Fun While It Lasted!
Tänä kesänä tuli kuluneeksi 15 vuotta NHL-maailmaa elokuun 9. 1988 muuttaneesta Wayne
Gretzkyn treidistä Edmontonista Los Angelesiin. Moni pitää tuota kauppaa NHL-historian
merkittävimpänä pelaajakauppana - lopulta sen vaikutuksesta NHL laajeni Yhdysvaltojen
eteläosiin, pelaajien profiili suuremmilla markkinoilla kohosi Gretzkyn ansiosta jne.
Tämän kirjoittaja kuuluu koulukuntaan, joka pitää Bobby Hullin siirtymistä WHA-liigaan
kesällä 1972 vieläkin enemmän NHL-jääkiekkoa muuttaneena yhtenä tapahtumana.
15 vuoden takaisiin tapahtumiin saatiin elokuun alussa mielenkiintoinen näkökulma kun
kirjakauppohin ilmestyi Los Angeles Kingsin entisen omistajan Bruce McNallin omaelämäkerrallinen
kirja "Fun while it lasted: My Rise and Fall in the Land of Fame and Fortune".
McNall vietti viisi vuotta vankilassa talouspetoksista - hänet päästettiin takaisin kaduille ehdonalaiselle
viime vuonna. Talousrikollisiahan pidetään lukittuina vankiloissa, joitten olosuhteet yleensä
ovat niin kammottavat, että rikolliset oppivat läksynsä ja palaavat kaduille parantuneina ja kunnollisina.
Esimerkiksi Vancouverin lähellä Kanadassa sijaitsee valkokaulusrikollisten vankila, jossa
vankien golf-kenttä on vain yhdeksänreikäinen! Vangit saavat tuoda omat hevosensa vankilan
hevostiloille ja asuvat tilavissa rivitaloissaan kovaa tuomiotaan - mutta yhdeksänreikäisen golfkentän
luulisi jo pelottavan ja saavan nämä rikolliset katumaan.
Ilmeisesti paremmassa amerikkalaisessa vankilassa kakkunsa kärsinyt Bruce McNall ei ole kirjansa
perusteella oppinut mitään. Eikä hän varmasti ainakaan kadu mitään - päinvastoin. Hän uskoo,
että kuka tahansa olisi tehnyt samat virheet kuin hän teki jos olisi kohdannut samat kiusaukset.
Ja hän uskoo tietenkin, että kiusauksetkin tuotiin juuri hänen eteensä hänen uskomattoman
charminsa vuoksi - hän oli yksinkertaisesti liian mukava ja suosittu mies ollakseen käyttämättä
hyväksi pankkeja, kirjanpitäjiä ja rikkaita lainaajia yleensäkin.
Mitä pitemmälle kirjaa lukee, sitä enemmän alussa charmikas kiekkojohtaja alkaa vaikuttamaan
vähemmän charmikkaalta ja enemmän niljakkaalta käärmeeltä.
McNall haluaa lukijan uskovan, että hän toimi kuin kuka tahansa liikemies toimii - mitä nyt siellä
täällä muutellen isompia lukuja kirjanpitäjien ja osakkeenomistajien pitämiseksi tyytyväisinä ja
valehtelemalla ja järjestelemällä pieniä lainoja sukkuloimalla rahaa eri rahalaitosten välillä jotta
maksupäivistä päästään mukavasti yli.
"Tein todella suuret petokset vain suurilta laitoksilta, kuten nimettömiltä, kasvottomilta pankeilta -
en yksityisiltä ihmisiltä", puolustelee McNall kirjassaan. "Ei ollut kyse siitä, että olisin ryöstellyt
kioskeja ase kädessä sentään".
Mutta Bruce McNallin charmikkaat luonteenpiirteet ovat seuranneet häntä läpi elämän. Hän pääsi
jatko-opiskelijaksi Kalifornian yliopistoon Los Angelesissa väärennetyillä papereilla.
Kesken jätettyjen opintojen jälkeen McNall rikastui myymällä antiikkia rikkaille - usein järjestämällä
oman tytäryrityksensä arvioijat arvioimaan myytävät tavarat todella arvokkaiksi - näin päästiin
suurempiin verovähennyksiin.
Naidessaan yhden useista vaimoistaan McNall joutui New Yorkin lain mukaan ottamaan verinäytteen
lääkäriltä - McNall ei pitänyt piikeistä, niinpä hän sai tutun lääkärin ottamaan verikokeen tuttavaltaan,
joka esitettiin vaimolle ja New Yorkin osavaltiolle McNallin verenä. Heh
Bruce McNall oppi mm. sen asian, että mitä enemmän pankeille on velkaa - sitä helpompaa on saada lisää rahaa velaksi, koska pankit haluavat välttää konkursseja hinnalla millä hyvänsä. Toinen asia, jonka hän oppi oli se, että mitä rikkaampia ihmiset olivat, sitä vähemmän he käyttivät aikaa tai vaivaa tutkiakseen mihin ovat rahojaan oikein sijoittamassa.
Lopulta pankkilaitos nimeltään Bank of America ehdotti, että McNall kanavoisi kaikki busineksensä pankin kautta. McNall tietenkin kieltäytyi. Hän tiesi, että rahoja oli siirreltävä eri rahalaitosten välillä, jottei kukaan keksisi, että hänen varsinainen omaisuutensa oli lähestymässä nollaa.
McNall oli mukana ravihevos- ja elokuvabusineksessä. "Weekend at Bernies" on yksi
McNallin tuotantoyrityksen elokuvista, jonka joku lukija saattaa muistaakin.
Sitten hän lähti jääkiekkobusinekseen ostamalla ensin osan Los Angeles Kingsistä entiseltä
omistajalta Jerry Bussilta. Saatuaan hyvän tarjouksen hän hankki sitten koko seuran itselleen.
McNall vaikutti NHL:n laajenemiseen enemmän kuin ehkä kukaan toinen sikariportaan mies. Hän toi
Wayne Gretzkyn Kaliforniaan ja oli vaikuttamassa suoraan Disneyn päätökseen perustaa oma NHL-seura
Anaheimiin, Los Angelesin liepeille. Itse asiassa Minnesota North Starsin silloinen omistaja Norm Green
oli kiinnostunut tuomaan Starsit Anaheimiin, mutta McNall sai tämän luopumaan ideasta. Sen sijaan
hän sai Disneyn hankkimaan NHL-seuran ja maksamaan hänelle itselleen 25 miljoonan dollarin
maksun sijoittumisesta samalle markkina-alueelle.
Näkyvänä NHL-omistajana McNallista tuli pian NHL:n johtokunnan puheenjohtaja - hän oli suurin
vaikuttaja siihen, että koripallon puolelta tuotiin markkinointimies Gary Bettman NHL:n johtoon.
