Lukon alkukausi oli suoraa jatkumoa harjoituskaudelle. Tappio tappion perään ja samalla kaavalla sinikeltaiset lähtivät myös itse sarjaan. NHL:n työsulku oli kuitenkin Lukon pelastus. Nopeasti reagoinut seurajohto hommasi kertaheitolla kolme ammattimiestä kääntämään raumalaista lippulaivaa uudelle reitille. Vaikka hankinnat olivatkin "vain Tanskasta", osoittivat pelaajat heti miksi vakituinen työpaikka löytyy NHL:stä.
Philip Larsen hoiti puolustuspään velvoitteen, Frans Nielsen rakensi peliä ja tappoi alivoimaa sekä Mikkel Bødker löi kiekkoa verkkoon armottomalla tehokkuudella. Muu joukkue jäi oikeastaan statistin rooliin tanskalaisten otettua kaikki isot roolit omille harteilleen. Jouluna päävalmentaja Risto Dufva vihdoin myönsi, että tanskalaiset pelaavat kuten haluavat. Muut sitten pelaavat kuten valmennus ohjeistaa.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuuluu vanha sanonta. Niin kävi tässäkin tapauksessa, kun tammikuun alussa NHL:ssä päästiin sopimukseen ja työsulku päättyi. Tanskalaisten poistuttua moni oli valmis lyömään Lukon kauden pakettiin. Lähinnä odotuksissa oli, selviääkö joukkue loppukaudesta ilman karsintaa Mestiksen parhaan kanssa. Pudotuspelipaikkaan uskoi harva joukkueen ulkopuolelta.
Lukon seurajohto ei kuitenkaan halunnut luovuttaa kautta vielä siinä vaiheessa ja taas oli edessä nopea reagointi siirtomarkkinoilla. Hyökkääjät Josef Straka ja Jerry Ahtola saapuivat Raumalle paikkaamaan tanskalaisten jättämiä aukkoja. Hankinnat osoittautuivat onnistuneeksi ja Lukon tammikuu olikin pitkälti myötätuulessa purjehtimista. Ainoastaan TPS osoittautui joukkueelle vaikeaksi palaksi, mutta muuten Lukko saalisti pisteitä kovalla tahdilla.
Kirkkaimpina tähtinä sinikeltaisen tammikuun otteluissa häärivät hyökkääjät Justin Azevedo sekä Teemu Nurmi. Varsinkin itseluottamuksensa löytänyt Azevedo oli hurjassa iskussa. Myös koko joukkueelle on annettava tunnustusta hyvin menneistä peleistä.
Tammikuun viimeisenä päivänä, hetki ennen siirtoikkunan sulkeutumista, seurajohto onnistui hankkimaan vielä kokeneen slovakkipuolustajan riveihinsä. Yli 400:n ottelun NHL-kokemuksen omaava isokokoinen Milan Jurcina oli Lukolle kuin lottovoitto. Pienikokoinen puolustuskalusto sai johtajakseen todellisen isännän, jonka arvoa loppukaudesta kukaan tuskin kysenalaistaa.
Katse kohti tulevaa
Parhaillaan vietetään kauden viimeistä maaottelutaukoa. Joukkueet hakevat viimeisiä virityksiä kohti kevään huipennusta eli pudotuspelejä. Sarjan keskikasti on varsin tasainen rypäs joukkueita. Monella on mahdollisuus nousta montakin sijaa ja vastaavasti vajoaminen kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle on mahdollista lähes yhtä monella joukkueella. Mitä on odotettavissa Lukon osalta tässä tiukassa taistelussa?
Loukkaantumiset ovat kiusanneet jo pitkään muutenkin kapeaa materiaalia. Sekä puolustus- että hyökkäyskalustossa on nähty omista nuorista nostettuja junioripelaajia, kun muita ei enää ole ollut tarjolla. Tauon jälkeen kahden hyökkääjän odotetaan tekevän paluun kaukaloon, joten helpotusta on luvassa sieltä suunnalta.
Hyökkääjä Jussi Pesosen kausi on paketissa olkapääleikkauksen jäljiltä. Puolustaja Tommi Kovasen toipumisennustetta ei osaa sanoa yksikään lääkäri. Pelaaminen loppukaudesta on siis hämärän peitossa. Muuten joukkueen pitäisi tervehtyä kokonaisuudessaan helmikuun loppuun mennessä, mikäli uusia vammoja ei tule.
Lukon pelitapa on lopulta varsin yksinkertainen. Hyökkäyssuuntaan joukkue pelaa lähinnä pystysuunnan kiekkoa. Puolustussuuntaan on sitten kaksi vaihtoehtoa käytössä, keskialueen sumputtaminen tai syvältä karvaus.
Erikoistilannepelaamisessa Lukko on sarjan keskitasoa. Ylivoimapeli on kehittynyt kauden mittaan, mutta alivoimapelaaminen kotona on edelleen todella heikkoa. Jurcinan saapumisen jälkeen, Lukko odottaa parannusta niin yli- kuin alivoimaankin.
Päävalmentaja Dufva vannoo yrittämisen nimeen. Pitää pysyä kärsivällisenä, ja on vain jatkettava taistelua välittämättä siitä mitä tulostaululla lukee. Tässä piilee myös Lukon mahdollisuus tulevana keväänä. Lisäksi joukkue tarvitsee hyvää maalivahtipeliä. Myös aiemmin loukkaantuneiden paluu kokoonpanoon lisää joukkueen mahdollisuuksia kevään karkeloissa.
Raumalaisten otteluohjelmaa tutkiessa voidaan todeta, että joukkue oppi voittamaan vaikeita pelejä tammikuussa ilman tanskalaisia vahvistuksiaan. Mikäli sama voittamisen jalo taito näkyy edelleen sinikeltaisten otteissa, joukkueella on mahdollisuus selvitä mitalipeleihin.
