Mielipide

Suomalaispelaajat vastakkain WHL-finaaleissa

Muut Sarjat / Kolumni
Tänään alkavassa WHL-junioriliigan finaalisarjassa yksi asia on varmaa: voittaapa mestaruuden kumpi tahansa finalisteista, Kelowna Rockets tai Red Deer Rebels, niin joka tapauksessa finaaleissa tullaan tekemään suomalaista juniorikiekkohistoriaa. Kertaakaan aikaisemmin ei WHL-finaaleissa ole suomalaispelaajia esiintynyt eikä mestaruutta voittanut. Tänä vuonna kumpaankin "epäkohtaan" saadaan muutos.

Suuren veden takana Western Hockey Leaguen finaalisarjasta odotetaan kehkeytyvän yksi liigahistorian jännittävimmistä. Siinä määrin tasavertaisilta vaikuttavat kummankin joukkueen lähtökohdat sarjaan. Suomalaisten fanien osalta sarjasta tekee mielenkiintoisen jo pelkästään se fakta, että kummastakin joukkueesta löytyy suomalaisedustusta. Tapparan kasvatti Joni Lindlöf pelaa Kelowna Rocketsien paidassa ja ”porilaista hulluutta” Red Deer Rebelsissä edustaa Masi Marjamäki. Kumpikin laituri pelaa ensimmäistä kauttaan Kanadan junioriliigassa. Tämä kahden suomalaisen tilanne takaa sen, että ensimmäisen kerran WHL-historian aikana mestaruuskannun kylkeen tullaan kaivertamaan suomalaisen pelaajan nimi.

Suomalaista WHL-historiaa tullaan tekemään jo ennen mestaruuden ratkeamistakin. WHL:ssä on sen 36-vuotisen historian aikana pelannut viitisentoista suomalaista, mutta kertaakaan ennen tämän vuoden finaalisarjaa ei Suomessa syntynyt suomalainen pelaaja ole joukkueineen päässyt WHL:n finaaleihin asti. Saati sitten että finaaleissa olisi ollut kaksi suomalaista.

Thunder Bayssa syntynyt kanadansuomalainen Jouni Kuokkanen voitaneen laskea lähimmäksi suomalaisedustukseksi WHL-finaaleissa. Hän pelasi vuonna 1996 kakkoseksi jääneen Seattle Thunderbirdsien riveissä finaaleja. Vuonna 1979 Anssi Melametsä ja Veli-Pekka Kinnunen pelasivat OHL:n, eli toisen junioriliigan, mestarijoukkueessa Peterborough Petesissä, joka voitti myös Memorial Cupin samana vuonna, eli koko Pohjois-Amerikan A-junnumestaruuden. Mutta WHL:ssä ei suomalaisia mestareita tai finalisteja ole aikaisemmin nähty.

Yli 20 prosenttia nykyisistä NHL-pelaajista sai peruskoulutuksensa jääkiekkoilijoina WHL-seuroissa - suurimpina tähtinä Joe Sakic, Mike Modano ja Jarome Iginla. WHL on yksi parhaista ellei paras A-juniorisarja maailmassa.

WHL-joukkueet ovat viimeisten 20 vuoden aikana voittaneet Memorial Cupin 13 kertaa. Pohjois-Amerikkalaisen juniorikiekon painopisteen voidaan sanoa olevan lännessä.

Meneillään olevissa MM-kisoissa entisiä WHL-pelaajia ovat ainakin Kanadan Eric Brewer, Mike Comrie, Ryan Smyth, Patrick Marleau, Kyle Calder, Shane Doan ja Jay Bouwmeester, Tshekin Richard Zednik ja Venäjän Oleg Saprykin.

Suomalaisedustus finaalisarjassa

Seuraavassa lyhyesti tämän vuotisen WHL-finaalin suomalaisedustuksen esittely.

Joni Lindlöf on –84 syntynyt laituri, jonka Washington Capitals varasi kesän 2002 draftissa 7. kierroksella. Lindlöf on edustanut Suomessa koko ikänsä Tampereen Tapparaa pelaten viime kaudella joukkueen A-junioreissa. Lindlöf kuului myös 18-vuotiaiden maajoukkueeseen, joka vuoden 2002 MM-kisoissa sijoittui neljänneksi. Suomalaislaituri ehti jo viime kesänä osallistua Capitalsien rookieleirille, rookieturnaukseen sekä varsinaiselle ykkösjoukkueen harjoitusleirille. Lindlöfin taustoista ja viime vuoden tapahtumista kiinnostuneiden kannattaa lukea Jatkoajassa kauden alkupuolella julkaistu Jonin kaksiosainen haastattelu.

Lindlöfin alkukausi Kelownassa ei mennyt aivan nappiin. Vaikka peliesitykset eivät olleet heikkoja, niin pisteitä ei vain kertynyt aivan toivottuun malliin. Totutteleminen uuteen ympäristöön ja uusiin rutiineihin vaikuttivat suomalaislaiturin esityksiin. Ennen itsenäisyyspäivää pelatuissa 27 pelissä oli syntynyt vain 2 maalia ja 7 syöttöä. Joulutauon jälkeen Rockets nousi vahvaan vireeseen ja joukkueen hyvien esitysten myötä myös Lindlöfille alkoi kertyä pisteitä alkukautta tasaisempaan tahtiin. Runkosarjan jälkeen Lindlöfillä oli pisteitä 70 pelissä 11+20=31, +14, 53min.

