Lentävää lausahdusta "Ei sota yhtä miestä kaipaa" on käytetty historian saatossa useissa konteksteissa ja eri elämänaloilla. Ehkä käytetyin se on urheilussa. Kun tarkastelee Lempäälän Kisan Mestis-joukkueen pataljoonaa runkosarjan 2014-15 osalta, asettaa se otsikon kysymyksen kovaan pohdintaan.
Lyödään alkuun tilastoja pöytään. LeKistä on lähtenyt tämän kauden aikana todella kovia pelimiehiä pois kesken kauden: Miikka Männikkö (sisäisen pistepörssin 3.), Toni Kallela (4.), Henri Tuominen (7.), Ville-Vesa Vainiola (9.) sekä Teddy Da Costa (12.).
Lähteneiden lista on harvinaisen kova, vaikka Lempäälässä siihen on jo totuttu. Mutta ei aivan tässä mittakaavassa. Vain Da Costa oli varsinaisena lainamiehenä, Kallela pelasi koko alkukauden Kisassa ennen siirtoaan Ilvekseen, minkä jälkeen piipahti pariin otteeseen. Muut heistä olivat Kisan sopimuspelaajia.
Samaan hengenvetoon voi todeta, että LeKi on menneistä vuosista poiketen pystynyt vastaamaan poislähteneiden asettamiin haasteisiin, ja tehnyt kovia hankintoja kesken kauden. Roope Ranta, Antti Mäkilä, Tomi Tuomisto ja Mika Noronen ovat Mestiksen ykköskorin pelimiehiä, joskin kaksi viimeksi mainittua saapuivat Tappara-yhteyksien avulla. Myös Nico Lehto ja Tomi Iso-Mustajärvi ovat tärkeitä syvyyspelaajia.
Voiko näin suuri vaihtuvuus, ja vielä aivan avainpelaajien kohdalla, kuitenkaan olla hyväksi pitkässä juoksussa? Ei ole kyse enää yhdestä sodasta poistuneesta, vaan useista.
Merkille pantavaa on ollut tasonnostajien löytyminen lähes välittömästi, kun joku on siirtynyt leveämmän leivän pariin Lempäälästä. Huiman alkukauden pelanneen Männikön poistuttua Kallela nousi ykköstykiksi saaden senttereiltään Tuominen, Vainiola tai Da Costa vahvaa tulitukea. Heidän poistuttuaan Markus Jokinen on alkanut loistaa aivan uudella tavalla. Tämä on ollut elinehto Kisan taistelussa pudotuspelijunan lipuista.
LeKi oli kauden pahimmassa alamäessään, kun joukkueessa koko kauden olleet Jokinen ja Jimi Santala olivat poissa loukkaantumisten vuoksi syyskaudella. Eli isot menetykset eivät ole syösseet Kisaa raiteiltaan. Sarjasijoituskin on koko kauden pyörinyt samoilla paikkeilla kuudennen ja kahdeksannen välillä.
Uusien pelaajien tulossa on aina omat riskinsä. Sekoittuuko joukkueen harmonia? Siirtorajan viime viikoilla saapuneet Ranta ja Mäkilä löysivät lähes heti paikkansa ja ovat pelanneet samojen ketjukavereiden kanssa melkein alusta asti. Kun molemmat saivat vielä heti alussa pistepussinsa auki, ei voi sanoa Kisan sotakoneen hyytyneen myöskään uusiin tulokkaisiin.
Kuinka montaa miestä taistelu kaukalossa sitten todella tarvitsee? Olisiko Kisa kestänyt enää yhtään siirtoa? Kyse ei Lempäälässä koetun perusteella ole määrästä, vaan organisointikyvystä. Reikä täytyy paikata mahdollisimman nopeasti, tehokkaasti ja ennen kaikkea oikealla materiaalilla.
Pudotuspelien aattona näyttää siltä, että LeKi on onnistunut siinä vakuuttavasti.
