Minua varoiteltiin ennen puolivälierien alkua ettei Lukko ole vielä sisäistänyt valmentaja Rautakorven pelisysteemiä riittävän hyvin menestyäkseen play-offeissa. Silti raumalaisten kyvyttömyys pitää peliä, yritystä tai hermokontrolliaan pudotuspeleihin vaadittavalla tasolla, oli alkukierrosten ehdottomasti suurin yllätys. Eihän se kivaa ole että ’suurin yllättäjä’ titteli tulee negatiivisista ansioista mutta minkäs teet. Yhden miehen raati on armoton ja virtuaalinen pysti matkaa kanaalikaupungin ydinvoimamiehille. Ehkä pojat sitten ensi vuonna.
Vastapalloon päin näköä
Ensimmäisen varsinaisen pleijarikierroksen värikkäimmän ja runsaimmin huomiota herättäneen pelaajan pysti matkaa puolestaan Toronton slummien lahjalle suomalaiselle liigakiekolle. Jokerien Glen Metropolit hurmasi taituroinneillaan niin omat kuin vieraatkin. Kaveri ehdittiin tosin kertaalleen tuomita myöskin kyseisen ottelusarjan suurimmaksi sikailijaksi. Hänen kerrottiin näet lyöneen vastustajaa tilanteen ulkopuolella ’vastapalloon’ mailalla kasvoihin. No, se jos jokin oikeuttaakin sikailijan titteliin.
Jatko toi tapaukseen kuitenkin uusia käänteitä.
Kun ’ruumiit’ oli kannettu kentältä pois ja huomattiin ettei kukaan loukkaantunutkaan ja kun rangaistukset oli kärsitty eikä tilanteesta hurjista etsinnöistä huolimatta löytynyt videokuvaa alkoi tarina elää. Alettiin puhua iskun osuneenkin viisi senttimetriä kasvojen ohi eikä kohteeseen, ilmeisesti kypärään, osunut esine ollut ollutkaan maila
vaan hanska jossa ehkä oli maila tai jossa ainakin oli pidelty mainittua astaloa.
No, jälkimmäiseen väite ainakin pitänee paikkansa.
Siinä vaiheessa kun herra Metropolit pääsi itsekin valottamaan tilanteen kulkua omasta näkökulmastaan sai tapahtumaketju lisää hämmentäviä piirteitä. Keskushyökkääjä kertoi häntä läpi ottelun jahdanneen vastustajan yrittäneen
taklata häntä vaihtoon mennessä kohti avointa vaihtoaition luukkua, jolloin oli pakko tehdä jotain oman loukkaantumisen välttämiseksi.
No, jokaisella on oma totuutensa. Kuka halusikaan vahingoittaa ja ketä, sitä on ulkopuolisena hankala mennä sanomaan. Samaan aikaan Pohjois-Amerikassa pahoinpideltiin vastustajia jokatapauksessa ihan oikeasti. Mm. suomalaispakki Ossi Väänänen sai tuta miltä todella ja aikuisten oikeasti tuntuu ottaa vastaan mailanisku päin näköä.
Onko SM-liigan taklauskielto oikeasti paha asia?
Kotoista liigaamme on jatkuvasti arvosteltu siitä että se suhtautuu taklauksiin ja tappeluihin ylivarovaisesti. Jäähyä ja pelikieltoa tuntuu monen lajin ystävän mielestä ropsahtavan turhan paljon ja helposti pikku
hanskauksista ja sinänsä sääntöjen mukaisista taklauksista jos niiden kohde jää jäälle makailemaan hieman pidemmäksi aikaa.
Samaan aikaan ärtymystä on herättänyt joidenkin joukkueiden, pelaajien ja valmentajien tapa liioitella ja jopa keksiä fyysisten kontaktien yhteydessä sattuneita loukkaantumisia. Tämän on katsottu olevan kytköksissä SM-liigan turhan varovaiseen linjaan fyysisen pelin suhteen. Hysteerisen ylivarovainen linja antaa arvostelijoiden mukaan mahdollisuuden pelata likaista peliä vammojen liioittelulla.
Pohjois-Amerikassa meno on toinen. Siellä saa taklata enemmän ja lujempaa, eikä tappeluistakaan rapsahda kuin jäähyä. Sikäläiset lieveilmiöt ovatkin sitten niinikään eri maailmasta kuin SM-liigasta.
Jos suomalaisen linjan aiheuttamat epäkohdat ilmenevät lähinnä siten että pelaajat jäävät joskus jäälle kieriskelemään ilman sen kummempaa todellista syytä tai siten että valmentajat jeesustelevat toisinaan
vastustajan kuvitelluilla sikailulla ja omien ’loukkaantumisilla’, ei tilanne ehkä olekaan niin paha.
Minä otan koska tahansa mieluummin vastaan hurskailla lehmänsilmillään kauhistelevan suomalaisvalmentajan kasvot tv-ruudussa kuin tiedon siitä kuinka joku on melkein tapettu iskemällä nyrkillä takaraivoon tai mailalla päähän, kuten Suuren veden takana näyttää viime aikoina tapahtuneen. Sen verran eri kaliiberin lieveilmiöistä on kyse että käännän takkini huoletta suomalaista
mallia suosivaksi. Tosin se ei tee mahdollisilla loukkaantumisilla taktikointia pätkääkään kunniallisemmaksi, mutta kun ihmishenki alkaa
oikeasti olla vaarassa ei asiaa tarvitse kummemmin miettiä.
Ai niin, playoffiakin pelataan!
SM-liigan kevään 2004 välieriin selvisivät joukkueet jotka sen paikan lopulta parhaiten ansaitsivat. Pienin vääryys olisi tapahtunut mikäli ottelusarjasta IFK-Ilves jatkoon olisi selvinnyt maestro Helmisen luotsaama
tamperelaisjoukkue. Sen verran tasaista oli ottelusarjan vääntäminen aivan viime sekunneille asti.
Erittäin leveällä miehistöllä ja liigan parhaalla maalivahtipelillä operoiva Kärpät kohtaa kapean kärjen ja vankan puolustuksen IFK:n. Kun helsinkiläisten maalivahtitilanne muistuttaa tällä hetkellä Stadionin tornin kokoista kysymysmerkkiä ei Kärppien jatkoon menon pitäisi olla kovin suuri yllätys. Kärppien puolustus ja fyysinen osasto ei ole IFK:n tasolla, mutta leveämpi ratkaisijakaarti hyökkäyspäässä sekä loistokauden pelannut maalivahti Niklas Bäckström antavat oululaisille luvan odottaa toista peräkkäistä loppuottelupaikkaa. Toisaalta jos Dave Stathos löytää torjuntavireensä voi helsinkiläisiäkin onnistaa.
Niinikään välierävastustajaansa HPK:ta leveämmän ja tasaisemman materiaalin omaava TPS saattaa välieräsarjan jälkeen löytää itsensä tutusta paikasta: SM-liigan loppuottelusta. Hämeenlinnan yhtäköyttä-yhdistysläisillekään ei pronssipeli ole aivan vieras tilanne, joten kaikki lienevät tyytyväisiä.
että sikäli...