Pudotuspeleissä sekä Lindlöf että Rockets ovat jatkaneet kevätkauden hyviä otteitaan. Ensimmäisessä ottelusarjassa Vancouveria vastaan kertyi kaksi syöttöpistettä neljässä ottelussa ja konferenssivälierissä syöttö neljässä pelissä. Konferenssifinaalien ensimmäisessä ottelussa, 5-4 –voitossa, Lindlöf nakotti taululle tehot 1+2 ketjun Lindlöf-Gelech-Paddock vastatessa Kelownan neljästä maalista. Pudotuspelien edetessä on kyseinen ketju petrannut peliään koko ajan, ja jo konferenssifinaaleissa se nousi joukkueen ykkösketjun rinnalle ratkaisijoiksi. Kelowna voitti finaalisarjan otteluin 4-1 Lindlöfin kerätessä finaalisarjan viidessä ottelussa yhteistehot 1+4. Koko pudotuspelisaldo näyttää maalia ja 7 syöttöä.

Vuonna 1985 syntynyt Masi Marjamäki on porilaisen kiekkokoulun kasvatteja. Marjamäki pelasi ennen Kanadaan lähtöään Ässien B-junioreissa. Porilainen on tulevana kesänä varauskelpoinen, ja suurella todennäköisyydellä suomalaishyökkääjän nimi huudetaan jo ensimmäisen päivän aikana, vaikkei loppukausi ollutkaan yhtä tehokas kuin alkukauden huuma.

Marjamäki aloitti WHL-uransa todella sähäkästi, aivan kuin olisi aina pelannut pohjoisamerikkalaisissa liigoissa. Seitsemässä ensimmäisessä pelissä syntyi kuusi maalia. Napakan alun aikana pisteitä tuli jopa siinä määrin paljon, että Masi keikkui tulokkaiden piste- ja maalipörssin kärkisijoilla. Marras-joulukuun vaihteessa Masi oli sivussa neljän ottelun verran aivotärähdyksen takia. Kuten Lindlöfin, niin myös Marjamäen kohdalla vuodenvaihde toi muutoksen. Alkukauden lupaava pistetahti hiipui jonkin verran ja pisteet vaihtuivat maaleista lähinnä syötöiksi. Itsenäisyyspäivään mennessä Marjamäellä oli kasassa 26 pelistä 12 maalia ja viisi syöttöä kun runkosarjan pistesaldoksi kertyi 65 pelissä 15+20=35, +15, 56min. Lähes kaikki maalit syntyivät siis kauden ensimmäisellä puoliskolla.

Pudotuspeleissä Marjamäen maalit ja syöttöpisteet ovat olleet tiukassa. 17 pelissä on syntynyt maali ja kaksi syöttöä. Marjamäen kaikki tehopisteet syntyivät seitsemään otteluun venyneessä konferenssin semifinaalisarjassa Medicine Hat Tigerseja vastaan. Rebels voitti kaikki kolme ottelua, jossa Masi pääsi tehoille. Ainokainen maalikin oli voittomaali välierien ensimmäisessä ottelussa. Pisteiden lisäksi porilaislaituri on kahdesti ottanut viiden minuutin istunnon voimien mittelöinnistä ilman hanskoja vastustajan kanssa.

Historian tiukimmat ja tasaisimmat finaalit tulossa?

Pohjois-Amerikassa on odoteltu jo kohta viikon ajan monien mielestä ennakkoon kaikkien aikojen tiukimman ja lopputulokseltaan vaikeimmin ennustettavan finaalisarjan alkamista. Lähes kaikki ovat sitä mieltä, että todellakin kaksi liigan parasta joukkuetta kohtaavat ansaitusti finaaleissa. Myöntää täytyy, että kun tarkastellaan kumpaakin joukkuetta, niin tuolle ”kaikkien aikojen finaalit” -ennustelulle löytyy pohjaa. Tässä joitakin faktoja joukkueista:

- Parhaat vastakkain: Kelowna voitti runkosarjan ja Red Deer oli toinen. Pisteissä eroa oli neljä, mutta voitoissa vain yksi.

- Runkosarjan keskinäiset ottelut menivät niin tasan kuin mahdollista. Kumpikin voitti kotonaan 3-2, ja viimeinen ottelu pelattiin tasan 3-3 Red Deerissä.

- Kumman puolustus pitää tasonsa? Kelowna oli liigan tehokkain joukkue, 311 tehtyä maalia runkosarjassa. Se tietää lähes viittä maalia per peli. Rebels puolestaan teki WHL:n uuden ennätyksen vähiten laskettujen maalien määrässä (160 maalia 72 pelissä). Rocketskaan ei laskenut kuin 164 maalia runkosarjassa. Kummankin joukkueen puolustus siis pitää.