Urheilubusineksen omistajat ovat aina pitäneet urheilijoita välineinä, jotka ovat arvokkaita pystyessään
luomaan tuloja omistajalle pääsylippujen, oheistavaran ja mainostulojen muodossa. Bruce McNall keksi
viedä tämän jalon idean vielä pidemmälle. Hän näki urheilijan myös myytävänä arvonsa menettävänä
tuotteena, josta on otettava arvo pois ennenkuin se putoaa. Tämän ajattelun pohjalta McNall onnistui
myymään parhaan ravihevosensa kahdeksan miljoonan dollarin hinnasta siitoshommiin.
Saman ajattelun perusteella McNall myös ymmärsi miten oikein jutella Edmonton Oilersin silloiselle
omistajalle Peter Pocklingtonille kun tämä ilmoitti tarvitsevansa 15 miljoonaa dollaria rahaa nopeasti
vuonna 1988 muitten businesstensa vuoksi ja ettei edes Wayne Gretzky olisi koskematon.
McNall sai Pocklingtonille uskoteltua, että Wayne Gretzky oli tuote, jonka arvo tulisi vain laskemaan ja
että siksi hänestä olisi päästävä eroon. Pocklington pyysi McNallia tekemään jääkiekkotreidiltä
näyttävän tarjouksen, lisäämään sekaan jonkun pelaajan nimen vuoksi ja kauppa olisi selvä niin
kauan kun se sisälsi tuon 15 miljoonaa. Kun kaupat oli lopulta sovittu yksityiskohtaisesti,
Pocklington pyysi kahta viikkoa lisäaikaa ennen sen julkistamista, koska Edmonton Oilersin
kausikorttien myyntikampanja oli vielä kesken. Hän ei halunnut kertoa kausikorttilaisille vielä
pientä uutista, että joukkue tulisi pelaamaan ilman Wayne Gretzkyä.
Mielenkiintoinen, vähemmän tunnettu fakta 15 vuoden takaisen Gretzky-treidin takaa oli se,
että Wayne Gretzky itse salaisesti auttoi McNallia neuvotteluissa Oilers-omistaja Peter Pocklingtonin
kanssa omassa myyntiasiassaan - Gretzky mm. vaikutti siihen, että McNall ilmoitti haluavansa
Marty McSorleyn mukaan kauppaan.
McNallilla ei tietenkään ollut lupaa Gretzkyn kanssa asiasta puhumiseen ennenkuin virallinen
pelaajakauppa olisi paperilla. Mutta hän toimi jo varhaisessa vaiheessa ilmoittaen Gretzkylle
tämän suureksi pettymykseksi Pocklingtonin olevan myymässä häntä.
Wayne Gretzky oli suunnitellut pelaavansa Edmontonissa koko peliuransa ja tunsi itsensä
loukatuksi kuullessaan omistajan touhuista. Lopulta McNall soitti Pocklingtonille toimistoltaan
Los Angelesista Gretzkyn ollessa huoneessa ja kuullen keskustelun kovaäänisen kautta.
Pocklington ei tiennyt Gretzkyn kuuntelevan puhelua ja sanoi Väinön egon kasvaneen tämän
mentyä aikaisemmin kesällä naimisiin ja että Waynen isä Walter oli todellinen maanvaiva.
Heti puhelun jälkeen Wayne Gretzky halusi pois Peter Pocklingtonin omistamasta Edmonton
Oilersista. Isän pilkkaaminen oli liikaa.
Yksi mielenkiintoinen Bruce McNallin kirjassaan kuvailema tilanne sattui kerran lentokentällä
Arizonassa. McNall oli juuri menossa vankeja kuljettavaan kuljetuskoneeseen huomatessaan
Detroit Red Wingsin yksityisjetin olevan viereisellä paikalla. Vangin haalareissaan McNall
nousi nopeasti portaat ylös koneeseen ennenkuin kukaan ehti häntä tunnistamaan.
Parhaimmillaan Bruce McNall omisti seitsemän luksusasuntoa ympäri maailmaa, ajeli yhdeksää
autoa; mm. Bentleyllä, kullatulla Mersulla ja Rolls Roycella. Tai siis hän oli järjestänyt finanssiasiat
näitten maallisten tavaroitten omistamiseksi omalla tavallaan. Hän järjesti trendikkään LA Kingsin
pelejä ennen illallisia monelle kymmenelle ihmisille hengaillen Steven Spielbergin, Sylvester Stallonen,
Tom Hanksin, Kurt Russelin ja Goldie Hawnin kaverina Los Angelesin illassa.
Los Angeles Kings oli McNallin omien sanojen mukaan hänen mieluisin busineksensä.
Mielenkiintoisesti nykyisin taas elokuvabusineksessa toimiva, tyttöystävänsä luona asuva BMW:llä
(työsuhdeauto) ajeleva ja viiden miljoonan dollarin velkoja palkkashekistään edelleen makseleva Bruce
McNall edelleen on pysynyt Wayne Gretzkyn hyvänä ystävänä. Gretzky kävi vankilassa tapaamassa
ja McNall oli hiljattain mukana sairaalassa Gretzkyn vaimon Janetin pyöräyttäessä perheen neljännen
lapsen.
Kanadalaiset kiekkofanit eivät koskaan ole syyttäneet McNallia Gretzkyn kaappaamisesta. McNall
on elänyt monen kiekkofanin unelman; omistanut NHL-joukkueen ja hengaillut kuuluisuuksien kanssa.
Charmikas mies.
Rocky Mountain Way, California Dreamin´ & muita kesän tapahtumia NHL:ssä
NHL:n huippujoukkueet lähtivät vähän eri suuntiin heinäkuun alussa free agent-markkinoiden avauduttua.
2002 mestari Detroit Red Wings hankki puolustukseensa Dallas Starsin kapteenin Derian Hatcherin
suurinumeroisella viiden vuoden sopimuksella ($30 mill) tehden puolustuksestaan kerralla NHL:n
syvimmän. Detroitin GM Ken Holland sanoi Hatcherin sopimuksen julkistamistilaisuudessa seuran
tavoitteena olevan parantuminen puolustuspäässä, jopa taistelu NHL:n vähiten maaleja päästävän
joukkueen tittelistä ensi kaudella.
Puolustuspeli oli valttia viime kevään Stanley Cup playoffseissa - niin mestari New Jersey Devils kuin
haastajat Anaheim Mighty Ducks, Ottawa Senators ja Minnesota Wild kaikki olivat rakentaneet
joukkueensa puolustuspelin varaan; erinomaisen maalivahdin toimiessa vielä vakuutena - kaikki samalla
tavalla. Detroit Red Wings itse otti samalla askeleen kohti tiukempaa puolustuspeliä, joka oli
seuran tavaramerkki Scotty Bowmanin valmentamassa joukkueessa, joka otti kolme Stanley Cupia
vuosien 1997-2002 välillä.
