Heti Cupin päätyttyä Tappara ilmoitti odotetusti supistavansa ryhmäänsä. Yllättävän isolla ringillä onkin tähän mennessä oltu liikkeellä, ja luulisi jo harjoitusten vetämisessä olleen vaikeuksia väenpaljouden vuoksi. Nuori maalivahti Tuokkola ei varsinaisesti ole liigapaikasta kilpaillutkaan, vaan on ollut mukana lähinnä saadakseen kesällä liigatason harjoitteita. Hän, samoin kuin puolustaja Mikko Jortikka, pelaavat tulevalla kaudella Tapparan A-junioreissa. Tämä tuskin tuli yllätyksenä kenellekään - juuri 19 vuotta täyttäneen Jortikan esitykset olivat kyllä lupaavia, mutta oikeastaan millään osa-alueella nuorimies ei vielä ole liigakelpoinen.
Toinen joukkueesta rannalle jätetty puolustaja on oma kasvatti Turo Virta, joka esitti viime kaudella Mestiksessä hyviä otteita. Odotuksiin nähden 21-vuotiaan miehen esitykset olivat melkoinen pettymys. Tampere Cupissa hän pääsi pelaamaan ne kaksi ensimmäistä, koko joukkueelta täysin penkin alle mennyttä ottelua. Ensimmäisessä Virta oli selvästi koko pakiston heikoin lenkki. Vaikka mies seuraavaan koitokseen selvästi paransikin, eivät voima, vauhti, tahto ja pelisilmä kerta kaikkiaan riitä liigatasolle.
Enemmän keskustelua herättänee se, että hyökkääjät Kasper Kenig ja Miikka Jäske saivat lähteä joukkueesta samalla kun omat junnuhyökkääjät jatkavat kilvoittelua pelipaikoista. Tehopisteiden valossa molemmat antoivat ilmeisesti parhaat näyttönsä ennen Tampere Cupia. Jäskeen kohtalo sinetöityi jo ennen lauantain jumbofinaalia, Kenig sai siinä vielä viimeisen näyttöpaikan.
Allekirjoittanut ei aiempia harjoituspelejä ole nähnyt, mutta Tampere Cupin perusteella ratkaisu näiden kahden pelaajan kohdalla vaikuttaisi täysin oikealta. Molempia olisi soviteltu pisteitä tekeviksi laitureiksi, ja sellaisiksi ei näistä miehistä näyttäisi olevan. Molemmilla yritystä riitti, mutta ajatusta ja tehoja selvästi vähemmän. Jäske kohelsi ainoassa ottelussaan päättömän oloisesti, ja kuvaa huononsivat vielä kurittomat turhat jäähyt. Kenig vaikutti hieman potentiaalisemmalta, mutta tehosarake näytti viimeisenkin ottelun jälkeen pyöreätä nollaa. Mies toi turnauksessa mieleen Kimmo Koskenkorvan: pörräystä riittää, mutta kiekko ei tahdo Kenigin käskyjä totella. Koskenkorvaan verrattuna Kenig on lisäksi selvästi pehmeämpi. Sitä paitsi Tapparalla on jo yksi "Kossu". Jäske ja/tai Kenig olisivat varmaankin menneet joukon jatkona nelos- tai kolmosketjussa, mutta sellaisia pelaajia Tapparalla on omastakin takaa.
Puolustajat Mäntymaa ja Pentikäinen
Puolustuksessa pelipaikasta jäivät vielä kilvoittelemaan omat kasvatit Ville Mäntymaa ja Atte Pentikäinen. Mäntymaa on Tapparaa seuranneille tuttu nimi jo pidemmältä ajalta, onhan mies kulkenut jo aikoja seuran lupaavimman junioripakin maineella. Turnauksessa molemmat miehet kärsivät ensin selkeästi heikomman pakkiparin (Mäntymaa Jortikan, Pentikäinen Virran) esityksistä. Tapparan tiivistettyä kokoonpanoa kahteen viimeiseen peliin pelasivat Mäntymaa ja Pentikäinen samassa parissa, ja on sangen loogista, että miehet jatkavat joukkueessa. Mäntymaan peli ailahteli enemmän, mutta enimmäkseen esitykset olivat kelvollisia. Joitakin hyviä väläyksiäkin nähtiin.
