Mario Lemieux kertoi noin kuukauden ennen kauden alkua, että joukkueen tavoitteena on selviytyä pudotuspeleihin. Urakka ei ole helppo. Moni pelaaja aloittaa ensimmäistä täyttä NHL-kauttaan ja useamman kauden pelanneetkin ovat suurimmaksi osaksi pelaajia, joilta näytöt NHL:stä puuttuvat tai ikämiehiä, joilla on 1-3 pelivuotta jäljellä. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että yli 30 vuotiaista pelaajista vain Martin Straka ja Mario Lemieux ovat sellaisia, jotka ilolla otettaisiin vastaan missä tahansa NHL-joukkueessa. Näiden lisäksi kolmikymppisistä vain kesän paras hankinta Drake Berehowsky voidaan varmuudella laskea vahvistukseksi joukkueelle. Muut ovat pelaajia, joilla ei olisi mitään asiaa NHL:n kärkijoukkueisiin. Pingviineistä paikka on löytynyt, jotta nuorilla pelaajilla on kokeneempia pelaajia esimerkkeinä. Penguinsin kannalta olisi äärimmäisen tärkeää, että esimerkkiä näytettäisiin myös kaukalossa.
Maalivahdit Fleury ja Caron paljon vartijoina
Penguins varasi Marc-Andre Fleuryn ykkösvarauksena kesän draftissa ja odotukset olivat kovat. Tuskin kukaan kuitenkaan osasi odottaa, että Fleury pelaisi harjoitusotteluissa niin hyvin, että käytännössä sivuuttaa aiemman kaksikon. Paineet Pittsburghissa sopimuksen tekemiseen olivat kovat ja viimein sopimus saatiin sorvattua. Näin ollen Marc-Andre Fleury aloittaa kautensa Pittsburghin ykkösvahtina. Fleury voidaan vielä kauden alun jälkeen lähettää junioreihin, mikäli se koetaan tarpeelliseksi, mutta tekemällä sopimuksen nyt Penguins varmisti, että Fleuryn oikeudet eivät karkaa ilmaiseksi.
Viime kaudella parrasvaloihin erinomaisten otteiden ansiosta nousi viime kaudella 24 ottelua pelannut Sebastien Caron. Ottelumäärän perusteella ykkösvahti oli Vancouveriin kaupattu Johan Hedberg, mutta Caronin otteet maalilla olivat niin hyviä, että Pensille kalliista Hedbergistä päätettiin luopua. Caronin tehtävä ei ole helppo. Caronia pidettiin vielä training campin alkaessa joukkueen ykkösvahtina, mutta puskista tullut Fleury pisti kuviot täysin uusiksi. Caron tullee kuitenkin saamaan kohtuullisesti peliaikaa ylhäällä. Nuorta Fleurya on turha peluuttaa väsyksiin ja toisaalta Caron on selkeästi Jean-Sebastien Aubinia tasaisempi vaihtoehto. Mikäli Caron pystyy pelaamaan huipputasollaan, saattaa hän ryövätä ykkösmaalivahdin paikan takaisin itselleen.
Organisaation kolmosvahtina pelaa Jean-Sebastien Aubin, joka myös pystyi viime kaudella ajoittain hyviin otteisiin. Ailahtelevaisuus on kuitenkin leimannut Aubinin peliä koko uran ajan, eikä Aubinin nousuun paljon pelaavien NHL-maalivahtien enää liiemmin uskota. Aubinilla alkaakin olla viimeinen mahdollisuus, mikäli NHL-uran jatkaminen kiinnostaa. Mikäli ei pysty haastamaan Caronia tosissaan tällä kaudella, saattaa osoite seuraavilla kausilla olla Eurooppa tai alemmat sarjat, etenkin mikäli työsulku pysäyttää liigan. Aubinilla on ikää jo 26 vuotta, eikä 26-vuotias ailahteleva kakkos tai kolmosveskari ole niitä kaikkein kysytyimpiä pelaajia.