Samalla kovaotteisen Derian Hatcherin palaaminen kotikaupunkiinsa Detroitiin toi Wingsille yhden
ulottuvuuden lisää - elementin, joka on puuttunut seuran menetettyä kova puolustaja Vladimir
Konstantinov kesän 1997 traagisessa limusiinionnettomuudessa.
Verivihollinen Colorado Avalanche taas lähti kaikista varoituksista huolimatta toiseen suuntaan ja
paransi jo entisestään hirmuista hyökkäystään tekemällä kesän suurimman kaappauksen:
kertaheitolla saatiin Avsin paitaan Anaheimin 90-luvun NHL:ää terrorisoinut dynaaminen duo
Teemu Selänne ja Paul Kariya.
Colorado Avalanchen GM Pierre Lacroix:in odotettiin tapansa mukaan tekevän jonkinlaisen
suuren siirron kesän aikana - mutta hän lienee pudonnut tuoliltaan saadessaan kunnioitetulta
agentti Don Baizleyltä puhelinsoiton koskien Kariyaa ja Selännettä..."Have I got a deal for you.."
Selänteen ja Kariyan siirtyminen Coloradoon oli virkistävästi harvinainen jääkiekkosyistä tapahtunut
siirto. Selänne teki Avasin kanssa pienemmän sopimuksen kuin mitä San Jose Sharksin tarjous oli;
Kariya taas pelaa kauden alle NHL:n keskipalkan päässen tällä tavalla kauden päättyessä erikoisen
Group 5 free agentin statukselle.
Tiistai-iltana nähtiin jo televisiostakin kuvaa Selänteen ja Kariyan luistelusta Denveristä Avsin
harjoituspaidat päällä. Hymy oli herkässä kummallakin visiirien alla. Kummatkin ovat asettuneet
paikkakunnalle aikaisin tottuakseen uuteen paikkaan ja ohueen ilmaan - Denver on 1600 metrin
korkeudella.
Colorado Avalanche näyttää nyt paperilla ainakin NHL:n parhaalta joukkueelta ja seura on vielä
panostanut hyökkäyspeliin 80-luvun Oilersin ja 90-luvun alun Pittsburghin tyyliin maksavia katsojia
unohtamatta. Miten vastustajajoukkueet asettavat puolustavat ketjunsa tätä tähtisikermää vastaan
tulee olemaan todella mielenkiintoista seurattavaa. Ylivoimapeli, johon edes NHL:n paras maalintekijä
Milan Hejduk ei mahdu - ainakaan ykkösviisikkoon - tuntuu hullulta. Hejduk - NHL:n paras sniper siis -
saattaa olla vasta joukkueensa kuudenneksi paras hyökkääjä nyt - ilman minkäänlaista aliarviointia.
Hienoa nähdä, että edes yksi NHL:n huippujoukkueista haluaa pelata kiekonkin kanssa!
Avs hankki vielä pelätyn tappelijan Peter Worrelin Floridasta suojelemaan suuria nimiään.
Maalivahtipeli kokemattoman David Aebischerin johdolla näyttää edelleen Coloradon heikolta lenkiltä.
Yleisesti uskotaan Patrick Royn tekevän paluun jossain tammikuun 1. tienoilla. Roy tuli allekirjoittaneeksi
NHL:n viralliset lopettamispaperit kesän alussa - tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisesti uraansa jatkaessaan
hän joutuu waivereihin, eli mikä tahansa NHL-seura voi tarjota hänelle sopimusta.
Menetettyään Paul Kariyan vain kolme viikkoa historiansa parhaan pelikauden jälkeen Mighty Ducks
of Anaheim ei jäänyt paikoilleen yllättävää menetystä suremaan. Pari viikkoa myöhemmin GM Bryan
Murray toi Sergei Fedorovin Anaheimiin erikoisella sopimuksella, joka antaa Fedoroville oikeuden
päättää se halutessaan toisen tai kolmannen vuoden jälkeen. Bonusten kera Sergei voi viiden
vuoden sopimuksellaan ottaa Anaheimista 45 miljoonaa dollaria.
13 kautta Detroitissa pelannut Sergei Fedorov oli etsimässä uutta piristystä NHL-uralleen ja hän
saattaa olla oikeastaan parempi ja sopivampi pelaaja Ducksille kuin Coloradoon paennut Kariya.
Fedorov haluaa ottaa suuremman roolin pelaajana ja tulee sen varmasti Anaheimissa saamaan.
Ducksin valmentaja Mike Babcock sanoi joukkueen tarvitsevan huippupelaajaa, joka pystyy
pelaamaan väsymättä 22-26 minuuttia joka ottelussa.
Anaheim hankki vielä kesällä Tampa Bayn parhaan pistemiehen Vinny Prospalin free agenttina
riveihinsä - nyt joukkueella on ainekset kahteen erittäin kovaan hyökkäysketjuun - ja tulee varmasti
osoittamaan epäilijöille ettei viime kevään lännen mestaruus ja Stanley Cup-finaalipaikka ollut mikään
onnekas sattuma.
Fedorov aloittaa kauden kantaen varakapteenin A:ta ankkapaidassa. Uudeksi kapteeniksi
valittiin Steve Rucchin.
Vielä, heinäkuussa vuosi aikaisemmin uransa lopettanut maalivahti Dominik Hasek ilmoitti
tekevänsä paluun. 38-vuotiaana Dominator palaa NHL:n vanhimpana maalivahtina. Hasek itse ilmoitti
innostuneensa katsoessaan Stanley Cupin parhaita paloja edelliselta kaudelta ja tehneensä päätöksensä
kesäkuussa. Detroit Red Wings otti Hasekin avosylin vastaan ja nyt odotetaan mielenkiinnolla miten
Hasekin paluu onnistuu ja toisaalta mitä tapahtuu nyt vuosi sitten suurella rahalla Stanley Cupin voittoa
ottamaan palkatulle Curtis Josephille. CuJo päästi playoffseissa jokaisessa neljässä ottelussa yhden
helpon maalin kussakin - pakko myöntää. Maalivahdilla ei ole varaa päästää helppoja maaleja
playoffseissa.
Lähtöpuheessaan Torontosta vuosi sitten Curtis Joseph sanoi Detroitin olevan organisaation, joka ei
pelkää tehdä muutoksia voittaakseen. CuJo sanoi haluavansa olla joukkueessa, joka haluaa voittaa.
Nyt hän saa itse maistaa juuri tätä Wingsin vaihtaessa taas ykkösmaalivahtia. Joseph itse taas on
luopunut voittamisihanteestaan - hän olisi hyväksynyt treidin Bostoniin jos sellainen olisi tullut.
