Mielipide

Kauanko Jokerit jatkaa nuorallakävelyään?

KHL / Kolumni
Viime kevään MM-kisoista asti jokerivalmentaja Erkka Westerlund on vannonut neljän tasapainoisen hyökkäysketjun nimeen. Siksi on ihmeteltävä, miksi jokerijoukkue on rakennettu niin, ettei neljää ketjua saada edes kasaan? Ja syy ei löydy loukkaantumisista.

Otetaanpa ihan alkuun katsaus Jokereiden kolmen viime ottelun aikana loukkaantuneina olleiden pelaajien listaan: Riku Helenius, Ossi Väänänen, Oskari Korpikari, Daine Todd, Philip Larsen, Tomi Mäki, Jere Sallinen. Lista on pitkä, mutta se ei ole tällä kertaa olennaista. Tarkoitus on osoittaa kuinka loukkaantumisiakin suurempi ongelma on joukkueen sentteritilanne, jonka haavoittuvuus on ollut tiedossa kauden alusta lähtien. Ja tätä ongelmaa ei voida loukkaantumisilla selittää.

Niin, miksei? Katsotaan siis uudestaan tuota loukkaantuneiden lista. Löytyykö siitä yhtä ainutta keskushyökkääjää? Todellista, nimenomaista sentteriä, sillä joku voi tässä kohtaa totta kai huomauttaa, että Mäki ja Sallinen ovat kykeneviä pelaamaan keskellä. Näin on, ja he ovatkin yksittäisiin otteluihin hyvä hätävara Jokereille, jos varsinaisia keskushyökkääjiä kohtaa flunssa-aalto tai pelikieltosuma. Pidempi-aikaista, pysyvää ratkaisua keskushyökkääjäpulaan ei Jokerit heistä kuitenkaan löydä.

Mistä ongelma sitten johtuu? Siihen on kaksi syytä. Ensimmäinen on se, ettei Erkka Westerlund luota kaikkiin hänelle annettuihin palasiin. Katse kääntyy tässä kohtaa Mathis Olimbiin

Olimbin kohdalla ongelma on, ettei mies yksinkertaisesti täytä Westerlundin suunnitelmissa sitä roolia, johon Jari Kurri hänet on hankkinut: kärkisijoista taistelevan KHL-joukkueen kahden ensimmäisen ketjun keskushyökkääjän paikkaa. Viime peleissä norjalainen onkin löytänyt itsensä laidasta. On vaikea nähdä, että tosipeleissä Westerlund yhtäkkiä luottaisi Olimbiin ja laittaisi hänet takaisin keskelle.

KESKUSHYÖKKÄÄJIÄ ON MÄÄRÄLLISESTI YKSINKERTAISESTI LIIAN VÄHÄN.

Kun Olimb nyt sitten on jokerivalmennuksen papereissa siirretty laitaan, tulee Jokereiden suuri ongelma esiin. Joukkueeseen jää enää kolme puhdasta keskushyökkääjää, eikä enempää ole. Keskushyökkääjiä on määrällisesti yksinkertaisesti liian vähän.

Voittoisassa Magnitogorsk-ottelussa nelosketjun sentteriksi oli merkattu Niklas Hagman. Ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä, että Peter Regin- Petteri Wirtanen- Niko Kapanen puursivat illan kolmeen pekkaan umpilaituri Hagmanin istuessa penkin päässä.

Illasta toiseen yllämainittu kolmikko ei kuitenkaan voi kantaa vastuuta Jokereiden keskikaistasta. Ei varsinkaan, kun Jokereiden pelitavassa sentterin tehtävä on määrittää ja rytmittää muiden pelaajien liikkeitä ja kiekollista pelaamista, joten kyseinen pelipaikka on joukkueen kenttäpelaajista kaikista tärkein.

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee Westerlundin pelifilosofia. Neljää tasaista ketjua ei voi rakentaa kolmen sentterin varaan. Jokainen voi miettiä, mitä ketjujen sisäisille kemioille tapahtuu, jos joka vaihdossa keskellä on eri pelaaja. Kapanen, Regin ja Wirtanen tekevät jokainen pieniä asioita eri tavoin, ja täten laitahyökkääjien on vaikea ennakoida peliä sentterin vaihtuessa jatkuvasti. Seurauksena hyökkäyspään ajoitukset kärsivät, ja pahimmillaan kiekollinen peli puuroutuu ja muuttuu roiskimiseksi.

Neljännen sentterin saaminen mukaan on siis välttämätöntä. Kyse on vain siitä, miten Kurri, Janne Vuorinen ja muu jokerijohto tilanteen näkee. Haetaanko pelastusta tilanteeseen joukkueen sisältä sekatyömies Mäen muodossa? Jos näin, niin mitä siinä kohdassa tehdään, kun loukkaantumisista viime vuosina kärsinyt Kapanen on seuraavan kerran sairaslomalla? Tai kun Wirtanen alivoimalla blokatessaan laukausta saa osuman pahaan paikkaan?

YKSITTÄISIÄ PELEJÄ VOI VOITTAA KOLMELLAKIN SENTTERILLÄ, MUTTA TSSKA TAI LOKOMOTIV JAROSLAV EIVÄT TAKUULLA KEVÄÄLLÄ KAADU, JOS JOUKKUE ON KESKELTÄ VAJAAMIEHINEN.

Edellinen oli jossittelua, jonka tarkoituksena oli osoittaa tilanteen haavoittuvuus. Ulkopuolinen sentteri mahdollistaisi Mäen ja Sallisen pysymisen varamiehen rooleissaan, ja siten antaisi Jokereille kaivattua leveyttä materiaaliinsa. Budjetti on varmasti tiukoilla, mutta menestystä haettaessa rahat kyseiseen hankintaan on löydyttävä. Andrei Nazarovin saatua perjantaina potkut SKA:sta voi kysyä, olisiko nyt Jokereiden vuoro saada osansa joukkueiden yhteisten omistajien huomiosta?

Jari Kurri ja Janne Vuorinen osoittivat reagointikykyä jo hankkiessaan Arturs Kuldan pakkipulan lievittämiseksi. Sentteritilanne vaatisi nyt samanlaista reagointia. Uuden pelaajan ei tarvitse olla Sidney Crosbyn tasoinen pelimies, vaan pelaaja, jonka Westerlund voi illasta toiseen laittaa keskushyökkääjän paikalle. Uutta pelimiestä edellyttää myös Westerlundin neljään ketjuun perustuva peli-idea.

Yksittäisiä pelejä voi voittaa kolmellakin sentterillä, mutta TsSKA tai Lokomotiv Jaroslav eivät takuulla keväällä kaadu, jos joukkue on keskeltä vajaamiehinen.

Jokereiden toiminta muistuttaa tällä hetkellä nuorallakävelyä: ylhäällä pysytään, mutta huojuntaa on jo alkanut esiintyä. Hankitaanko jalkojen alle leveämpää alustaa vai luotetaanko pystyssäpysymiseen näillä keinoin? Voidaan miettiä, miten erilainen tilanne olisikaan, jos joukkueessa olisi vielä Petr Koukal tai edes Riku Hahl.

 

 

 

 

» Lähetä palautetta toimitukselle