Aurinko paistaa ja laiturilla makoilevan kiekkoniilon ongenkoho pomppii lupaavasti ylös alas. Luulisi, että mielessä pyörisivät vain kesäiset asiat etunenässä kylmä olut ja edessä oleva loma. Näin varmasti normaalien ihmisten osalta onkin. Vaan onko jääkiekko jo toisille ympärivuotista?
Pahiten lätkäkärpäsen puremat miettivät NHL -draftia ja oman suosikkijoukkueen pelaajiin kohdistuvia varauksia. Johtajien mieltä kaihertavat mahdolliset omaan joukkueeseen kohdistuvat suoneniskut. Toisaalta seuran moneen kertaan käännetty kukkarokin huutaa taaloja. Kovimmat kannattajat syövät kyntensä verille jännittäessään mahdollisia menetyksiä. Kyllä kesälläkin tapahtuu, vaikka ei kaukaloissa jäätä olekaan.
Runkosarjan arvostusta nostettava
Kun kotoista kautta muistelee näin jälkeenpäin, ei yksittäisistä otteluista ole niin hirveästi jäänyt mieleen. Tämä johtuu varmasti ainakin Turussa heikoimmasta pelillisestä annista miesmuistiin. Paikalliskamppailut ovat jo ajat sitten kärsineet inflaation. Samoin käytännössä koko runkosarja.
Jotta pimeän syksyn ja pitkän talven mittaiselle runkosarjalle tehtäisi oikeutta, tulisi sen voittajaa hyvittää joko urheilullisesti tai taloudellisesti. Mielummin molemmilla tavoilla. Lähinnä parkkirahakukkaron tyhjentäminen tuon marathonin voiton ottaneelle kertoo kaiken arvostuksen puutteesta. Lindbladin muistopyttykin kannetaan nopeasti jäältä ilman kummempia juhlallisuuksia, vaikka todellisuudessa saavutus on urheilullisesti arvokas.
Seurojen tulonmuodostuksessa runkosarja on tietysti erittäin tärkeässä asemassa. Urheilullisesti tilanne oikeastaan vain heikkenee tulevalla kaudella, kun play offiin pääsee käytännössä olemalla sarjassa mukana. Kevään loppupelit ovat aina oma maailmansa, vaan eipähän niitäkään juuri täysille katsomoille pelattu. Yleisön kyllästyminen oli jopa yllättävän selvästi aistittavissa helsinkiläisten paikallisväännössä ja muutenkin. Lehtereillä oli tilaa.
Joskus aikoja sitten runkosarjan paras ja kakkonen saivat pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella huilivuoron. Nykyisin se ei tietenkään onnistu, sillä liikaa euroja on pelissä ja parhaiten menestyneillä seuroilla vieläpä suurimmat hallit. On toisaalta selvää, että jotakin oli tehtävä heikoimpien joukkueiden parhaiden pelaajien massamyynnin estämiseksi. Tehty ratkaisu vaan luo ongelman pyrkiessään ratkaisemaan toista.
Kiekkokeskustelua ja grillimakkaraa
Kun oma suosikkiseura saanee kerrankin rakentaa rauhassa joukkuettaan tulematta NHL:n kuppaamaksi, on parantumattomalla kiekkofriikilläkin mahdollisuus ottaa kesä lokoisasti. Täällä Elyseen nurkalla ei juuri jännitystä ole. Sen sijaan muualla moni kannattaja saa hankkia nitrovarastoonsa täydennystä pelätessään oman joukkueensa tähtien menetystä.
Maajoukkueen totaalinen konttaaminen kauan odotetuissa kotikisoissa oli monelle sellainen järkytys, että siitä toipuminen kestää pitkään. Toisaalta niile, jotka osaavat asettaa kisojen arvon oikeisiin mittasuhteisiinsa ei valtavampaa vahinkoa käynyt. Kyllä ruotsalaisten törttöily viime olympialaisissa oli kahta luokkaa pahempi asia. Jos se nyt härmäläistä tässä murheessa lohduttaa. Tosin näin vain turnauksen todellisen arvon vuoksi.
Kaikesta huolimatta viimeistään heinäkuun alussa alkaa tuntua siltä, että Pitsiturnaus on vielä liian kaukana ja päiviä lasketaan porukalla. Näin ainakin täällä länsirannikolla. Koko juttu on vähintäänkin kummallinen, sillä vaikka liigan tason laskusta ja pelisysteemistä muristaan ihan oikeutetusti, ei ilmankaan toisaalta osata olla. Tilanne on vähintäänkin skitsofreninen.
Kala jää kesällä monen kiekkomiehen koukkuun, mutta tarkemmin ajatellen aikamoisessa koukussa sitä taitaa tähän lajiin olla itsekin. Näin silloin, kun saunan jälkeen makkaraa pureksiessa ja olutta kesäisenä iltana grillin vieressä särpiessä ensimmäisenä puheenaiheena on vaimoväen kauhuksi jääkiekko.
Hyvää Juhannusta kaikille lätkäfriikeille.