Sittemmin Bruins teki sopimuksen Felix Potvinin kanssa - saman vahdin, jota korvaamaan Joseph
saapui kesällä 1998 Edmontonista Torontoon.
Curtis Joseph on vaarassa menettää mainostuloja sopimuksessaan Bauerin kanssa jos hänet myydään
Detroitista pois heikompana pidetylle markkina-alueelle jääkiekkovarustevalmistajan näkökulmasta.
Sopimus aloitettiin jo CuJon Toronton aikoina.
Say it ain´t TO, Joe!
"Leafs did the same to their fans that Justin did to Britney."
-Toronto Maple Leafs-fanin kritiikkiä Leafsin toimettomuudesta kesän NHL-markkinoilla.
Toronto Maple Leafs ja seuran nyt valmentajatehtäviin keskittyvä GM:nä toiminut Pat Quinn sai
paljon kritiikkiä osakseen toimettomuudesta kesän markkinoilla. Leafs menetti Robert Svehlan
tämän lopetettua taas kerran peliuransa, ei pystynyt pitämään Glen Wesleyä ja paransi puolustustaan
vain hankkimalla Bryan Marchmentin tilalle.
Seuran sikariporras oli niin keskittynyt ilmeisesti uuden GM:n etsintään ja valintaan ettei itse
pelaajamarkkinoille riittänyt huomiota.
Toronto Maple Leafsin uusi GM teki tiistaina ensimmäisen merkittävän sopimuksensa ottamalla
Joe Nieuwendykin free agent-markkinoilta. Keskiviikkona 37 vuotta täyttänyt Nieuwendyk voitti
kolmannen Stanley Cupinsa keväällä New Jersey Devilsin paidassa ja tuo joukkueeseen
kokemusta, luotettavan kakkosketjun sentterin muodossa. Nieuwendyk on erityisen tunnettu
erinomaisena aloittajana.
Olympiakultaa Salt Lake Cityssä voittanut Nieuwendyk on kotoisin Toronton läheisyydestä ja
hänen on pitkään huhuiltu haluavan lopettaa hieno peliura kotikaupungissa lapsuuden
ystävänsä Gary Robertsin pelikaverina.
The Fish?
Syksy on NHL-ennakkokirjojen ja erilaisiin vedonlyönteihin ja hockey pooleihin keskittyvien
oppaitten aikaa. Vancouver Canucksin arvostus ennakkoveikkauksissa on kohonnut ehkä korkeammalle kuin mitä se on ollut koskaan aikaisemmin - olisiko Orca-valaspaitaisilla todella mahdollisuuksia jopa voittaa Stanley Cup?
Canucks on tehnyt oikeita siirtoja ja parantanut joka kausi - seura on ehdottomasti liikkunut viime
vuodet oikeaan suuntaan. Suurimpana Nucksin ongelmana monet pitävät maalivahtipeliä. Seura on
osoittanut luottamusta Daniel Cloutieriin ja GM Brian Burke on saanut paljon kritiikkiä osakseen
päätöksestään pitää Cloutier Vancouverin pelastajana tärkeimmällä pelipaikalla.
On peräti sanottu, ettei Burke tuntisi hyvää maalivahtia, vaikka Terry Sawchuk nousisi haudasta
ja tarjoisi tälle kyytiä työpaikalle. Cloutier ei ole vakuuttanut kahden playoffkevään aikana erikoisesti.
Oli miten oli, Vancouver Canucks teki kesällä hyvän siirron hankkiessaan Cloutierille apua
treidaamalla Johan Hedbergin kakkosmaalivahdiksi Pittsburghistä. Tämän kaupan jälkeen Penguinsin
vanhimmaksi maalivahdiksi jäi 26-vuotias Jean-Sebastien Aubin.
Vancouver Canucksin mahdollinen Stanley Cup mestaruus ensi keväänä ainakin toisi Stanley Cupin
takaisin sen alkuperäiseksi tarkoitettuun kotimaahan Kanadaan (ks. keskustelu loordi Stanleyn
toiveista alempana) - Vancouver Millionaires on viimeisin kaupungin Stanley Cup-joukkue - se voitti
Fred "Cyclone" Taylorin johdolla 12 tuhannen katsojan edessä oman aikakautensa ihmeenä pidetyssä
Denman Arena-jäähallissa keväällä 1915.
Tehtyään sopimuksen nyt Magnus Arvedsonin kanssa Vancouver Canucks on NHL:n ruotsalaisin
joukkue peräti seitsemällä ruotsalaispelaajalla. Florida Panthersillä on neljä.
A Killer Career, Richter retires, Kirk out
Toronto Maple Leafsin juuri elokuun lopussa nimitetty uusi GM John Ferguson ei saanut itselleen
uusia ystäviä Leafs-faneista ilmoittamalla ensi töikseen ettei seura tulisi tarvitsemaan yhtä historiansa
pidetyimmistä pelaajaa - Doug Gilmouria. Tämä on kuin jos SM-liigan Ilveksen toimitusjohtajaksi
ilmestyisi nuori mies, joka heti alkuun ilmoittaisi ettei Raimo Helmistä enää tarvita..
Doug Gilmour piti lopettamistilaisuutensa 20 NHL-kauden jälkeen maanantaina Torontossa
pitäen suurimmat tunteet sisällään. 40-vuotias "Killer" ei näyttänyt tyytyväiseltä ilmoittaessaan
lopettavansa pelaamisen - päivä, joka tulee jokaiselle urheilijalle joskus eteen.
Mike Richer oli maalivahtina tunnettu kovien ratkaisupelien ratkaisijana - hän pelasi loistavasti
1994 Stanley Cup playoffseissa Rangersin voittaessa Cupin ensimmäisen kerran 54 vuoteen ja
hän loisti 1996 World Cupin finaalissa USA:n ottaessa maailman herruuden jääkiekossa pois
Kanadalta.
On vaikea uskoa, että Todd Marchantin pieni ja tahaton osuma polvella Richterin päähän
harmittoman näköisessä tilanteessa viime marraskuussa lopulta oli se tyrmäys, joka lopetti
Mike Richterin peliuran. Richterin päävaivat alkoivat jo kaudella 2001-02 kun hän otti lämärin
suoraan päähänsä ja kärsi ensimmäisen vakavan aivotärähdyksen.
Richter tunnettiin uskomattoman nopeana maalivahtina - hänen jalkatorjuntansa 1994 playoffseissa
Pavel Buren rangaistuslaukauksen torjumiseksi on useimpien muistissa.
Mike Richter voitti vain 301 peliä NHL:ssä eikä siksi todennäköisesti tule saamaan paikkaa Hockey
Hall of Famesta, jonne kutsuttujen maalivahtien voittoluvut ovat yleensä 400 voiton miehiä.
Mutta Richterin pelipaita numero 35 tulee nousemaan Madison Square Gardenin kattoon hyvin pian -
ehkä jo kuukauden sisällä.
