Eikö kiekko pomppinut? Oliko valmennuksen tekemät ratkaisut virheellisiä? Eivätkö pelaajat syttyneet taisteluun? Epäonnistuiko ottelun tuomaristo? Mikäli yleisöön on uskominen, viimeinen syy on ylivoimaisesti painavin.
Niin helpolla ei tätä probleemaa selvitetä. Totuus lienee jossain noiden edellä mainittujen asioiden välimaastossa, vähiten kuitenkin yleisön hampaisiin jääneessä Hannu Henrikssonissa. Palataanpa ajassa taaksepäin, kauden avanneeseen perinteiseen liigaristeilyyn.
Tuo risteily on tarkoitettu median edustajien ja liigaseurojen viimeiseen tapaamiseen ennen runkosarjan alkua. Risteily, jossa Oulun Kärpät äänestettiin valmentajien ja toimittajien suulla runkosarjan voittajaksi ja siitä eteenpäin varmaksi finaalijoukkueeksi. Siinä pohjaa pitkälle kaudelle, vain mestaruus on riittävä pohjoisen pedoille.
Mustia pilviä sinitaivaalla
Kärpät oli matkalla runkosarjan voittoon, kun 7.2.2004 tapahtui käänne. Päivämäärä, jolloin Jatkoajan tekijät viettivät vuosikokousta Hämeenlinnassa. Sama päivä, jolloin Niklas Bäckström loukkasi polvensa maajoukkuepelissä. Kummasta tapahtumasta päivä jää historiankirjoihin?
Bäckströmin vamma osoittautui lopulta pelättyä lievemmäksi. Seurajohto huokaisi helpotuksesta, alkukauden joukkuetta taistelussa pitänyt maalivahti toipuisi pudotuspeleihin. Vastustajille ja median edustajille se oli myös merkki: Kärpät on yllättävän haavoittuvainen.
Runkosarjan viimeisellä viikolla Kärpille tarjottiin perussarjan voittoa hopealautasella. Sitä käytännössä katsottuna jopa tyrkytettiin. Joukkueesta ei ollut sen ottajaksi. Ottelut Ilvestä, TPS:ää ja HIFK:ta vastaan olivat pahoja, muttei ylitsepääsemättömiä. Jokaisen niistä Kärpät hävisi omiin sekoiluihinsa. Ryhmä esiintyi kurittomasti, ajoittain typerästi. Alkukauden maalin voitot kääntyivät tappioiksi. Mitään dramaattista ei vielä ollut tapahtunut, mutta oireet olivat esillä.
Vapaalippu välieriin?
Joukkueen materiaali on kiistatta laaja. Mikäli risteilyn saldoon on luottaminen, sarjan paras. Sillä ei vielä pitkälle mennä, välieriin asti kuitenkin. Minimitavoite, niin kuin eräs ansioitunut urheilulehti kirjoitti.
Kärpät ei puolivälierissä ihmeitä esittänyt. Jokerit oli valmiiksi niin pahasti vajaamiehinen, ettei se todellisuudessa kyennyt Kärppiä haastamaan. Jokerit taisteli minkä kykeni, mutta jäi lopulta selvästi Kärppien jalkoihin. Materia voitti hengen, kerrankin.
Kärppien ote kotikentällä ei vakuuttanut. Kotiotteluista oli tullut joukkueelle pakkopullaa. Tämä oli aistittavissa jo runkosarjassa, jossa Kärpät esiintyi paremmin vierasotteluissa. Joukkueen pelitapa soveltui paremmin puolivälierien vierasotteluihin. Joukkue karsasti tilannetta, jossa se joutui ottamaan aloitteen omiin käsiinsä. Vaativan kotiyleisön luoma paine ja huimat mestaruusodotukset eivät tilannetta auttaneet.
Sarja IFK:ta vastaan alkoi vaisulla kotiottelulla. Väsynyt IFK oli ensimmäisessä ottelussa juuri sopiva vastus. Kärpät oli hieman aktiivisempi, jonka ansiosta se hankki voiton. IFK tasoitti sarjan kotiottelussaan, jossa sen voittoa voi pitää ansaittuna. IFK kykeni tasaisempaan suoritukseen ja ratkaisevilla hetkillä se kykeni kylmäpäisempään peliin. Pelillisesti Kärpät oli parantanut, mutta vastuskin oli kaksi astetta kovempi.
