Kiitos taistelusta, Leijonat. Tämä kamppailu tällä miehistöllä ja pelitavalla riitti yhteen voittoon kolmesta kovasta vastustajasta. Seuraavaksi tie vie pronssiotteluun.
Ensin Suomi pisti tiukasti kampoihin Kanadalle. Kova ottelu, kiekonhallinta selkeästi Kanadalle, niukka tappio jatkoajalla.
Sitten upea voitto Venäjästä. Siinäkin Venäjä piti kiekkoa isoja osia ottelusta, mutta Suomi sai käännettyä vaikean tilanteen voitoksi.
Välierässä tuli kolmas kiekonhallinnalta hävitty ottelu peräkkäin. Ruotsi pelasi Suomea vastaan hienon ottelun.
Yhdellä neljää vastaan ei ole voittavaa jääkiekkoa, vaikka sitä pitäisi Sidney Crosby.
Se muutti karvaustaan aggressiivisemmaksi kuin aiemmissa otteluissa, eikä Suomelle jäänyt varsinkaan ottelun viimeisessä erässä mitään mahdollisuuksia kunnolliseen painostukseen eikä takaa-ajoon.
Tulos oli siltä osin odotettu.
Pelasiko Suomi sitten fiksua kiekkoa näissä otteluissa? Pelasiko Suomi fiksua peliä Ruotsia vastaan?
Toden totta Ruotsi teki Suomen pelaamisen kaikella lailla ahtaaksi. Puolustajien pelinavaus millään lailla tehtiin vaikeaksi, kun paikoittain kaksi ruotsalaista hyökkääjää loi painetta Suomen pakeille. Pelin rakentaminen tehtiin vaikeaksi, kun poikittaissyötöt ja kaistanvaihdot tukittiin hyvin aktiivisella luistelulla ja mailahäirinnällä. Ruotsi puolusti hyvin kentän molemmissa päissä - ja keskialueella.
Myös Suomen puolustuspeli omassa päässä toimi kyllä asiallisesti. Maalille ei kävelty helposti. Ruotsin maalit tulivat suomalaisten virheistä, mutta kokonaisuus oli puolustamisen kannalta organisoitu.
Mistä Suomea sitten pitää kritisoida? Tappion hetkellä on tiukkaa piikitellä sijoituksen suhteen hyvin menestyneitä leijonapelaajia tai -valmennusta. Totuus kuitenkin on, että pelitapaan katsomatta joukkueen kuin joukkueen on pystyttävä takaa-ajoasemassa tekemään peliä parantavia muutoksia pelaamiseensa.
Ruotsia vastaan Suomi ei kyennyt muutokseen. Silloin kun Suomen olisi pitänyt palauttaa ja hidastaa enemmän, se puski entistä hanakammin toivottomia hyökkäyksiä alivoimaisena ja yhdellä kolmea vastaan keskialueella.
Tästä vastuu kuuluu sekä valmennukselle että epätoivoisia ratkaisuja tehneille pelaajille. Keho toimi, mutta reagointi ja tilanteen tunnistaminen jäivät uupumaan.
Olisiko kiekkokontrollin lisääminen sitten toiminut varmasti? Olisiko Suomen pelaajien taitotaso riittänyt siihen Ruotsin paineessa?
Varmaa on se, että nyt toteutetut pystysuunnan hyökkäykset eivät ainakaan toimineet. Suomi ei oikein saanut edes päätyyn lyötyihin kiekkoihin välitöntä painetta jatkoksi.
Yhdellä neljää vastaan -tilanne ei pääty hyvin, vaikka kiekkoa pitäisi Teemu Selänne. Yhdellä neljää vastaan ei ole voittavaa jääkiekkoa, vaikka sitä pitäisi Sidney Crosby.
On turnauksen jälkeisen tarkastelun paikka, miten kannattava Erkka Westerlundin tiimin pelitapavalinta kokonaisuutena oli.
Sukupolvenvaihdoksen keskellä olevaan ja loukkaantumisten takia vajaaseen miehistöön nähden sijoitus neljän parhaan joukossa on kyllä hyvä. Leijona sytytti monta sydäntä Sotšin kisoissa.
Siitä huolimatta täytyy muistaa, että kehitys päättyy tyytyväisyyteen. Itse pelaamista pitää tarpeen tullen kritisoida.