Edmonton Oilers oli ilmeisesti kiinnostunut Kirk Mulleristä - pelaaja oli tuttu monista playoff-sodista
Dallasin kanssa ja hänelle kaavailtiin paikkaa 12-13:a hyökkääjänä; kokeneena veteraanina, jonka
läsnäolo auttaisi NHL:n nuorinta joukkuetta.
Mutta Muller ei halunnut enää muuttaa perhettään taas uuteen asuinpaikkaan ja päätti lopettaa
peliuransa.
Little Mikey leaving home?
Kova puheenaihe täällä Edmontonissa on viime päivien aikana ollut kaupungissa syntyneen ja
kasvaneen Oilersin ykkössentterin Mike Comrien tilanne. Comrie on yksi kolmesta vielä
ennen torstaina alkavaa training campia ilman sopimusta olevaa Oilers-pelaajaa - muut ovat
Ethan Moreau ja Georges Laraque. Maanantaina paikallinen televisiokanava ilmoitti lähetyksessään
Comrien pyytäneen treidiä pois Edmontonista.
Tiistaina Mike Comrien tullessa jäältä pois Albertan yliopistolla pidettävällä kuntoleirillä häntä
odotti mediameri. Keskiviikon lehtien etusivun uutisena ja kuvana on ollut Mike Comrie.
Mediahuhut ja kohu on jo saanut sellaiset mittasuhteet, että tilanteen selvittäminenkään ei enää
liene helppoa.
Comrie ja tämän agentti Rich Winter ovat kieltäneet pyytäneensä treidiä pois Edmontonista.
Uskotaan Comrien olevan ruodussa perjantaina Oilersin jääharjoitusten alkaessa - torstaina
ovat vuorossa testit ja lääkärintarkastukset - kompromissisopimuksen kanssa.
Comrie kuuluu ensimmäisen kolmen vuoden NHL-sopimuksensa päättäneenä pelaajana samaan
ryhmään kuin Ottawan Martin Havlat, Minnesotan Marian Gaborik ja Tampa Bayn Brad Richards -
kaikki ovat neljännen kautensa aloittavia rajoitettuja vapaita agentteja; nuoria huippupelaajia, joita
ei ehkä nähdä jäällä harjoitusleirien alkaessa nyt torstaina. Kaikki pelaavat seuroissa, jotka
ovat tarkkoja budjetistaan ja ovat siksi tarjonneet vain muodollisia pieniä korotuksia pelaajilleen.
Välimiesoikeuteen näin nuoret pelaajat eivät vielä voi asiaansa viedä - he ovat siitä vielä kahden
vuoden päässä.
Harjoitusleiriltä poisjääminen ei tulisi auttamaan kenenkään peliuraa - kokemus on osoittanut leirin
missaamisen yleensä tuhoavan suurimman osan nuoren pelaajan kaudesta - esimerkiksi Vincent
Lecavalierin kausi 2001-02 oli hyvä esimerkki tai Tom Potin samalla kaudella. Poti buuattiin lopuksi
ulos koko kaupungista.
Gaborikia ja Havlatia edustaa sama pelaaja-agentti, joka seuraa hyvin tarkasti mitä tapahtuu Comrien
ja Richardsin tapauksissa. Brad Richards ei ole jostain syystä näistä neljästä ehkä tunnetuin nimi,
mikä on outoa ottaen huomioon sen, että kolmen ensimmäisen NHL-kautensa aikana Richards teki
enemmän pisteitä - 198 - kuin kukaan muu NHL-pelaaja viimeisen kymmenen vuoden aikana Paul
Kariyaa lukuunottamatta on ensimmäisen kolmen vuotensa aikana tehnyt.
Jatkoaika.com Arena?
Dallas Stars oli suhteellisen hiljainen seura kesän markkinoilla, mutta seura ehti silti tehdä vuoden
jatkosopimuksen uuden kapteeninsa Mike Modanon kanssa. Jere Lehtinen teki myös seuran kanssa
pitempiaikaisen sopimuksen kesän lopussa.
Kesän aikana kaikki NHL-kaukalot on nyt muutettu laidoiltaan periksiantaviksi ja pelaajaystävällisemmiksi
pahojen loukkaantumisten - lähinnä aivotärähdykset - jälkeen. Yksi viimeisimmistä "pehmeisiin"
laitoihin siirtyneistä NHL-kaukaloista oli Vancouverin GM Place. NHL tulee alkavalla kaudella seuraamaan
myös itse jään kuntoa tarkalla silmällä.
Edmontonissa NHL-halli on nyt ilman nimeä - viime kaudet nimestä maksanut teline- ja nosturifirma
Skyreach Equipment Ltd. ei ole uusinut sopimustaan. Nyt olisi NHL-halli Edmontonissa vaikkapa
suomalaisen yrityksen nimettävissä sopivaa korvausta vastaan. Jatkoaika.com Arena?
Kaikkien NHL-takatukkien kuningas, entinen NY Ranger, Detroit Red Wing ja LA King; TV-sarja Beverly Hills
90201-jaksossa kerran Cam Neelyn kanssa esiintynyt, kolme kertaa Miss Universum-kisojen tuomarina
toiminut Ron Duguay - työskentelee päävalmentajana toimintansa aloittavan WHA2 liigan joukkueessa
nimeltä Jacksonville Barracudas Floridassa.
43 vuotta tulevalla kaudella täyttävä Mark Messier teki lopulta vuoden sopimuksen New York Rangersin
kanssa - tämän uskotaan jäävän Moosen viimeiseksi vuodeksi 25-vuoden NHL-uralla. Messierin tilanteessa
tärkeää on, että valmentaja osaa käyttää häntä oikein. Rangersin tehtyä sopimus Messierin kanssa,
Adam Oates saattaa olla menossa New Jersey Devilsiin. Tai Detroitiin.
Arvostettu jääkiekkoraamattu The Hockey News valitsi kesällä jo yhdeksännen kerran maailman parhaan
NHL:n ulkopuolella viime kaudella pelanneen pelaajan. Tämän nimityksen ovat aiemmin saaneet mm.
Peter Forsberg, Saku Koivu ja Brian Rafalski. Nyt "The Bible of Hockey" valitsi Chicago Blackhawksissa
NHL-uransa aloittavan Tuomo Ruutun. Hawksin GM Mike Smith nuorta Ruutua pelaajatyypiltään
NY Islandersin kapteeniin Michael Pecaan.
Chicagon kaupungissa pelannee alkavalla kaudella peräti neljä suomalaispelaajaa - Blackhawksin
Ville Nieminen ja Tuomo Ruutu sekä todennäköisesti Atlantan AHL-joukkueessa uransa aloittavat Kari Lehtonen ja Lasse Kukkonen.
