Mielipide

Narvan marssi

LIIGA / Kolumni
Hannu Jortikka ennusti TPS:n tammikuun pitävän sisällään isoja muutoksia ja kovia päätöksiä. Niitä saatiin. Osin odotetusti, osin odottamatta.
uutinen

Narvanmaa jättää TPS:n
[lue lisää]

Vilkas pelaajaliikenne Turun suunnalla on ollut odotettua. Surkeasti pelaavasta joukkueesta vaihdetaan joko pelaajia tai valmentajia. Niin itsetuhoisia seurajohtajia ei TPS:ssä ole, että kukaan olisi halunnut tehdä Hannu Jortikasta entistä päävalmentajaa. Siispä piti ottaa onki kauniiseen käteen ja kalastella vahvistuksia. Samalla piti kipata laidan yli pari härskiintynyttä ruotsalaisturskaa.

Oma lukunsa on, kenen käsialaa räväkät pelaajasiirrot olivat. Oli tontiltaan väistyvän toimitusjohtajan Jouko Narvanmaan rooli hankinnoissa mikä hyvänsä, joukkueen kasvojenkohotus oli hänen kannaltaan liian vähän, liian myöhään.

Kaikesta huolimatta Narvanmaan lähtö oli odottamaton siirto tässä vaiheessa, vaikka moni sitä olikin toivonut. Toimitusjohtajan vaihtuminen päättää omalaatuisen ajanjakson turkulaisseuran varsin värikkäässä 2000-luvun alun tarinassa.

Turussa toivotaan sen päättävän pari muutakin ilmiötä – entisen SM-liigan suurseuran syöksykierteen ja toisaalta lähes naurettavuuksiin asti yltyneen nokittelun seuran profiilihahmojen kesken.

Huippuvuosista pohjakosketukseen

Entinen huippupuolustaja aloitti toimitusjohtajan uransa Jyrki Santalan seuraajana vuonna 1999. Narvanmaa pääsi istumaan hyvin katettuun pöytään. Alla oli pienen notkahduksen jälkeen uutta nousua enteilevä mestaruus ja kasassa todellinen huippujoukkueen runko.

Kurssi säilyi ennallaan ensimmäiset vuodet. TPS voitti vielä kaksi peräkkäistä mestaruutta ennen kuin menestysryhmän ydin katosi vääjäämättä maailmalle. Narvanmaan keskeisenä tehtävänä ja tavoitteena oli seuran talouden vankistaminen uudenlaisessa, haasteellisessa tilanteessa. Tässä hän ei täysin onnistunut, vaan TPS on painiskellut ongelmien kanssa myös tällä saralla viime vuosina.

Vähintäänkin kohtuullisesta urheilullisesta menestyksestä huolimatta Jouko Narvanmaan aikakausi muistetaan erilaisten värikkäiden kommellusten ja yltyvien seuran sisäisten ristiriitojen kavalkadina.

Urheilulliseksi saldoksi jää kaksi mestaruutta ja kevään 2004 finaalivisiitti – ellei joukkue innostu ihmetekoihin lähikuukausina. Vastapainoksi TPS-kannattajille on tarjottu muutama sekavan tempoilun päätteeksi mahalaskuun päättynyt kausi.

Tosiasiaksi jää, että triplamestariryhmän hajottua TPS-johto ei ole onnistunut kasaamaan samantasoista joukkueen runkoa. Ongelmia on ollut niin resurssien riittävyydessä kuin työn pitkäjänteisyydessäkin. Parin vuoden takainen hopeamitalijoukkue kasattiin kovin taloudellisin panoksin – liian kovin, voi jälkiviisastelija sanoa.

Vaikka Hannu Jortikka syksyllä epäili Aurajoen olevan homeessa, TPS-purtilo ei ole seilannut rauhallisissa vesissä pitkään aikaan. Palloseura on lipsahtanut kansalliselta huipulta persliukua nopeammin kuin kuuluisa talonmies jäiseltä katolta. Notkahduksista on tullut välivuosia, välivuosista syvän meren sukellusta. ”Hallittu alasajo” puistattaa edelleen uskollisia kannattajia.