Tärnström ja Berehowsky puolustuksen selkärangat
Puolustukseen Penguins hankki siis kesän aikana Drake Berehovskyn. Lisäksi nuori Brooks Orpik pelasi harjoitusotteluissa siinä määrin hyvin, että sai paikan ylhäältä ainakin alkukaudesta. Näiden lisäksi ensimmäistä täyttä Pens-kautta aloittavat waiver-draftista otettu Nolan Baumgartner sekä viime talven kaupoissa joukkueeseen tullut SM-liigassakin esiintynyt Dan Focht.
Puolustuksessa Berehowsky ja Dick Tärnström ovat suuressa osassa. Tärnströmin viime kausi on vielä tuoreessa muistissa. 41 pistettä 61 ottelussa on puolustajalle erittäin hyvä lukema, olkoonkin että Mario Lemieux'n kentän takana kovat lukemat ovat keskimääräistä helpommat tehdä. Berehowsky on parhaimmillaan pystynyt iskemään NHL:ssä 12 maalia ja parhaan kautensa veroisia otteita Pens totisesti tarvisi.
Suurin mielenkiinto tämän kaksikon jälkeen kohdistuu Brooks Orpikiin. Pittsburghin ensimmäisen kierroksen varaus muutaman vuoden takaa on pelannut farmissa muutaman kauden varsin hyvällä menestyksellä. Orpikista odotetaan puolustuksen ykkösnimeä muutaman vuoden kuluttua. Orpik pelaa fyysistä peliä eikä kaihda tappeluita. Mikäli kiekkovarmuus saadaan kuntoon, saattaa nousta jo tällä kaudella yllättävän suureen rooliin.
Dan Focht, Nolan Baumgartner ja Marc Bergevin ovat alkukaudella puolustuksen loput jäsenet, mutta etenkin Tärnströmiä ja Berehowskya huomattavasti pienemmässä roolissa. Heiltä odotetaan varmaa peliä omassa päädyssä silloin kun kentällä esiintyvät. Joukkueelta löytyy hyökkäyspäästä kohtuullisesti tulivoimaa, mutta hölmöilyihin omassa päässä Pensillä on varaa vielä vähemmän kuin joukkueilla keskimäärin. Pensin kapea kärki on liian helposti pysäytettävissä hyökkäyspäässä.
Kauden edetessä puolustus saa avukseen kaksi miestä, jotka ovat tuttuja jo aiemmilta vuosilta. Jos saa. Michal Rozsivalin ja Josef Melicharin sairaskertomukset alkavat olla siinä määrin pitkiä, että todennäköisemmältä tuntuu, että loukkaantumiset vaivaavat myös alkukauden jälkeen. Harjoitusottelut jäivät molemmilta väliin ja Rozsivalin sairasloman pituudeksi on ilmoitettu virallisesti kaksi kuukautta. Melichar saattaa ehtiä jopa kauden avaukseen. Terveenä pysyessään molemmat vahvistavat puolustusta, mutta riskit loukkaantumiseen ovat molempien kohdalla todelliset.
Hyökkäyksessä tutut vastuunkantajat
Martin Straka, Aleksei Morozov ja Mario Lemieux ovat NHL:n parhaimmistoa hyökkäyspäässä, eivätkä suurempia esittelyjä kaipaa. Morozovilla tosin alla on vasta kaksi puolikasta kautta huipputasolla. Ensin toissa kaudella yhdessä Randy Robitaillen kanssa pelasi loppukauden todella hyvin. Sen jälkeen viime kauden alku sujui Mario Lemieux'n ja Aleksei Kovalevin kanssa. Straka ja Lemieux ovat pelanneet useamman hyvän kauden ja kantanevat tälläkin kaudella päävastuun. Tämän jälkeen materiaali kuitenkin kapenee liikaa.
Joukkueeseen hankittiin kesän aikana varsin runsaasti kokenutta pelaajamateriaalia, jolta odotetaan varmoja otteita, mutta ei mitään häikäisevää. Mike Eastwood, Reid Simpson ja Kelly Buchberger ovat kuitenkin lähinnä miehiä, joilla on kohtuullinen menneisyys, mutta viime vuosina taso on ollut jo heikompaa. Näiden lisäksi joukkueessa ovat myös Brian Holzinger ja Steve McKenna, joten alle keskitason kolmikymppisiä pelaajia löytyy varsin runsaasti. Kyseisten pelaajien pelipaikka tulee olemaan kolmos- ja nelosketjussa. Osa tästä joukosta katselee kauden aikana varmasti pelejä myös katsomosta.