Kesän draftissä nähtiin useampikin tuttu sukunimi varattujen tulevaisuuden lupausten selissä.
Pohjois-Amerikkalaisissa juniorisarjoissa pelaa tällä kaudella pari mielenkiintoista nimeä lisää:
San Diegosta kotoisin oleva Dan Comrie - sukua Albertaan, Mike Comrien serkku - on jo saanut
kiekkostipendin Denverin yliopistoon tarkoituksena aloittaa pelaaminen ja opiskelu vuoden päästä.
Toronton lähellä Thornhill-nimisessä paikassa pelaa pohjoisamerikassa kasvanut Unkarissa syntynyt
Stanislav (Stan) Alexandrov, jonka äiti on neuvostokiekkoilun 50-luvun tähden Vsevolod Bobrovin tytär ja
isä 60-luvulla pelanneen Venamin Alexandrovin poika. 18-vuotias Stan yrittää myös kiekkostipendiä
amerikkalaiseen yliopistoon. Jääkiekkogeenien puutteeseen ei nuoren Stanin kiekkoura ainakaan kaadu.
Ontarion junnuliigan Sarnia Sting varasi kesällä Detroitissa B-junnukiekkoa pelanneen pelaajan nimeltä
Lyon Messierin - Mark Messierin vanhempi poika.
Saskatchewanin provinssissa, Athol Murray College of Notre Dame-nimisessä sisäoppilaitoksessa
aloittaa pelit tällä kaudella myös vasta 14-vuotias maalivahti - butterfly-tyylinen, heh - nimeltään
Jonathan Roy - myös toisen polven maalivahti.
USA voitti kesällä alle 18-vuotiaitten maailmanturnauksen Tsekissä lopettaen Kanadan seitsemänvuotisen
dominoinnin. Kanadan paras pelaaja oli joukkueen nuorin, vasta 16-vuotias Sidney Crosby, josta tullaan
vielä kuulemaan paljon.
Ray Whitney teki kesällä sopimuksen Detroit Red Wingsin kanssa ja tämän kirjoittaja uskoo suuren
yleisön vasta nyt näkevän miten hyvä pelaaja Whitney oikeastaan on. Hän on edustanut looserijoukkueita
suurimman osan 12-vuotisesta NHL-urastaan aikaisemmin.
RIP Herb
Yksi kesän surullisista jääkiekkouutisista tuli elokuun 11. päivä - 66-vuotias valmentaja Herb Brooks
menehtyi menetettyään autonsa hallinnan matkallaan Minneapoliksen lentokentälle vietettyään
päivän golf-turnauksessa. Poliisitutkimusten mukaan alkoholilla tai ylinopeudella ei ollut osuutta
onnettomuuteen. Brooks ei pitänyt turvavöitä päällä onnettomuuden sattuessa - hän lensi autosta
ulos kuolemaansa.
"Herbie" Brooks oli yksi suurimmista amerikkalaisista jääkiekkovalmentajista; samassa kastissa
kuin myös edesmennyt Bob "It´s a great day for hockey" Johnson. Johnson ja Brooks itseasiassa
valmensivat verivihollisina toisiaan vastaan vuosikausia amerikkalaisessa yliopistokiekossa.
Molempien visio oli amerikkalaisen jääkiekon kehittäminen. Suomesta asiaa ei ehkä aina nähdä,
mutta usein amerikkalaisten visio paremmasta jääkiekosta ei ole aivan sama kuin kanadalaisten.
Herb Brooks valmensi vuoden 1980 Lake Placidin olympialaisten yllättävän kultamitalin ottanutta
USA:n yliopistopelaajista kerättyä joukkuetta, joka varmasti oli koko turnauksen ainoa puhdas
amatöörijoukkue. Brooks ei uskonut, että amerikkalaiset pystyisivät voittamaan parhaita
eurooppalaisia maita pelaamalla suoraviivaista kiekkopäätyyn peliä - hän valmensi joukkueensa
pelaamaan peliä, jossa yhdistettiin eurooppalaistyylinen hyökkäys- ja kanadalaistyylinen
puolustuspeli.
Herb Brooksin kova tyyli nuoren joukkueen valmentajana kaudella 1979-80 ja tämän
kuolemattomiksi jääneet sanonnat ennen ratkaisevia otteluja jäävät elämään amerikkalaiseen
kiekkohistoriaan. Parhaitten valmentajien tapaan hän osasi myös muuttua aikojen kuluessa -
kesällä 2001 pitäessään leiriä Salt Lake Cityyn lähtevälle USA:n nyt NHL-tähdistä kerätylle
hirmujoukkueelle Brooks pyysi Chris Cheliosta kertomaan miten hän haluaisi joukkuetta
johdettavan, mikä hänen mielestään olisi paras tapa. Brooks ymmärsi missä vaiheessa
kokeneet ammattilaispelaajat voivat itse ottaa vastuuta kannettavakseen.
NHL-tasolla Herb Brooks valmensi hyvin, vaikkei häntä koskaan tullakaan lukemaan legendaaristen
NHL-valmentajien joukkoon. Hän valmensi NY Rangersia, Minnesota North Starsia, New Jersey
Devilsiä ja Pittsburgh Penguinsia. Kuollessaan hän oli Penguinsin scouttien toiminnasta
huolehtiva "director of player development".
Brooksin valmentamat NHL-joukkueet eivät voittaneet palkintoja tai mestaruuksia. Silti juuri
hänen vaikutuksensa amerikkalaiseen jääkiekoon on ollut niin merkittävä - merkittävämpi
kuin kenenkään muun - että hänkin ansaitsisi paikan Torontossa sijaitsevan Hockey Hall of
Famen "builder":eitten osastolla.
HHOF on vähän NHL-pitoisuudesta ja liiallisesta vanhoillisesta kanadalaisuudesta joskus
syystäkin syytetty laitos. Edmonton Oilersin perustaja Wild-Bill Hunter ja ainoana
pelaajavalmentajana MM-kultaa voittanut Grant Warwick eivät ole saaneet kutsua - molemmat
valmentavat jo taivaallisissa kiekkosarjoissa - monen mielestä siksi, etteivät heidän suuret
saavutuksensa miellyttäneet NHL:n vanhaa establishmenttiä.
Hollywoodissa tehtiin jo 80-luvulla TV-elokuva USA:n 1980 olympiajoukkueesta, jossa Herb
Brooksia pääosassa esitti legendaarinen Karl Malden. Viime vuonna Vancouverissa oltiin
tekemässä uutta elokuvaa aiheesta, jonka pääosassa piti esiintyä Kurt Russel. Herb Brooksin
kuoleman vaikutuksesta tähän elokuvaprojektiin ei ole saatu tietoa.
Brooks itse ei välittänyt kunnianosoituksista tai hienoista puheista kuuluisuuksien illallisilla.