Taloudenpito ja pelaajapolitiikka ovat toki asioita, joissa moni muukin olisi voinut epäonnistua TPS:n nykytilanteessa. Narvanmaan henkilökohtainen saldo on kuitenkin selkeä, virheitä tuli tehtyä turhan paljon suhteessa onnistumisiin.

Suosikkipelaajasta sylkykupiksi

Päätoimintojen ohella jokunen muukin asia on mennyt pieleen TPS:n johdossa. Henkilöstö-, sidosryhmä- ja mediasuhteet eivät ole olleet ihanteellisessa kunnossa. Joku voisi jopa väittää niiden olleen osittain olemattomia.

Pysähtyneisyys, muutoshaluttomuus ja umpimielinen sulkeutuneisuus ovat leimanneet TPS:n julkisuuskuvaa. Asenteet ja ongelmat saattoivat olla pitkälti samoja jo mestaruusvuosina, mutta kenelläkään ei ollut juuri huomauttamista asiaan. Nyt on toisin.

Kyseiset asiat eivät tietenkään ole vain toimitusjohtajan tiliin meneviä, vaan koko seuran toimintakulttuuriin liittyviä pulmia. Ongelmat ovat kuitenkin henkilöityneet paikoin hyvin voimakkaasti toimitusjohtaja Narvanmaahan. Syystä tai toisesta.

Jälkikäteen voi vain jossitella, olisiko hieman nöyrempi ja avoimempi suhtautuminen kannattajiin ja tiedotusvälineisiin säästänyt Narvanmaan ja koko seurajohdon monelta päänvaivalta.

Toisenlaista tietä kulkeneelle toimitusjohtajalle jäi tässä leikissä lopulta hanttikortti käteen. Narvanmaalla ei loppuaikoina oikeastaan ollut enää juuri onnistumisen edellytyksiä – täysin riippumatta taloudellisista resursseista tai ammattitaidosta. Jouko Narvanmaasta oli tullut liian monen tahon silmissä TPS:n alennustilan ruumiillistuma, jonka niskaan likasangot kumottiin automaattisesti.

Osin itse kaivettu kuoppa kävi kenties liian syväksi Narvanmaalle. Lopulta hänen asemansa alkoi horjua myös seuran sisällä. Tässä valossa on helppoa ymmärtää miehen halua jättää Ruissalon kauniit maisemat taakseen oma-aloitteisesti.

Mitä tästä opimme?

Urheilullisen kompastelun ohella TPS on ollut myllerryksen kourissa muiltakin osin. Liigajoukkueen suuruuden rakentaja Hannu Ansas on väistynyt kulisseihin ja hänen luottomiehensä Narvanmaa siivoaa hiljalleen työpöytäänsä. Sisäiset ristiriidat ovat maalanneet kuvan seurasta, joka on unohtanut ison osan perinteisistä vahvuuksistaan.

Ristiriidat ja seuran nykytila eivät millään muotoa ole yksin Narvanmaan aikaansaannosta. Se on hyvä muistaa, vaikka hän toistaiseksi kovimman hinnan niistä maksaakin.

Toisaalta Toimitusjohtajan Viimeiset Kärsimykset ja ohdakkeinen polku jättävät valjun kuvan koko organisaatiosta. Miksi ammattimaisen yrityksen johtoportaassa ei aikaisemmin reagoitu kasautuviin ongelmiin? Miksi osakeyhtiön hallitus ei ajoissa joko vaatinut operatiiviselta johdolta todellista tulosvastuuta tai vaihtoehtoisesti antanut sille vankkaa tukea myllerryksessä?

Toimitusjohtajan vaihtumisen voi myös ennakoida antavan Hannu Jortikalle entistä vahvemman aseman TPS:n ruorissa. Olettaen, että hän haluaa jatkaa seurassa raivattuaan tiukoin ottein tietä uudistuksille.

Toivottavasti jäljelle jää lopulta aiempaa avoimempi ilmapiiri mustavalkoisen kansan keskuudessa. Koko kompuroiva suomalainen huippukiekkoilu tarvitsee vahvaa Tepsiä. Rohkeasti eteenpäin katsovaa, perinteitään ja vahvoja resurssejaan hyödyntävää Turun Palloseuraa, jolla on ”vahva henkinen ja taloudellinen tase” muuallakin kuin juhlapuheissa.

» Lähetä palautetta toimitukselle