Joni Ortio sai mahdollisuuden Calgary Flamesin maalin suulla reilu viikko sitten, kun toinen seuran vakiovahdeista Karri Rämö loukkaantui. Ortio pelasi loisto-ottelun ja sai aloittaa seuraavankin matsin. Nyt Ortio on pelannut neljä ottelua peräjälkeen, ja Flames on voittanut ne kaikki.
Turkulaisen torjuntaprosentti huitelee melkein 96:ssa. Voittavaa joukkuetta ei vaihdeta, joten Ortio saa varmasti jatkaakin liekkipaitojen maalilla. Tämä luo kuitenkin ongelman päävalmentaja Bob Hartleylle ja GM Brad Trelivingille: Kokoonpanoon ei mahdu kuin kaksi maalivahtia. Kuka kolmesta lähtee?
Flamesin ykkösvahtina vielä vuodenvaihteessa oli Jonas Hiller. Anaheim Ducksista täksi kaudeksi pohjoiseen siirtynyt sveitsiläinen on pelannut numeroiden valossa "ihan ok" kauden, mutta mistään ehdottomasta ykkösvahtimateriaalista ei voi puhua.
Rämö on aloittanut noin kolmasosan Flamesin otteluista ja voittanut peleistään tasan puolet. Torjuntatilastot ovat suurin piirtein samaa luokkaa kuin Hillerilläkin. Ei siis mitään loisteliasta.
Ride the hot hand, sanoisivat paikalliset.
Sekä Hiller että Rämö on kiinnitetty albertalaisseuraan yksisuuntaisilla sopimuksilla. Hillerin 4,5 miljoonaa dollaria vuodesta tuova pahvi kattaa vielä seuraavankin kauden, kun taas Rämön keskimäärin 2,75 miljoonan sopimus päättyy tähän vuoteen. Ortion kaksisuuntainen sopimus on arvoltaan vain 600 000 taalaa, ja kattaa Hillerin tapaan vielä kauden 2015-16.
Ortio on siis kolmikosta ainoa, jonka voi lähettää farmijoukkueeseen New Yorkin liepeille Adirondackiin ilman siirtolistaa. Mutta miksi lähettää parasta vahtiaan pois? Ride the hot hand, sanoisivat paikalliset. Flames on kuitenkin kiinni pudotuspelipaikassa.
Hiller on ollut NHL:ssä jo vuosia, ja otteet ovat ailahdelleet aivan huippuluokan torjuntatyöskentelystä pohjamutiin. Keskimäärin hän on ihan hyvä maalivahti, mutta "ihan hyvä" ei liene sitä, mitä Treliving joukkueensa tolppien väliin haluaa. Rämökään ei ole toistaiseksi pystynyt lyhyellä NHL-urallaan esittämään olevansa sitä kaliiberia, josta voittavan joukkueen ykkösvahdit leivotaan.
Ei ole tietenkään esittänyt vielä Ortiokaan, mutta jos jollekin näistä kolmesta voi povata valoisaa tulevaisuutta, on se nimenomaan 23-vuotias turkulainen.
Trelivingillä on siis edessään vaikea päätös: yhdestä kolmesta maalivahdista pitää luopua. Itse veikkaisin, että joko Hiller tai Rämö pukee viimeistään siirtotakarajan jälkeen ylleen jonkin toisen NHL-seuran pelipaidan. Ennen sitä Ortio saattaa olosuhteiden pakosta joutua tekemään vielä yhden visiitin Adirondackiin, mutta se vierailu ei ole enää pitkäaikainen.
Joni Ortio on tullut jäädäkseen.