Nuorta verta joukkueeseen tuovat ainakin alkukaudella 80-luvulla syntyneet Rico Fata, Ramzi Abid, Konstantin Koltsov ja Milan Kraft. Etenkin Koltsov esitti harjoituskaudella varsin pirteitä otteita. Palkkana todennäköisesti paikka Mario Lemieux'n rinnalla alkukauden otteluissa. Kakkosketjusta paikan saa ainakin Rico Fata, josta on harjoitusleirin aikana tehty sentteri. Toiselle laidalleen hän saanee Aleksei Morozovin. Ramzi Abid saattaa päästä toiselle laidalle.
Kolmos- ja nelosketju täyttyvät kolmikymppisten kerhon lisäksi ainakin Milan Kraftilla ja Matt Bradleyllä. Kraft on pelannut jo useamman kauden Pittsburghin organisaatiossa. Osittain kaudet ovat kuitenkin kuluneet farmissa. Kraftista odotetaan jonkinasteista manttelinperijää Jan Hrdinalle, joka myytiin Phoenixiin. Bradleyn odotetaan pystyvän vahvaan fyysiseen peliin ja kovaan karvaukseen. Molemmilla on mahdollisuus kasvaa omassa roolissaan tärkeäksi pelaajaksi Penguinsille.
Farmista Pensillä on mistä ammentaa, mikäli tarvetta tulee. Kris Beech, Michal Sivek, Colby Armstrong ja Tomas Surovy ovat varmasti nälkäisiä tiputtuaan farmiin. Näistä kaikilla paitsi Armstrongilla on jo NHL-kokemusta ja tavoitteet varmasti aivan muualla kuin farmiliigassa. Todennäköisesti kaikki neljä tulevat saamaan näyttöpaikkansa ylhäällä. Yksikään joukkue kun ei voi loukkaantumisilta välttyä.
Olczyk kovan paikan edessä
Pensin uusi valmentaja Ed Olczyk aloittaa ensimmäisen NHL-kautensa valmentajana. Pelaajana Olczyk on toki NHL:ssä esiintynyt yli tuhannen ottelun verran. Parhailla kausillaan 80-luvun puolivälissä Olczyk pelasi yli piste per peli -tahdilla. Matkaan mahtuu myös visiitti Pittsburghissa. Kaudella 1996-97 Olczyk kaupattiin Penguinsiin ja pelasi 12 ottelua. Seuraava kausi vierähti kokonaan Pingviinilaumassa, ennen kuin matka jatkui vielä Chicagoon ennen kuin pelaajaura päättyi keväällä 2000.
Olczykilta odotetaan ennen kaikkea vahvaa työtä nuorten pelaajien kanssa. Pittsburghilla on runsaasti ensimmäisellä kierroksella varattuja pelaajia riveissään ja heistä pitäisi saada kaikki irti. Omat varaukset, sekä Washingtonista Jagr-kaupassa tulleet lupaukset ovat tulevaisuudessa ne pelaajat, joiden varaan Pens pitäisi rakentaa. Työsarkaa Olczykilla, mutta myös kohtuulliset pelurit käytettävissään.
Olczykin tilannetta rookie-valmentajana helpottaa melkoisesti se, että joukkueessa on muutama hyvä pelaaja, jotka voi laittaa jäälle koska tahansa, kunhan ei yli puolta tuntia ottelussa peluuta. Haaste on se, miten peluuttaa nuorta materiaalia suhteessa Lemieux'n kenttään ja toisaalta suhteessa uusiin päälle kolmikymppisiin pelaajiin. Toisaalta peluutusta pitää olla tarpeeksi kokemuksen karttumiseen, mutta toisaalta omissa ei saa soida kokemattomien pelaajien virheiden takia. Valmentaja varmasti kasvaa näissä asioissa kun saa pelejä taakse, mutta Pensillä ei kuitenkaan ole varaa antaa yhtään löysää alkukaudesta, joten Olczykin pitäisi olla heti hereillä, mikäli pudotuspeleistä Pittsburghissa unelmoidaan.
