Tappara-hyökkääjä Olli Palola on voittanut Liigan maalipörssin kahdella peräkkäisellä kaudella. Siitä huolimatta Tapparalla on maalintekoon liittyvä ongelma, joka voi pudotuspeleissä koitua ratkaisevaksi.
Tapparan pitää pelata suoraviivaisemmin ja laukoa nykyistä aktiivisemmin.
Tapparan pitää pelata suoraviivaisemmin ja laukoa nykyistä aktiivisemmin
Runkosarjassa voi toisinaan olla varaa syöttää hyvästä maalipaikasta parempaan, kuten Jukka Peltola Ässiä vastaan alivoimalla. Pudotuspeleissä kuitenkin yksikin hyödyntämättä jäänyt maalintekopaikka voi ratkaista ottelun ja pahimmassa tapauksessa mestaruuden. Vai mitä, maalitykki Palola?
Palola toki yritti suoraviivaista ratkaisua seitsemännen loppuottelun jatkoajalla, mutta tarkoitukseni olikin osoittaa, kuinka pienistä asioista ratkaisut voivat olla kiinni.
Runkosarjassa varsin moni Tapparan hyökkäys tai ylivoimakuvio päättyi siihen, että hyvästä laukaisupaikasta haettiin syöttöä vielä vapaampaan paikkaan. Ajoittain yritykset onnistuivat, ja tuloksena oli TOP5-koosteen maaleja.
Päinvastaisiakin esimerkkejä nähtiin, kun syöttö katkaistiin tai muuten epäonnistui. Tällöin myös vastahyökkäyksen riski kasvaa. Laukomalla on todennäköisempaa saada paine pidettyä hyökkäysalueella – maalinteon todennäköisyydestä puhumattakaan.
Tapparalla on yksi Liigan parhaista maalivahdeista sekä laadukas puolustus. Niiden kustannuksella ei silti kannata hyökkäyspäädyssä leikkiä. Onnistunut harhautus tai syöttö voi hetkeksi nostaa itseluottamusta. Kauaa se ei lämmitä, jos maali jää tekemättä.
En tiedä, arvostetaanko Tapparan pukukopissa nättejä maaleja enemmän kuin räkämaaleja. Jostain syystä Tappara-pelaaja herkästi hakee syöttöä tilanteissa, joissa yhdeksän kiekkoilijaa kymmenestä laukoisi. Tulostaululle nätistäkin maalista saa vain yhden merkinnän, tyylipisteitä ei jaeta.