Hän olisi mieluummin ollut hallilla valmentamassa kiekkoilijoitaan. Tai antamassa tukea
Pittsburgh Penguinsin uudelle valmentajalle Eddie Olczykille, joka todella tulee olemaan
vaikeassa tehtävässä ensimmäisessä valmennuspaikassaan.
Muita juttuja
NHL teki kesän aikana odotetusti muutaman uuden säännön koskien pelaajien varusteita. Tästä
lähtien maalivahtien polvisuojukset eivät saa pituudeltaan ylittää 38 tuumaa. Tämä sääntö pakottaa
noin kolmasosan NHL-vahdeista vaihtamaan patjansa lyhyempiin.
Toinen sääntöuudistus koskee kovia kyynärpääsuojuksia - nyt kauden alussa kyynärsuojuksien
kovan muovin päällä on oltava puolen tuuman verran pehmustetta. Joitakin aivotärähdyksiä
laittomista kyynärpäätaklauksista on pidetty kovien suojusten aiheuttamina.
Entinen Phoenix Coyotesin GM Bobby Smith käyttää kolumninsa The Hockey Newsin vuosikirjassa
esittäen ehkä toistaiseksi parhaan ehdotuksen NHL:n pelin avaamiseksi hyökkäysvoittoisemmaksi:
maalataan sekä siniviivat että punaviivat kuusi kertaa nykyisiä leveämmiksi!
Kuten jääkiekkosääntöjä tuntevat muistavat, kiekon on ylitettävä siniviiva kokonaan, jotta päästään
paitsioon - kiekon on mentävä kokonaan kahden viivan yli ennenkuin vihelletään kahden viivan syöttö.
Yksinkertainen ja pienen miettimisen jälkeen todella kehityskelpoinen idea. Parempi kuin kaukalon
leventäminen eurooppalaiseksi, punaviivan poistaminen tai muut ideat, joilla jääkiekko on jo tuhottu
muualla maailmassa tai pelaaminen neljällä neljää vastaan.
Tällä idealla hyökkäysalueet muuttuisivat heti lähes metrin pitemmiksi. Purkillisella maalia.
Keskialue olisi lähes kaksi metriä pitempi.
Kanadan Englannista tullut kenraalikuvernööri loordi Stanley lahjoitti 10 guinealla Lontoosta ostamansa
palkinnon vuonna 1983 tarkoituksenaan palkinnon kiertäminen jokavuotisena haastecupina jääkiekon
parhaalle joukkueelle Kanadan dominiossa. Alkuperäinen kannu on se nykyisen Stanley Cupin
päässä oleva kannuosa.
Loordi Stanley - nimeltään oikeastaan Frederick Arthur - ei koskaan kirjoittanut toivomuksiaan paperille,
vaikka hänen Ottawassa pitämänsä puheen sisältö tunnetaan aika yleisesti. NHL otti kannun kontrolliinsa
vuonna 1947. NHL:n mahdollisen koko kauden kestävän lakon häämöttäessä taustalla on jo nyt alettu
keskustelemaan siitä, pitäisikö jääkiekon pyhin palkinto antaa NHL:n ulkopuolisen joukkueen tavoiteltavaksi
jos NHL:ää ei keväällä 2005 pelata - toteutettaisiinko loordi Stanleyn alkuperäisiä sanoja näin parhaiten,
onko NHL:llä edes laillista oikeutta omia Cuppia itselleen? Sellaista termiä kuin "NHL:n playoffsit" ei edes
tunneta - puhutaan Stanley Cupin playoffseista.
Itse asiassa alkuperäisen Cupin tilalle on jo 40 vuotta sitten tehty kopio, joka kiertää maailmalla kaikki
kesät. Kymmenen vuotta sitten NHL valmisti vielä kopiostakin kopion, joka on nähtävillä Toronton Hockey Hall
of Fame-museossa aina kun alkuperäinen Stanley - siis ensimmäinen kopio - lähtee reissuun.
Vuonna 1992 Lethbridgen kaupungin opiskelijajoukkue lähestyi silloista NHL:n presidenttiä John Ziegleriä
haastaen Stanley Cupista mahdollisen pelaajalakon sattuessa. NHL on toiminut ihan hyvänä Stanleyn
pitäjänä kaikki nämä vuodet, mutta laillisesti jos joku lähtisi liigan perään Kannun omimisen oikeudellisuudesta
oikeudessa - kaikki ei olisi täysin päivänselvää..
Steve Yzerman ei todennäköisesti tule alkavalla kaudella pelaamaan toista peliä tapauksissa, jolloin Detroit
pelaa kaksi peliä peräkkäisinä iltoina. Yzerman on joukkueensa ykkössentteri, mutta on sanonut
pelaavansa kaikkia kolmea hyökkääjän paikkaa tarvittaessa harjoitusleirillä.
Kaksi NHL-seuraa, jotka liikkuivat kesän aikana oikeaan suuntaan ja joilta odotan suurta parannusta viime
kauteen verrattuna: Columbus Blue Jackets ja Atlanta Thrashers. Columbus hankki nopean sentteri Todd
Marchantin vapaana agenttina Edmontonista; todella hyvän puolustajan Darryl Sydorin kolmen seuran kaupalla
Dallasista ja lisäsi vielä Trevor Letowskin. Pelintekijä Andrew Casselsille annettiin uusi sopimus.
Atlanta pelaa vähän Edmonton Oilersin tyyppistä vauhtikiekkoa ja on myös menossa parempaan
suuntaan nuorella joukkueella.
Lisätään listalle vielä Los Angeles Kings jos se saa Jason Allisonin ja Adam Deadmarshin takaisin
terveinä.
Atlanta Thrashersin Dany Heatley on monien muitten mainossopimustensa ohella saanut ehkä
yhden cooleimmista; hän on EA Sportsin NHL 2004 playstation 2-pelin kansikuvapelaaja. Viime
kausi oli suuri menestys 22-vuotiaalle kesäisin historiaa yliopistossa opiskelevalle kiekkoilijalle -
neljä maalia All Star-pelissä ja kauden päätteeksi seitsemän maalia ja maailmanmestaruus
Suomessa. Seuraava tavoite: Pääsy Stanley Cupin playoffsiin Thrashersin kanssa.
Fergie ja Fergie Jr.
GM:n palli Torontossa on yksi NHL-maailman kovimmista paikoista. Torontossa media tekee
huhuja mitä erikoisimmista asioista ja GM:n pienimmätkin liikkeet arvioidaan millintarkasti.
Leafsin ilmoitettua pari viikkoa sitten John Ferguson Jr:n nimeämisestä seuran uudeksi GM:ksi,
valintaa arvosteltiin ankarasti mediassa. Miten jääkiekkomaailman tärkein palli voidaan antaa
noin kokemattomalle miehelle? Mitkä ovat John Fergusonin ansiot ja kokemus??
