Tietyllä tapaa odotettu uutinen saatiin maanantaina aamupäivästä, kun Kiekko-Laserin saneerauksesta vastannut johtoryhmä tiedotti tarun olevan ohitse. Taloudellinen tilanne ajautui liian vaikeaksi, eikä seura pystynyt enää vastaamaan saneerauksen vaatimuksiin. Syy ja seuraus tulivat esille karulla tavalla, mutta tietyllä tapaa liian myöhään. Kesken jäänyt kausi on suoranainen skandaali Mestikselle, jonka julkisuuskuva oli menossa vaihe vaiheelta positiivisempaan suuntaan.
Toiminnan vaikeus
Kiekko-Laserin konkurssi herättää ennen kaikkea ihmetystä. Miksei urheilukaupungissa, Oulussa, voinut menestyä myös toinen jääkiekkoseura? Erityisesti alemmalla tasolla, ilman kaupungin kahden seuran välistä keskenäistä kilpailua? Miksi kulut olivat niin suuret organisaation sisällä? Miksi yleisötavoitteet olivat aivan todellisuuden vastaisia?
Oulu on tullut esille niin positiivisissa kuin negatiivissa merkeissä tämän vuosituhannen puolella. Kaupungin suurin ylpeys, Kärpät, on tuonut suurta positiivista imagoa ja voittamisen kulttuuria perinteikkääseen urheilukaupunkiin.
Kärpät oli pitkään ylivoimaisesti koko kaupungin numero yksi, jonka voitoista riemuttiin ja tappioita kirottiin. Kaupunkilaiset elivät tunteella mukana, erityisesti 2000-luvun puolessa välissä, menestymisen suurina vuosina. Kyseisien vuosien aikana lähti rakentumaan suuri organisaatio, joka kaikella hyvällä toiminnallaan aiheutti vaikeuksia muille kaupungin urheiluseuroille.
On tietyllä tapaa tyhmää selitellä Kärppien hirveän isolla sponsoripotilla, jonka seuran organisaatio Juha Junnon johdolla imee niin Oulun kuin Pohjois-Suomen alueen yrityksiltä. Siitä potista pitää ehdottomasti onnitella. Sen potin ansiosta Kärpillä on joka vuosi mahdollisuus rakentaa kilpailukykyinen joukkue jääkiekon SM-liigaan. Asialla on kuitenkin myös toinen puoli.
Potti on niin iso, että osaltaan se rajoittaa suuresti muiden urheilutoimijoiden mahdollisuuksia Oulun alueella. Vain taitavasti ja kovalla työmäärällä töitä paiskiva organisaatio pystyy nipistämään toimintaa varten tarpeellisen rahasumman, josta kuitenkin saa taistella kynsin ja hampain.
Myös Kiekko-Laserin osalla tilanne oli ensiksi mainittu. Yrityksiä lähti mukaan erityisesti ensimmäisen vuoden aikana, mutta.
Mestikseen vaadittava kulurakenne on yllättävän iso. Seuran taustalla tapahtui muutoksia ja kesällä saimme herätä uutiseen, jonka mukaan Kiekko-Laserin tulevaisuus oli vaakalaudalla. Rahat olivat vähissä.
Seurassa yritettiin. Mukaan tuli kuitenkin niin isoja epävarmuustekijöitä, jotka nykyisessä bisnesmaailmassa ovat hirveän suuria esteitä. Lähdetkö itse sponsoroimaan seuraa, joka voi suurella todennäköisyydellä joutua negatiivisen uutisoinnin keskelle, juurikin konkurssin osalta?
Kauden alusta lähtenyt ketju jatkui ja jatkui. Rahat olivat vähissä, palkat myöhässä, katsojat vähenivät ja velkojat olivat aktiivisesti karvaamassa, näin jääkiekkotermein sanottuna. Ainoaksi positiiviseksi asiaksi muodostui pelaajien ja valmennusjohdon loistava asenne, joka kumpusi taistelevana ja joukkueen eteen pelanneena kotkaryhmänä. Se vaan ei riittänyt.
Seuran osalta on aina tietyllä tapaa kliseistä lukea muotoja "kiitämme pelaajia, he ovat tehneet hienoa työtä" tyylisiä toteamuksia. Tässä tapauksessa ne ovat kuitenkin täysin ansaittuja.
Pelaajien ja valmentajien panos oli kunnioitettava
Päävalmentaja tai tässä tapauksessa entinen päävalmentaja Mikko Manner teki olosuhteet huomioiden erittäin hienoa työtä Kiekko-Laserin peräsimessä puolentoista kauden aikana.
Ensimmäinen kausi oli hieno ja onnistunut. Kausi kuitenkin katkesi playoffeissa ensimmäisellä kierroksella. Toiseen kauteen pelillinen ilme säilyi samana. Joukkue kehitti oman pelaamisen ongelmakohtia ja meni pelillisesti eteenpäin aina marraskuunkin puolella. Pistemenetyksiä tuli liikaa, erityisesti karvaiden maalin tappioiden myötä. Sitä kautta sarjasijoitus oli alin mahdollinen.
Se ei kuitenkaan vähennä Mannerin parhaita ominaisuuksia. Manner on joukkuevalmentaja, joka pystyy rutistamaan jokaisesta pelaajasta kovan taisteluasenteen esille. Ja tarkemmin vielä joukkueen eteen pelaamiseen tarvittavia taitoja ja henkistä kanttia.
Eikä joukkueessakaan kukaan luovuttanut missään vaiheessa. Aivan varmasti hyvin monella pelaajalla oli huolta palkoista ja tulevaisuudesta, mutta se ei välittynyt kentän tapahtumiin. Tätä kautta jokaiselle pelaajalle toivoo hyvää jatkoa ja uusia pelipaikkoja jääkiekon parista. Samoin kuin valmennusjohdolle.
Nyt oululaisessa jääkiekkoilussa on iso aukko. Mestis ja Kiekko-Laser toimivat oivallisena väliportaana junioreille, jotka eivät olleet valmiita suoraan nousuun A-junioreista Kärppien SM-liigajoukkueeseen.
Nyt aiempi väliporras puuttuu tai parhaimmassa tapauksessa siirtyy vähän alle 200 kilometrin päähän Kajaaniin. Siellä tarjolla on hyvä organisaatio, jossa pelaajat voivat mennä eteenpäin. Välimatka on kuitenkin aina haaste, sillä alkukauden aikana pelaajia pystyi tarkkailemaan omassa hallissa ja nopeat muutokset olivat helposti toteutettavissa. Nyt ne eivät aina ole.
Silti, nyt on vain sopeuduttava tilanteeseen. Tunnustettava realiteetit ja lähdettävä rakentamaan ratkaisua, jossa Ouluun voitaisiin tuoda toimiva Mestis-organisaatio. Mikäli sellainen jossain vaiheessa Ouluun saadaan, on organisaatiolla kovasti todistettavaa. Kiekko-Laserin kaltaista kohtaloa ei vain voi enää tapahtua.