Iso peili, kiitos
Kärppien pukukoppiin voisi asentaa ison peilin. Siinä jokainen ryhmän jäsen kävisi hetken omaa, tuttua pärstää katsomassa. Ehkäpä tuosta olisi apua. Asiaa se ei ainakaan heikentäisi. Toisten syyttely ja omissa pelihousuissa säilytettäviin sukukalleuksiin puhaltelu ei enää riitä. On vedettävä haalarit niskaan ja mietittävä tekosiaan. Annetaanpa asianosaisten kertoa oma näkemyksensä.
- Nyt ollaan tilanteessa, jossa on päätettävä, taistellaanko vai lähdetäänkö kotiin. Ensimmäisen kerran tässä sarjassa on jotain katkolla ja joukkueen olisi siihen mukauduttava, päävalmentaja Kari Heikkilä analysoi.
Heikkilä puhuu ottelusarjan kolmannen kohtaamisen tapahtumista. Ottelun, jossa Kärppien mopo karkasi totaalisesti käsistä. Takkien napit sinkoilivat auki, joukkue antoi periksi. Jäähyaition oviin jouduttiin asentamaan uudet saranat ja otteluvalvojaa työllistettiin kahdella järjettömällä taklauksella, jotka menevät kurinpitoelimen jatkokäsittelyyn. IFK vei ylivoimalla ottelusarjan suosikkia kuin pässiä narussa.
- Joukkueella on itsetutkiskelun paikka siitä, kenelle tätä peliä oikein pelataan. Voima lähtee aina joukkueesta, eikä se nyt parastaan antanut. Kaikki tilanteet täytyy pystyä hallitsemaan, oli peli sitten 0-0 tai 0-2, Heikkilä jatkaa.
Joukkueen kapteeni Sakari Palsola on valmentajaansa radikaalimpi.
- Kyllä täytyy jokaisen ottaa järki kauniiseen käteen. Tällä tavalla jatkamalla ei varmasti tätä sarjaa voiteta, pettynyt Palsola huokasi.
Joukkueen paineensietokyky ei ole parhaasta mahdollisesta päästä. Kärpät on sarjan nuorin joukkue, joka on joutunut kantamaan ennakkosuosikin asemaa koko pitkän kauden ajan. Nyt paineet purkautuivat typeryyksinä jäällä.
- Pitäisi miettiä mitä siellä jäällä tehdään. Tarkoitus ei liene yrittää vahingoittaa ketään, Palsola tuomitsee Henrik Juntusen ja Vladimir Machuldan taklaukset.
Profiilinnoston paikka
Kärppien kevät voi yhä olla kullanhohtoinen. Siihen vaaditaan aluksi pääsy finaaleihin. Se varmistuu kahden seuraavan ottelun voitolla. Viime kaudella joukkue kykeni kahdesti nousemaan selkä seinää vasten-tilanteesta, mutta tuolloin joukkue oli henkisesti vahvempi.
Selvää on, että pronssiotteluihin päätyminen olisi raskas pettymys. Koko kauden ajan kannattajat ovat unelmoineet uusista finaaleista. Peleistä, joissa viime kauden hopea kirkastettaisiin kullaksi. Joukkuetta kannettaisiin kultatuolissa ympäri kävelykatu Rotuaaria. Toiveunissa kaikki on vaan todellisuutta helpompaa.
Kärpät on tullut tilanteeseen, jossa katsotaan voittajat ja häviäjät. Onko se joukkue vai ryhmä päämäärättömiä haahuilijoita? Vanhalle koiralle ei voi opettaa uusia temppuja, voiko runkosarjassa menestyneelle joukkueelle opettaa uusia asioita kesken pudotuspelien. Aikaa on puolitoista vuorokautta. Päävalmentaja ja kapteeni tunnustavat asiat, miten on muiden laita?
