Lassila halusi näpäyttää Grattonia, ei teloittaa.
Tahallinen, voimakas mailanisku kanssapelaajan kasvoihin on törkeä vahingoittamisyritys. Sellaisena teko olisi myös virallisen syytteen alainen pahoinpitely. Tästähän ei ole kysymystäkään, etteikö sen luokan törttöilyn pitäisi olla kaikkein raskaimmin rangaistavaa.
Mutta tästä ei Teemu Lassilan kohdalla ole kyse.
On kyettävä erottamaan eri vaikuttimet ja lopputulemat toisistaan. Kyllä, Lassila täysin tietoisesti lähti huitomaan häntä töytäissyttä vastustajan pelaajaa mailallaan. Sen sijaan en itse pysty kuvittelemaan miten tuosta teosta saadaan tahallinen, ja sen perusteella nyt tuomionjaon jälkeen lynkkausjoukko on koolla.
Siis että Lassila olisi tuossa hetkessä päättänyt huitoa Grattonia kasvoihin ja pyrkinyt aiheuttamaan hänelle mahdollisimman suurta vahinkoa? Ei, ei missään nimessä. Sellainen temppu ylipäänsä heikossa tasapainossa, yhdellä kädellä, maalivahdin mailalla olisi likipitäen mahdoton.
Lassila halusi näpäyttää Grattonia, ei teloittaa.
Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, etteikö Lassilan kuuluisi saada teostaan tuntuva pelikielto. Kukin pelaaja vastaa omista tekemisistään kaukalossa, ja tässä tapauksessa TPS-vahti syyllistyi törkeään huolimattomuuteen. Lassilan olisi pitänyt tietää, että hän ei voi kontrolloida huitaisunsa seurauksia — ja sen myötä pahimmassa tilanteessa se voi aiheuttaa vastapelaajan loukkaantumisen.
Seitsemän ottelun pelikielto vain on liikaa, puhumattakaan vaatimuksista 10, 15 tai 20 ottelun pannoista.
Erikoista on ollut myös seurata kuinka monien mielestä Liigan kurinpidon ei olisi pitänyt antaa mitään painoarvoa Lassilan omalle lausunnolle — tai välttämättä edes antaa hänelle mahdollisuutta omaa kantaansa esittää. Oikeudenkäytön perusperiaatteisiin kuuluu, että syytetyllä on mahdollisuus kertoa oma näkemyksensä tapahtumien kulusta ja tässä tapauksessa esimerkiksi erityisesti motiiveistaan.
Se ei tarkoita luonnollisestikaan, että kukaan olisi purematta niellyt Lassilan kommentteja ja suoraan sillä perusteilla pudottanut rangaistusta pienemmäksi. Sen sijaan Lassilan selitys on täysin uskottava siltä osin, että hän ei ole huitaisullaan tarkoituksellisesti pyrkinyt osumaan Grattonia kasvoihin.
Tuosta tempusta oikea määrä pelikieltoa olisi ollut kolmesta viiteen ottelua. Nyt lopputulos oli lähes pahin mahdollinen, kun Grattonin kasvot saivat lisäkseen ikävän arven ja vakavampi silmävamma oli vaarallisen lähellä. Ikävä lopputulos ei kuitenkaan muuta teon tekijän motiiveja tahallisiksi ja teon rangaistavuuden astetta silloin kokonaisuudessaan törkeäksi.
Vaatimukset vielä Liigankin tuomiota kovemmasta rangaistuksesta jäävät johonkin epäloogisuuden laaksoon. Jos teko oli kerran tahallinen, eihän silloin oikeudenmukainen seuraus voisi olla mitään vuoden pelikieltoa ja rikossyytettä vähäisempi?
Jos taas teon ydin (l. huitaisu) oli tahallinen — minkä Lassila on itsekin myöntänyt —, mutta sen aste tai oletetut seuraukset eivät olleet tahallisia, on mikä tahansa yli viiden ottelun pelikielto ylireagointia ja vielä seitsemääkin ottelua kovemman tuomion perään huutaminen hysteriaa.
