nämä tappiot varmistivat käytännössä sen, ettei joukkuetta nähty pudotuspeleissä.
Vaikka teoreettisia mahdollisuuksia Haukoilla vielä oli, se ei näkynyt enää kentällä. Ehkä kauden heikoin vieraspeli nähtiin Kuopiossa, kun KalPa pyöritti Haukkoja lukemin 8-1. Heti seuraavalla kierroksella KooKoo nöyryytti järvenpääläisryhmää tämän kotikaukalossaan numeroin 0-8.
Toiseksi viimeisellä kierroksella Haukat kuitenkin ryhdistäytyi ja nujersi FPS:n jatkoajalla numeroin 3-2. Samaan aikaan Kiekko-Vantaan ottelut eivät olleet menneet aivan putkeen ja joukkue oli vain kaksi pistettä Haukkojen edellä.
Ikävästi kuitenkin Haukkojen maalisuhde oli sen verran heikko, että joukkue olisi kaivannut viimeisellä kierroksella sekä vantaalaisten rökäletappiota ja samalla Ahmoista vieraskentällä suurvoittoa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, joten joukkue aloitti kesälomansa jo hyvissä ajoin runkosarjan päätyttyä.
Hyökkäys mainio, puolustuksessa parannettavaa
Haukkojen tämän kauden joukkue muodostui todella mainiosta hyökkäysosastosta, mutta puolustus ei oikein vakuuttanut. Joukkueen puolustuskalustossa ei Mestiksessä vakituisena pelanneita miehiä ollut kuin Ville Raatikainen ja Jonni Talas.
| kolumni Lehden pelaaja-arviot
[lue lisää] |
Kotona sujui, vieraissa ei
Varsinkin Talakselta odotettiin ennen kauden alkua todella paljon. Mies oli pelannut useamman kauden lukeutuen Mestiksen parhaimpiin puolustajiin. Raatikainen puolestaan oli pelannut jo muutaman kauden Haukkojen edeltäjässä KJT:ssa.
Talas ei aivan onnistunut nousemaan johtavaksi puolustajaksi, vaikka ei missään nimessä huonosti pelannutkaan. Paljon peliaikaa saanut puolustaja tekee myös virheitä, joten vaikka odotuksia ei mies ehkä vastannutkaan, ei mistään flopista voida puhua.
Kauden yllättäjiin puolustuskalustossa kuuluu ilman muuta Fredrik Vara, joka nousi tällä kaudella yhdeksi joukkueen parhaimmista puolustajista. Varan rauhallisuus omassa päässä oli varsinkin loppukaudesta ihailtavaa.
Kokonaisuutena peräpää oli Mestis-tasolla varsin vaatimaton. Runsaat harhasyötöt ja epävarmuus näkyivät. Monet pelaajat menivät kauden aikana eteenpäin ja tulevat varmasti ensi kaudella vakiinnuttamaan paikkansa Mestiksessä.
Hyökkäys Haukoilla oli tällä kaudella todella hyvä. Joukkue oli tehdyissä maaleissa lopulta jaetulla neljännellä sijalla Jukureiden kanssa. Joukkue sai kasaan kolme todella vaarallista kenttää, jotka kaikki pystyivät ratkaisuihin.
Varsinkin kauden alussa oli nuorten kykyjen esiinmarssi todella ilahduttava. Vili Mustonen oli kauden alussa aivan tulessa, samoin Tuomas Ilola. Konkariosastosta taas Jaska Vilenin taistelukyky läpi kauden oli komeaa katsottavaa. Myös Mika Asikaisen ja Jussi Haapasaaren luoma tutkapari teki pisteitä tasaiseen tahtiin läpi kauden.
Mikäli Haukat pystyy pitämään ratkaisupelaajansa ensi kaudellakin, taistelee joukkue pudotuspelipaikasta.
Jatkoajan Haukka-toimitus kiittää lukijoitaan ja toivottavaa kaikille hyvää kesää.