Mikäli Cupin perusteella pitäisi jompikumpi näistä miehistä joukkueeseen valita, osuisi valinta ilman muuta Pentikäiseen. Tuntemattomamman nimen kohdalla odotukset eivät olleet korkealla, joten kauttaaltaan vahva esitys oli miellyttävä yllätys. Mistään uudesta Mäntylästä ei ole kyse, mutta rohkenisin sanoa, että Pentikäisellä on täydet mahdollisuudet pärjätä liigavauhdissa jopa suhteellisen hyvin. Voima tuntui riittävän kulmaväännöissä hyvin isojakin miehiä vastaan, ja muutaman kerran Atte esitteli myös erinomaista laukaustaan suoraan syötöstä. Välillä hän pelasi itsensä omassa päässä tilanteista ulos, mutta sama ongelma oli nähtävissä kaikilla Tapparan puolustajilla uuden "miesvartiointiin" perustuvan puolustussysteemin myötä. Hyökkäyspäässä Pentikäinen pelasi kohtuullisen hyvällä itseluottamuksella ja otti hetkittäin kiitettävästi vastuuta. HPK-pelissä mies vaikutti ensimmäistä kertaa hieman hitaalta, joten ilmeisesti neljä peliä yhtä monessa päivässä kävi voimien päälle.
Hyökkääjät Nurmi, Koskinen, Laurila ja Pyymäki
Hyökkäyksessä "junnuosasto" saa siis kokonaisuudessaan vielä jatkaa liigajoukkueen mukana. Tästä porukasta Pyymäellä on jo sopimus seuraan, mutta pelipaikka joukkueessa ei ole vielä varma. Koko porukan roikuttaminen liigan mukana tuntuu suoraan sanottuna erittäin oudolta ratkaisulta, samoin kuin se, että lähes koko Cupin ajan näitä try-out-miehiä peluutettiin yhdessä. Näillä näkymin toki pelipaikka on joillekulle tästä joukosta annettava pelkästään sen vuoksi, että joukkueesta loppuvat muuten miehet kesken.
Silti on sanottava, että hyökkäyksen osalta junnutilanne on selvästi heikompi kuin puolustuksen. Ketään tästä joukosta ei voi helmeksi ylistää, ja ainoastaan Pyymäellä tuntuisi olevan resursseja muuhun kuin aivan täytemiehen rooliin. Hänellä luistin kulki kohtuullisesti, ja muutaman kerran nähtiin rohkeita omia ratkaisuja hyökkäyspäässä. Hyvässä lykyssä Pyymäki saattaa vakiinnuttaa paikkansa pelaavassa kokoonpanossa ja tehdä jopa jonkinlaisen määrän pisteitäkin. Puolustuspäässä on parantamisen varaa, mutta sielläkin miehestä näytti olevan enemmän hyötyä kuin haittaa.
Koskinen pelasi viime vuonna Cupissa laiturina, ja vaikutti silloin valmiimmalta pelaajalta kuin nyt keskushyökkääjän paikalla. Keskushyökkääjänä peluuttaminen tuntui sikälikin oudolta ratkaisulta, että sentteriosasto Tapparalla tuntuisi olevan kunnossa. Koskiselta tuntuu selkeästi puuttuvan liigassa tarvittavaa kovuutta ja pelisilmää, eikä kiekonkäsittelytaitokaan ole vaadittavalla tasolla. Pelkkä hyvä yritys ei riitä. Sama motto pätee myös Tomi Laurilaan, jolla voimaa on enemmän, mutta peli näyttää etupäässä päättömältä ryntäilyltä.
Pyymäen jälkeen potentiaalisin yrittäjä tästä joukosta on Teemu Nurmi, jonka esiintyminen Tampere Cupissa oli kuitenkin selkeä pettymys. Raportit aiemmista harjoitusotteluista kertoivat miehen kehittyneen selvästi viime vuodesta, mutta Cupissa se ei näkynyt. Liigaa ajatellen Nurmella on kuitenkin puolellaan sekä kohtuullisen hyvä fysiikka että jonkinlainen pelisilmä puolustuspäässä. Aiempien kokemusteni perusteella rohkenen sanoa, että miehellä voisi olla mahdollisuuksia 13. hyökkääjän rooliin. Miksikään pistenikkariksi hänestä ei kuitenkaan tällä hetkellä ole. Paikallisottelussa miehen "kädettömyys" tuli tuskallisen selvästi esille, kun häntä yritettiin asetella hyvässä syyskunnossa olevan Barkovin rinnalle.
Puolikuntoinen Descoteaux ja varma Gustafsson
Puolustuspäässä Tapparalla on sopimukset kolmen uuden miehen kanssa. Matthieu Descoteaux'n esitykset Cupissa olivat varmasti paha pettymys kaikille kannattajille, siksi paljon miehen hankintaa ennen harjoituspelien alkua hehkutettiin. Kentällä nähtiin sitten puolikuntoinen kaveri, joka jätti maalinedustan usein vapaaksi ja hätäili aivan liian usein kiekon kanssa. Esitykset sentään paranivat selvästi turnauksen loppua kohden, mutta puolustuksen johtohahmosta heppu on kyllä tällä hetkellä kaukana.