Toinen asia, joka Olczykilta, ja koko seurajohdolta, vaatii erityistä tarkkaavaisuutta, on liikenne WilkesBarren ja Pittsburghin välillä. Kuten todettua, farmista löytyy muutama pelaaja, joiden tavoitteet varmasti ovat ylhäällä. Missä vaiheessa on oikea aika nostaa heidät ylös? Motivaatio on varmasti farmissa korkealla alkukauden, mutta jos kutsua ylös ei ala kuulua, saattaa itseluottamus ja peliesitysten taso lähteä laskusuuntaan. Tähän ei olisi joukkueella varaa.
Erikoistilanneonnistuminen Pensin elinehto
Pittsburghilla on heittää ylivoimaan kahden erinomaiset kädet. Mario Lemieux'n pelisilmä on NHL:n parhaita ja Martin Strakan syötötkin löytävät kiitettävän usein tiensä juuri sinne minne pitää. Tämä kaksikko pystyy pyörittämään ylivoimaa tehokkaasti. Muut pelaajat voivat näiden kanssa keskittyä paikan hakemiseen. Syöttö tulee melko varmasti jossain vaiheessa, kunhan lapa pysyy jäässä ja maltti mukana.
Mielenkiintoisin kysymys ylivoiman ympärillä on se, tullaanko sitä pelaamaan yhdellä vai kahdella kentällä. Toisaalta Pensille pystyttäisiin rakentamaan yksi tappavan tehokas kenttä, mutta nuorten pelaajien kehityksen kannalta myös kaksi kenttää olisi täysin perusteltu ratkaisu. Tietenkin aina voi myös lähteä siitä, että osa pelaajista pelaa koko ajan ja osa kentästä vaihtuu. Tällöin lähinnä Lemieux ja Straka viipyisivät kauemmin kentällä, kun taas muilla paikoilla nähtäisiin kenties Morozov, Koltsov, Tärnström, Berehowsky, Orpik ja Fata. Ylivoiman suhteen päätöksiä kuitenkin tehtäneen paljon myös pelin sisällä. Tiukoissa paikoissa on viisaampaa heittää kentälle enemmän tähtiä, kun taas pelien ratkettua suuntaan tai toiseen voidaan nuoria kehittää enemmän.
Alivoimapeliä Pittsburgh on viime kausina pelannut välillä lähes koko käytettävissä olevalla miehistöllään. Tuoko Olczyk tähän muutoksen, jää nähtäväksi. Kenties sähäkkä Matt Bradley, sekä kokeneet sentterit Holzinger, Buchberger ja Eastwood ovat niitä pelaajia, joille alivoimaan annetaan suurempi rooli. Pelien edetessä ratkenneena kohti loppua, on kuitenkin todennäköistä, että nuoria pelaajia pyritään kehittämään myös alivoimapelaamisessa. Tulevaisuuden kannalta on viisaampaa antaa alivoima-aikaa Rico Fatalle ja Ramzi Abidille, kuin Kelly Buchbergerille ja Mike Eastwoodille.
Pudotuspelit vaatii onnistumisia
Omistaja Mario Lemieux'n suulla lausuttu tavoite pudotuspelit vaatii joukkueen jokaiselta jäseneltä omalla tasollaan pelaamista koko kauden. Lisäksi muutamalta nuorelta vaaditaan askelta kohti NHL:n kärkeä. Pelaaja Mario Lemieux on luonnollisesti suuressa osassa. Mikäli Lemieux ei onnistu, on turha odottaa muiden pystyvän paikkaamaan sitä aukkoa, mikä jää täytettäväksi.
Vaikka Pittsburghin materiaalia kuinka pyörittelee edestakaisin, vaikuttaa siltä että pudotuspeleihin selviytyminen on maksimi mihin joukkue pystyy runkosarjassa. Pudotuspelit sinällään ovat luonnollisesti täysin oma maailmansa ja joukkueen niihin selviytyessä voi tapahtua mitä vaan. Todennäköiseltä kuitenkin näyttää, että joukkue jää pudotuspelien ulkopuolelle, keräten noin 70 pistettä. Toivo on siis asetettava Lemieux'n huipputasolla jatkamiseen, Strakan tukeen Mariolle, sekä muutaman nuoren läpimurtoon. Muuten ei hyvältä näytä.
