Korealaiset, kurinpitojärjestelmä ja Juhani Tamminen olivat Mestis-vuoden puhutuimmat tapaukset. Suuremmitta huomioitta jäivät TUTOn kokonaisvaltainen vahva tekeminen, Mikkelin messevä halli-infran saneeraus ja ennen kaikkea yleisesti jännittävät ja hyvätasoiset ottelut. Näin esimerkiksi.
Mestiksen ei voi sanoa olevan henkihievereissä, sillä sen katsojamäärä on vakiintunut noin 1100 katsojaan ja sarjan tunnettuus on hyvä – se on "nollasarja" vain uusvancouverilaisille NHL-kirjeenvaihtajille. Mutta onhan se fakta, että ei divarilla vahvastikaan mene. Ei ole identiteettiä, ei ole selkeää tulevaisuutta, ei ole TV-sopimusta, eikä juuri edes päätösvaltaa omiin asioihin.
Koko sarjaa leimaa päämäärättömyys. Joukkueet ovat täysin kahden kerroksen väkeä ja linjauksia joudutaan tekemään kompromissein, kaikkia osapuolia tyydyttäen, puuhastellen. Vallitseva käytäntö ei loppupeleissä johda mihinkään: ilman selkeää yhteistä päämäärää on turha odottaa kehittymistä.
Mahdollisimman pian tulee ratkaista se, mihin suuntaan Mestistä halutaan sarjana lähteä kehittämään. Itsenäiseksi vahvaksi toimijaksi vai vahvaa SM-liigaa tukevaksi farmisarjaksi? Toivottavasti ensin mainittuun suuntaan, sillä farmijoukkueiden kiinnostamattomuus on JYP-Akatemian kohdalla jo nähty.
Mestis jäi kesällä ilman TV-sopimusta, mutta täksi kaudeksi isosti lanseerattu MestisTV paikkasi vahingot kiitettävästi ja Mäkelänkadun toimistolla hykerrellään tyytyväisenä. Nettitv-lähetykset ovat kiistatta tätä päivää, mutta valtakunnallinen TV-näkyvyys olisi sarjan aseman jykevöittämiselle elintärkeää.
Nyt käytössä oleva MestisTV on kyllä periaatteellisella tasolla hyvä tuote, mutta ammattimaisuudessa riittää parannettavaa. Seurojen itsensä tekemissä lähetyksissä on valtavia tasoeroja. Eikä kukaan ota vakavasti palvelua, jonka etusivulla käytetään Comic sans –fonttia. Parannettavaa on tekniikassakin: samaa peliä voi yhdellä ostokerralla katsoa vaikka kymmeneltä tietokoneelta, kun jakaa tunnusta eteenpäin. Ei ehkä kaikista toimivin systeemi...
Mestiksen päätöksentekojärjestelmäkin on kinkkinen. Valtaa on sekä Jääkiekkoliitossa että Mestiksen omalla hallituksella.
Se vielä menettelee, että Mestiksen puheenjohtajana toimii yhden joukkueen puheenjohtaja, mutta on absurdia, että työvaliokunnassa toisille seurapampuille sakkoja ja kakkuja lätkivät toiset seurapamput. Kritiikki järjestelmää kohtaan on peloteltu taloudellisilla sanktioilla hiljaiseksi, aivan kuin Pohjois-Koreassa konsanaan.
Ja liigakarsinta! On suorastaan kaksinaamaista vaatia SM-liigaa pitämään ovensa auki, mutta samaan aikaan rahdata 7000 kilometrin päästä joukkueellinen korealaisia Mestikseen, ohi Suomi-sarjan ja muiden alempien sarjatasojen. Pata kattilaa soimaa. Ensin julistetaan rehdin urheilun sanomaa, mutta samaan aikaan syljetään sen päälle.
Entäs ne korealaiset? Aluksi vitsiltä kuulostanut ajatus on muuttunut fiktiosta faktaksi ja paraikaa tutkitaan, voisiko Anyang Halla hypätä kotimaastaan kaukaiseen Suomeen. Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola tarvitsee mahdollisessa kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n puheenjohtajataistossa ääniä myös Aasiasta, ja sen eteen ollaan valmiita uhraamaan Mestiksen uskottavuus.
Suomi-kiekolle parasta vuosikausiin olisi se, että Mestis-seurat toteuttaisivat uhkauksensa ja irtoaisivat liiton puuhastelusta, eli perustaisivat oman osakeyhtiönä toimivan sarjansa. Systeemi toimii jo Ruotsissa jättebra, miksei se toimisi Suomessakin? Antaa liiton pyörittää juniori- ja amatöörikiekkoa, mutta tosimielellä touhuttaisiin itsenäisinä sarjoina, SM-liiga Oy:nä ja vaikka Allfinskan Oy:nä.
Kuten TUTO Hockeyn toimitusjohtaja Santtu Kiili jo aiemmin linjasi:
– Mahdollisimman nopeasti vaan tällainen yhtiömallinen sarjajärjestelmä, jossa ajatellaan sarjan ja sitä kautta sen seurojen etuja!
Aamen.