Asiaan saatiin hieman selitystä Aamulehden julkaistua haastattelun, jossa "Diskoteekki" kertoi viime kauden menneen piloille polvivaivojen takia. Polvi oli putsattu leikkauksella vasta kesällä, joten harjoittelemaan mies on päässyt vain jokunen viikko sitten. Kaikki tämä tietenkin selittää tilannetta, mutta erikoiseksi asian tekee se, että sopimusta julkistettaessa asiasta ei puhuttu yhtään mitään. Toivottavasti Tappara on kuitenkin ollut asioista perillä ja sitä kautta saanut tämän tilastojen perusteella kovan kaverin sopuhintaan.
No, onhan Tapparassa ennenkin tehty polvivaivaisista miehistä atleetteja. Ja toisaalta, kanukin esitykset olivat siinä määrin heikkoja, että puolikuntoisuus antaa lohtua: toivoa paremmasta sentään on. Ajoittain mies hieman väläyttelikin taitojaan, mutta enimmäkseen kaikessa näkyi se, että kun henki ei meinaa kulkea, ei pääkään toimi. Selvää siis on, että tästä miehestä ei ole kovin suurta iloa ainakaan alkusyksystä.
Descoteaux'n parina pelasi Mestiksestä paluun Tapparaan tehnyt Mikko Pukka. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa pakkipari oli suorastaan tragikoomisen huono, mutta myös Pukka paransi turnauksen loppua kohden selvästi. Omassa päässä miehellä on selviä vaikeuksia erityisesti kulmaväännöissä, ja sanomattakin on selvää että tämä aiheuttaa ongelmia, kun puolustussysteemi perustuu siihen että jokainen pitää sen oman miehensä. Ilves- ja HPK-otteluissa Pukka kuitenkin vaikutti siltä, että hänellä on kohtuulliset mahdollisuudet pärjätä liigassa. Ehkä pahin puute on luistelunopeus, joka ei ollut juuri puolikuntoista pakkiparia kummempi. Toivottavasti sillä osa-alueella tapahtuu kehitystä. Parasta osaamistaan Pukka esitteli hyökkäyspäässä. Kiekolliseen peliin on selvästi tullut paljon lisää itseluottamusta ja oivalluksia, kun viime kaudella mies oli isossa roolissa Mestiksessä.
Vakuuttavinta jälkeä uusista pakeista teki alkuosan turnauksesta kuumesairauden vuoksi sivussa ollut Juha Gustafsson. Iso mies liikkuu selvästi aikaisempaa mainettaan paremmin. Puolustuspäässä virheet ovat todella vähissä, ja tämä "Grönvallin korvaaja" saattaa yltää jopa parempiin otteisiin kuin "Rete" itse. Peruspakin hommat sujuvat todella mallikkaasti, ja muutaman kerran nähtiin oivaltavia nousuja takatolpalle. Mies onkin todella kaivattu valopilkku ja toi tuuliajolla olleeseen puolustukseen paljon rauhallisuutta ja varmuutta.
Puistola, Saravo ja Kangasniemi tuskin esittivät aivan parastaan Tampere Cupissa, mutta joka tapauksessa yhdessä Gustafssonin kanssa Tapparalla on neljä erinomaista liigatason pakkia. Kyllähän tällä koostumuksella liigaan uskaltaa lähteä, mutta ellei ainakin kaksi kaveria näiden neljän ulkopuolelta nosta selvästi tasoaan nyt nähdystä, on viimeistään joulun tienoilla lähdettävä pelaajaostoksille. Ilmeisesti näillä puolustajilla aiotaan lähteä kauteen. Tässä tilanteessa olisi joko Pentikäiselle tai Mäntymaalle annettava riskilläkin peliaikaa, jotta tilanne ei loukkaantumisten sattuessa mene katastrofaaliseksi.
Öhman huippuhankinta, myös Gyorissa ainesta
Jo aikaisessa vaiheessa sopimuksen Tapparan kanssa tehnyt Stefan Öhman vakuutti otteillaan Cupissa, ollen parissakin ottelussa joukkueen paras pelaaja. Kyseessä on oiva kahden suunnan hyökkääjä, jolta syötöt lähtevät nopeasti ja oivaltavasti, eikä pehmeyskään vaivaa. Muutaman kerran nähtiin myös rohkeaa vastustajan haastamista 1-1-tilanteissa. Kaikkein omimmillaan mies on rauhallisena pelintekijänä, joka mieluummin syöttää kuin ratkaisee itse. Ilves-pelissä nähtiin kuitenkin näyte siitä, että maalinkin mies osaa silloin tällöin täräyttää. Omia ratkaisuja voisi hakea vielä hieman useammin.
