Kuusikymmentä minuuttia viivelähtöjä, omaan päätyyn palautuksia ja jättösyöttöjä sentterille.
Kuusikymmentä minuuttia huolellisesti sovittua keskialueen puolustusta, tarkasti ruutuihinsa asemoituja viisikoita ja määrätietoisesti nopeaa poikittaissyöttöä hakevia ylivoimia. Kuusikymmentä minuuttia hyvin pitkälti virheistä ja typeryyksistä siivottua lätkää.
Hakametsässä pelattiin perjantaina jääkiekko-ottelu, jota kukaan edes vähän alusta järjissään oleva ei voi väittää tylsäksi. Millään eväillä. Matsi oli täynnä taklauksia ja hyökkäyksiä, vain harhasyötöt puuttuivat. Valmentajat kehuivat joukkueitaan kilpaa ison pelin tunnelmasta ja hyvästä latautumisesta, ja yleisö viihtyi.
Vallitsevaa suomalaista pelikäsitystä on keväästä lähtien kritisoitu joka suunnasta. Tappaa tunteen, ei anna lahjakkaille yksilöille mahdollisuuksia ratkoa pelejä itse, muuttaa kiekon asemasodaksi, lopettaa taklaukset ja niin edelleen. Valituksen kohteena on konkreettisen ymmärryksen puutteessa kaikkea pahaa ja negatiivista edustava myyttinen näkymätön patsas: Meidän Peli.
Taklausten puute kuuluu Meidän Peliin, samoin vähämaalisuus. Ei auta, vaikka näkee Porin Ässien rytmittävän hyökkäyksiä liigafinaaleissa tai käy hajoilemassa Suomi-sarjan flipperikiekolle.
Suitsutamme Ässien keväisen modernin pelaamisen ihanaksi old time coast to coast -lätkäksi, mutta toisaalta jotenkin niinku silleen aina kun matsi vähänkin näyttää tylsältä, jokainen kiekonhallintaan tai riskien minimointiin tähtäävä teko on täyttä skeidaa ja tylsyyden syy.
Tänä kesänä ja syksynä kiekkoväki valmentajista toimittajiin on hehkuttanut, kuinka nyt palataan vanhan liiton peliin ja mennään laidat ryskyen päästä päähän.
Lässyn lässyn. Mitä tapahtui kauden tähän asti tasokkaimmassa pelissä perjantaina? Pelaajat rähisivät keskenään lämmöt sataan, kanavoivat energiansa peliin ja tahkosivat kiekkokontrolliprinsiipeillä kiihkeän, kovatempoisen väännön, josta kellään ei ollut pahaa sanottavaa!
Avauspelin jälkeen Jukka Rautakorpi puhui miehen tietotaito huomioon ottaen ihmeellistä soopaa "Liigan tämänhetkiseen pelityyliin sopeutumisesta". Tappara kynsi muutaman matsin todella syvällä, kun joukkue lätki kiekkoa päätyyn ja juoksi perään, mutta viime otteluissa normaali järjen valo on löytynyt ja tamperelaiset ovat taas pitäneet kiekkoa.
Jokerien tai JYPin lailla idioottivarmasti omissa ja keskialueella pelaavaa joukkuetta ei enää alkuhämmennyksen jälkeen voi voittaa karvaamalla ja heittämällä kaikkia kiekkoja maalille. Tappara ehkä ymmärsi yskän – koskas muut havaijifanit, kuten Aho, Dufva ja Summanen?
Rakentaminen, suunnitelmallisuus ja alivoimaisten hyökkäysyritysten välttäminen alkavat vääjäämättä näkyä sarjataulukossa kuukauden sisään.
Petteri Nummelinin kenttää halkova vapautussyöttö on kaunis, kun se tapahtuu pelin ainoasta merkkausvirheestä. Neljä kertaa erässä on vastustajajoukkueen typerää hölmöilyä ja yksiselitteisesti ikävystyttävää jääkiekkoa.
