Helsingin Jokereilla on runkosarjaa jäljellä tasan kymmenen ottelun verran. Sen sarjajohto on yhdeksän pistettä, ja runkosarjan voitto lähes varmasti plakkarissa. Tekemistä joukkueella ja sen valmennusjohdolla kuitenkin riittää.
Jokerit pelasi tammikuun toisen ja helmikuun toisen päivän välisenä aikana peräti 14 ottelua. Sen saldo oli niissä sarjajohtajan mittapuulla varsin keskinkertainen, sillä vain viisi kertaa joukkue poistui kaukalosta voittajana varsinaisen peliajan jälkeen. Niin ikään viisi ottelua päätyi kuitenkin jatkoajalle, ja kahdessa niistä Jokerit kuittasi lisäpisteen voittomaalikilpailusta.
Parhaimmillaan Jokerit pystyi ilman Erik Karlssoniakin ehjiin suorituksiin. Mutta kun Ilari Filppula joutui huilaamaan muutaman pelin loukkaantumisen vuoksi ja Teuvo Teräväinen oli nuorten MM-kisoissa, oli joukkue erityisesti ylivoimalla selvästi aiempaa heikompi. Filppulan ja Teräväisen paluukaan ei erikoistilannepelaamisen ongelmia ratkaissut.
Tammikuun aikana kävi myös ilmi, että tappioasemassa pelaajiston kärsivällisyys ei aina riittänyt toteuttamaan kiekon hallintaan perustuvaa pelitapaa. Kun vajaat viisikot lähtivät puskemaan vastustajan puolustusmuuriin, seurasi siitä kiekonmenetyksiä ja vastahyökkäyksiä.
Winchester avainasemassa
Tasaisuus, kärsivällisyys ja ylivoimapelaaminen ovat selkeitä parannuskohteita. Niiden lisäksi Jokerien valmennusjohdon täytyy runkosarjan päätöskuudenneksen aikana saada ajettua tuoreet ulkomaalaisvahvistukset Jesse Winchester ja Ivan Majesky kunnolla sisään joukkueen tekemiseen. Erityisesti Winchester on Jokerien mestaruushaaveiden kannalta kriittinen pelaaja.
Kun Filppulan ja Steve Mosesin huippuvire tammikuussa hyytyi, olisi joukkueella ideaalitilanteessa ollut kakkosketju, joka olisi pystynyt ottamaan suuremman roolin hyökkäyspelaamisesta ja maalinteosta. Juhani Tyrväisestä ei moisen kapellimestariksi ollut, joten Winchester oli Jarmo Kekäläiseltä osuva hankinta.
Winchester on tosin viimeksi pelannut muussa kuin rikkovassa roolissa viitisen vuotta sitten – yliopistosarjassa – joten on vielä arvoitus, onko hänestäkään pelintekijäksi ammattilaistasolla. Erinomaisena rightin aloittajana ja alivoimapelaajana Winchester kyllä korvaa Ben Eavesin.
Materiaalin laajuus sallii lepuuttamisen
Jokerit on kauden mittaan kärsinyt loukkaantumisista selvästi keskimääräistä liigajoukkuetta enemmän. Tällä hetkellä joukkueen sairastuvalla ovat kuitenkin vain Eaves, Matti Lamberg ja Teemu Henritius.
Kaksi viimeksimainittua tuskin mahtuisivat liigajoukkueen kokoonpanoon terveinäkään, sillä kilpailu pelipaikoista kovaa. 12:lle pelipaikalle on tyrkyllä 14 hyökkääjää. Jokereilla on siis myös varaa lepuuttaa runkosarjan päätöskierroksilla avainhyökkääjiään, mikäli nämä ovat lainkaan puolikuntoisia tai osoittavat väsymisen oireita.
Lepuutusta nähdään varmasti myös silloin, kun kaikki parhaat ovat kokoonpanossa. Etenkin johtoasemassa vastuu jakautunee tavallista tasaisemmin kaikkien neljän ketjun kesken.
Myös puolustuksessa Petteri Lindbohm, Esa Lindell tai Nico Manelius saattaa hyvinkin jossain pelissä hypätä jonkun vakiokuusikon jäsenen tilalle. Ainakin siinä vaiheessa kolmikon peluuttaminen on mahdollista, jos ja kun pudotuspelipaikka on lopullisesti karkaa seuran A-nuorten ulottuvilta.