Entisenä yliopistopelaajana, farmiammattilaisena, lakimiehenä, AHL-seuran GM:nä,
pelaaja-agenttina, scouttina ja apulaisGM:nä viimeksi St.Louis Bluesin palveluksessa
John Ferguson on muodollisesti pätevä johtamaan NHL-seuraa lähes rajoittamattomin
oikeuksin. 36-vuotias Ferguson saa kuten kuka tahansa GM myydä ja vaihdella pelaajiaan
vapaasti; tai vaikka erottaa omaan palkkaamiseensa vaikuttaneen nyt valmentajaksi
jääneen Pat Quinnin jos siltä tuntuu.
John Ferguson - hän luopui kirjaimista Jr. viime kauden alussa - on tietenkin kuuluisan
isänsä - nykyisin San Jose Sharksin palveluksessa toimivan John Fergusonin poika.
Vanhempi Fergie oli Montreal Canadiensin viisi Stanley Cup-mestaruutta voittanut
kovanaama, joka oikeastaan oli ensimmäinen enforcer-nimellä ja toimenkuvalla
NHL-kaukaloita partioinut pelaaja.
Ennen vuotta 1963 jolloin John Ferguson aloitti NHL:ssä liigassa oli pelannut paljon
kovaotteisia pelaajia, mutta ketään ei aiemmin oltu suoranaisesti palkattu puolustamaan
rauhanomaisempia pelikavereita eikä pelottelemaan vastustajia ennen Fergusonia.
Montrealin supertähti Jean Beliveauta oli kohdeltu kaltoin vuoden 1961 playoffseissa
Chicago Blackhawksin taholta ja niinpä Canadiensin johto päätti tehdä asialle jotain.
Farmijoukkueesta löydettiin Vancouverin itäiseltä puolelta kotoisin oleva ilkeämielinen
John Ferguson. Fergie pystyi lopulta tekemään maalejakin sentteri Beliveaun vierellä
suojelutehtävien ohella. Ensimmäisessä NHL-ottelussaan hän pääsi heti lupaavaan
alkuun haastamalla Boston Bruinsin "Terrible" Ted Greenin.
Montreal Canadiens otti Stanley Cupin 1965 ja 1966. Ferguson tyrmäsi Chicago
Blackhawksin Eris Nesterenkon vuoden 1965 playoffseissa tavalla, joka yhä järkyttää
meitä taitokiekon ystäviä: Fergie tyrmäsi häntä taklaamaan erehtyneen Nesterenkon
ilman varoitusta - tämä menetti tajuntansa jo ennen putoamistaan jäähän.
Tämän jälkeen Chicagon joukkue pelasi sydämensä menettäneenä ja Montreal
otti Stanley Cupin. Nesterenkon pahoinpitelemisestä on tehty aika hyvin tunnettu
lyhyt tarinakin Kanadassa nimeltään "The Drubbing of Nesterenko".
Myöhemmin Eric Nesterenko on kunnostautunut näyttelijänä esittämällä Rob Lowen
isää monella Oscarilla palkitussa elokuvassa "Youngblood".
John Ferguson - todennäköisesti valmentajan käskystä - tuli tunnetuksi myös pelaajana,
joka kävi Chicagon Bobby Hullin kimppuun, vaikka Hull siinä ottelussa pelasi kasvosuojus
naamallaan suojelemassa katkennutta leukaluuta.
Jean Beliveaun ura kääntyi uudelleen nousuun John Fergusonin antaessa tälle
työrauhan - Montrealissa pidetään edelleen Fergusonin hyvin onnistuneita tappeluja
Ted Greeniä ja Boston Bruinsin muita kovanaamoja vastaan vuoden 1968 playoffseissa
tärkeinä osatekijöinä Habsin voiton takana.
Roolinsa tappelijana, pelikaverien puolustajana ja vastustajien pelottelijana Ferguson
on haastatteluissa sanonut lähteneen poikavuosien kokemuksesta. Fergie toimi
Vancouverissa pelanneen farmiammattilaisjoukkueen Vancouver Canucksin mailapoikana
50-luvulla. Kerran vierailleen Edmonton Flyersin pelaaja nimeltä Larry Zeidel kävi
Vancouverin pienen maalintekijän Phil Maloneyn kimppuun, ilman mitään syytä -
Maloney oli tämän hyökkäyksen jälkeen vaarassa menettää toisen silmänsä.
Katsellessaan Vancouverin pelaajia - joista kukaan ei mennyt Maloneyn apuun -
nuori mailapoika päätti ettei koskaan antaisi tuollaisen tapahtua jos itse tulisi joskus
jääkiekkoilijaksi.
Ensimmäisellä AHL-kaudellaan Clevelandissä John Ferguson pääsi pelaamaan
Hersheytä vastaan ja heti ensimmäisessä vaihdossa hyökkäsi Larry Zeidelin kimppuun
hakaten tämän sairaalakuntoon. Mailapoika ei ollut unohtanut..
Lopetettuaan peliuransa viidenteen Stanley Cup-mestaruuteensa Beliveaun rinnalla 1971
John Ferguson toimi Harry Sindenin apulaisvalmentajana Kanadan joukkueessa
Neuvostoliittoa vastaan pelatussa pelisarjassa syksyllä 1972. Fergie oli juuri se
valmentaja, joka antoi kuudennessa pelissä Bobby Clarkelle ohjeen "näpäyttää"
Valeri Harlamovia mailalla nilkkaan.
Myöhemmin Ferguson Senior on toiminut hyvällä menestyksellä sikariportaan tehtävissä
NHL:ssä, mm. Winnipeg Jetsin GM:nä vuosien ajan. Ja nyt on Juniorin vuoro.
Pelatessaan Montreal Canadiensin enforcerina John Fergusonin tiedetään olleen sen
ajan pelaajille tyypillisesti hyvin vähissä väleissä vastustajien kanssa. Kerran hänen
istuessaan ravintolassa Toronto Maple Leafsin Eddie Shack käveli sisään - Ferguson
jätti pöytään 20 taalan setelin ja marssi ulos, vaikka ruoka ei ollut vielä tuotu pöytään
- hän ei halunnut olla sisällä samassa ravintolassa kuin Toronto Maple Leafsin pelaaja.
Viikko sitten Montreal Canadiensin kannattajat todennäköisesti järkyttyivät kun
nyt jo vanhemmaksi mieheksi varttunut Fergie Sr. veti julkisella paikalla poikansa
saavutuksesta ylpeänä ylleen Toronto Maple Leafsin sinivalkoisen pelipaidan.
Rocket Richard ei olisi koskaan alentunut moiseen..
Jounin NHL-raportit Sport FM radiossa joka torstai ja lauantai