Vaikka Leijonilla on takana vasta kaksi ottelua, on Suomella jo tässä kohtaa valmis ykkösketju olympialaisiin: Hartikainen - Kemppainen - Junttila.
Turnaukseen tultaessa lähes kaikille Suomen seuraajille oli selvää, että Joonas Kemppainen ja Teemu Hartikainen tulisivat pelaamaan yhdessä. Salavat Julajev Ufan ykkösketjussa miehet ovat tehneet tuhojaan yhdessä koko alkukauden.
Ainoa kysymysmerkki oli mistä löydetään Suomelle oma Linus Omark, kiekollinen moottori, joka saa Hartikaisesta ja Kemppaisesta parhaat ominaisuudet esiin kuten Salavatissa. Katseet kääntyivät Kärppä-taituri Julius Junttilaan.
Valmennusjohdon näkökulma on helppo ymmärtää. Hartikainen tuntee Kemppaisen Ufasta ja Junttila on Kemppaisen monivuotinen ketjukaveri Kärpistä. Yhteistä historiaa löytyi jo ennen turnausta vaikka kuinka paljon.
Lopputulos on kuitenkin ollut parempi, kuin mitä moni uskalsi edes odottaa. Venäjä-pelissä kolmikko oli Suomen ylivoimaisesti vaarallisin hyökkäysketju ja Ruotsi-pelissäkin todella hyvä, vaikka jäi maaleitta.
Pelit ovat osoittaneet, että yhteisen historian lisäksi kolmikko täydentää toisiaan loistavasti. Hartikainen ja Junttila voivat hyöriä vastustajan päädyssä, kun tietävät Kemppaisen estävän vastustajan ylivoimahyökkäykset.
Pelit ovat osoittaneet, että yhteisen historian lisäksi kolmikko täydentää toisiaan loistavasti.
Samalla Junttila tuo ketjuun kaivattua luisteluvoimaa ja kiekollista taitoa, joista varsinkin ensimmäistä Hartikaiselta puuttuu. Voidaan sanoa, että Junttila on Suomen oma nopeampi ja vain hieman vähemmän taitava Omark.
Ketjun pelissä on ollut silmiinpistävää miten nopeasti he ovat oivaltaneet Lauri Marjamäen apuvalmentajineen maajoukkueeseen ajaman pelitavan. Eivätkä vain oivaltaneet, vaan myös omaksuneet.
Marjamäen tavoitteena on saada hyvän puolustuspelin jälkeen kiekonriistoja, jotka käännetään välittömästi nopeaan vastahyökkäykseen. Tämä on juuri se osa-alue, jossa Kemppaisen ketju on ollut niin ylivertainen.
Venäjä-pelissä tästä saatiin esimerkki, kun ketju karkasi yhdessä Sami Lepistön kanssa ylivoimahyökkäykseen neljällä kahta vastaan riistettyään kiekon Suomen puolustussiniviivalla. Ruotsi-pelissä Kemppainen oli yksin läpi Junttilan riistettyä kiekon keskialueella ja pelattua kiekon nopeasti eteenpäin Kemppaiselle.
Tämä ei varmasti ole sattumaa, kun muistaa, että Junttila ja Kemppainen ovat pelanneet useita vuosia Marjamäen ja maajoukkueen apuvalmentajan Mikko Mannerin alaisuudessa Oulussa.
Nyt katsotaan miten hyvin Kemppaisen ketju pystyy näyttämään pelillistä esimerkkiä Suomen muille pelaajille.
