Huolestuneimmat arvioijat puhuvat jo pelaajien välisen kunnioituksen vähenemisestä. Huoli on aiheellinen, sillä syksyn kääntyessä kohti joulua on nähty aivan legendaarisen paljon erittäin rumia tempauksia otteluissa.
Tarkoituksellisia niittejä päähän tai selkään, täysin mistään piittaamattomia huitaisuja mailalla ja niin edelleen.
Sitten kun tilanne on ohi, rikkonut pelaaja on usein kuin omenavarkaista yllätetty pikkupoika. Naama lurpallaan ja mieli maassa.
Jollakin konstilla tämä jatkuva "oho, sattui vahinko, en tahallani"-tapahtumien kierre on katkaistava.
Siinä on tietysti jotain söpöäkin, mutta on kysyttävä, mihin ihmeeseen kyky ajatella katoaa pelin aikana.
Jääkiekko on kuitenkin laji, jossa pitää jonkun verran ajatellakin, vaikka tunne kuuluu ehdottomasti peliin. Mikä saa tekemään tarkoituksellista vahinkoa kanssapelaajan kohdalla?
Liigan kaudella 2015-2016 ollaan hiljalleen ylittämässä rajaa, jonka jälkeen isolta, kenties jonkun pelaajan loppuelämän määrittelevältä vammalta säästää enää puhdas sattuma.
Kurinpito on tehnyt parhaansa, rangaistukset ovat olleet oikeassa suuruusluokassa tapahtumiin nähden. Peli tai kaksi suuntaan tai toiseen ei ole ratkaiseva asia. Liigan kurinpitäjä Sampo Liusjärvi jo vetosi pelaajiin, jotta oleelliset asiat palautuisivat lajin keskiöön.
Jollakin konstilla tämä jatkuva "oho, sattui vahinko, en tahallani"-tapahtumien kierre on katkaistava. Toisen ihmisen pysyvä vammauttaminen ei kuittaannu enää anteeksipyynnöllä.
Liigan ja pelaajayhdistyksen toimistojen väkeä ei käy kateeksi. On raskasta työtä löytää oikeat keinot räjähdysherkän tilanteen rauhoittamiseksi.
Pelaajat ovat lajin ytimessä. Sieltä käsin olisi keksittävä joku tapa tehdä kaikille selväksi, että tällainen peli ei jatku.
Jätkät, nyt peli keskiöön! #3_tilannetta_huomenna_käsittelyssä #kokopäiväduuni #liiga
— Sampo Liusjärvi (@SLiusjarvi) 18. marraskuuta 2015