Dylan Gyori on mukana kolmen kuukauden koesopimuksella. Sentterin papereilla joukkueeseen hankittu mies pelasi koko turnauksen Janne Ojasen laidalla. Taso ailahteli melko lailla, mutta parhaimmillaan Gyori vaikuttaa selkeältä vahvistukselta varsinkin tämän hetken laituritilanteessa. Oivaltavia syöttöjäkin nähtiin, joten kyseessä ei ole puhdas snaipperi. Avut ovat kuitenkin selkeästi hyökkäyspäässä, joten tehoja täytyy löytyä että sopimusta kannattaa jatkaa. Tähän asti nähdyn perusteella rohkenisin veikata, että kyllä niitä ainakin kohtuullisesti löytyykin.
Tehokas laituri uupuu
Edellä mainitut kaksi herraa vaikuttavat siis vähintäänkin kohtuullisilta hankinnoilta. Tapparan hyökkäyksen ongelmana eivät olekaan heidän esityksensä vaan se, että tässä ne hyökkääjähankinnat sitten olivatkin. Suoraan sanottuna joukkueen kokoonpano suorastaan huutaa yhtä kovaa laitahyökkääjää. Turnauksen perusteella Mäkisestä ja Koskenkorvasta ei ole nousemaan aiempaa suurempaan rooliin. Mäkinen oli aivan hukassa ilman Kukia, mutta viimeisessä pelissä yhteen laitettu parivaljakko löysi heti yhteisen sävelen. Kuki kyllä periaatteessa pystyisi pelaamaan isommassakin roolissa, mutta ylivoimia lukuun ottamatta tässä ei taida olla järkeä. Toimivaa kenttäkoostumusta ei kannata rikkoa pelkän uudistumisen vuoksi.
Mitä sitten jää kolmeen muuhun kenttään? Janne Ojanen ja Dylan Gyori näyttäisivät olevan muotoutumassa toimivaksi parivaljakoksi, ja loppuvaiheessa turnausta Marko Ojanenkin löysi jo yhteistä säveltä näiden herrojen kanssa. Öhmanin yhteispeli Alasen kanssa taas parani koko turnauksen ajan ja näytti loppuvaiheessa erittäin mallikkaalta. Venäläinen tuntui täydentävän tätä ketjua ajoittain hyvin. Näin ollen Tapparalla on kasassa kolme selkeää tutkaparia, joiden ympärille voidaan varmasti rakentaa liigakelpoiset ketjut.
Ongelmana onkin Barkovin johtama ketju. Barkov itse on paremmassa syyskunnossa kuin vuosiin, mutta siitä ei juurikaan ole apua, kun pelintekijän syöttöjä ei ole kukaan laittamassa verkkoon. Kukaan ketjussa kokeilluista pelaajista ei tähän kyennyt, ja kylmä tosiasia on, että ei luultavasti kykene jatkossakaan. On tuskallista katsoa, miten "Sashan" hyvä pelinteko menee täysin hukkaan kädettömien laiturien kanssa. Tähän ketjuun on yksinkertaisesti saatava laituri nykyisen joukkueen ulkopuolelta, ja ottaen huomioon Gyorin kohdalla olevan pienen kysymysmerkin sekä sen, että Alanen ja Venäläinen eivät mitään pistepörssin kärkinimiä ole olleet, olisi tähän hankintaan satsattava kunnolla.
Mikäli rahaa ei tarvitsisi ajatella, voisi saman tien todeta, että oikeastaan ketju tarvitsisi kaksi uutta laituria. Jos yksi hyvällä prosentilla viimeistelyssä onnistuva mies tähän kenttään löytyisi, saattaisi kohtuullista jälkeä syntyä sijoittamalla joko Venäläinen tai Pyymäki tämän kentän laidalle, ja se toinen sitten Öhmanin kenttään. Kauteen voisi siten lähteä joku kolmikosta Nurmi, Koskinen, Laurila kolmantenatoista hyökkääjänä - todennäköisimmin ensin mainittu. Mikäli nykyisellä miehistöllä lähdetään kauteen, jää optimistisimmallakin ajattelutavalla ainakin yksi hyökkäysketju selkeästi vajaaksi. Nähtäväksi jää, onko vastaus viime aikoina huhuttu Petri Varis vai joku muu. Vai onko valmennus- ja seurajohto junnujen suhteen selkeästi allekirjoittanutta optimistisempi?