- Home Sweet Home: Pudotuspeleissä kumpikaan joukkue ei ole hävinnyt kotonaan yhtään peliä. Kelowna on itse asiassa hävinnyt kotonaan koko vuonna vain neljä ottelua! Tämän lisäksi pudotuspeleissä joukkue ei ole hävinnyt varsinaisella peliajalla kertaakaan (voitot 12-1). Rebels puolestaan on pelannut pudotuspeleissä 17 ottelua (12-5).

- Rockets voitti kaksi ensimmäistä kierrosta suoraan 4-0 ja konferenssifinaalin 4-1. Rebels puolestaan voitti puolivälieräsarjan ja finaalisarjan 4-1. Konferenssivälierissä joukkue pelasi täyden 7 ottelun sarjan Medicine Hat Tigersien kanssa voittaen kotiedun turvin.

- Paljon ratkeaa maalivahtipeliin: Kelownan maalia vartioi rookie-vahti Kelly Guard, joka valittiin kuluneen kauden ”vuoden tulokas” ja ”paras maalivahti” –kategorioissa toiseksi parhaaksi.Guard teki runkosarjassa liigan ennätyksen alittaen ensimmäisenä ”alle kahden päästetyn maalin per peli” –keskiarvon. Lisäksi Guard johtaa myös pudotuspelien maalivahtitilastoja. Red Deerin maalia vartioi Carolinan ykköskierroksella varaama Cam Ward, joka valittiin viime vuonna liigan parhaaksi maalivahdiksi. Ward on pudotuspelitilastoissa heti Guardin jälkeen toisena. Kumpikin veskari on pelannut pudotuspeleissä tähän mennessä kolme nollapeliä.

- Kokemus vs. kokemattomuus: Red Deer on kolmatta vuotta peräkkäin WHL:n finaaleissa. Kaudella 2000-2001 joukkue voitti sekä WHL:n mestaruuden että kaikkien Kanadan juniorisarjojen lopputurnauksen eli Memorial Cupin. Kelowna puolestaan voitti tänä vuonna historiansa ensimmäisen kerran WHL:n runkosarjan.

- Kokeneet ja arvostetut valmentajat: Marc Habscheid valmentaa Kelownaa kolmatta kauttaan. Habscheid valmensi Kanadan tämän kauden 20-vuotiaiden MM-joukkueen hopealle joulukuun kotikisoissa. Kelownan käskyttäjä valittiin myös juuri ennen finaalisarjan alkua WHL:n vuoden valmentajaksi. Brent Sutter – kyllä, niitä samoja Suttereita juuri, on Rebelsien penkin takana neljättä kautta. Tuona aikana joukkue on ollut kolmesti WHL:n finaaleissa. Sutter jäi Habscheidin selän taakse vuoden valmentaja –nimityksessä.

- Ratkaisijat kentällä, Kelowna: Hyökkäyksessä ykköstykkinä yhdistelmä Tyler Mosienko-Jesse Schultz-Kiel McLeod. Mosienko johtaa pudotuspelien maalipörssiä ja Schultz pistepörssiä. Taustatukea antaa etenkin konferenssifinaaleissa esiin noussut Lindlöf-Gelech-Paddock sekä Ryan Cuthbert, joka paikkasi virustautista McLeodia konferenssifinaalissa ykkösketjussa. McLeod palaamisesta ei ole vielä varmaa tietoa, luultavimmin sivussa ensimmäisistä peleistä. Puolustuksen kärkikolmikko on kauden toiseksi parhaaksi puolustajaksi valittu Tomas Slovak, oman kylän poika Josh Gorges ja Chicagon varaama Duncan Keith.

- Ratkaisijat kentällä, Red Deer: Hyökkäyksen osalta kirkkain kärki on viime kesän Caps-ykkösvaraus Boyd Gordonin ja tulokas Matt Ellisonin varassa. Ellison valittiin vuoden tulokkaaksi ja Gordon puolestaan ”Vuoden urheilullisimmaksi”. Terävimmän kärjen takaa löytyy kesken kauden hankitut Ryley Layden ja Matt Keith. Tilaa uusille ratkaisijoille on, joten allekirjoittanut toivoo Masi Marjamäen nousevan tähän joukkoon. Puolustuksessa kaikki kaikessa on ykköspakkipari Jeff Woywitka( Philadelphian ykkösvaraus, vuoden puolustaja) - Dion Phaneuf(tullaan varaamaan aikaisin ensi kesänä) sekä näiden lisäksi kauppatakarajalla hankittu Rory Rawlyk.

WHL-finaalit kiinnostaa, mistä seurata?

Jatkoaika tulee seuraamaan finaalien tapahtumia sivuillaan ja pyrkii saamaan mahdollisuuksien mukaan otteluista kommentteja myös suomalaispelureilta. Mikäli lukijoita kiinnostaa paneutua vielä enemmän näihin WHL:n ”suomalaisfinaaleihin”, niin tässä pari linkkivinkkiä:

www.whl.ca - liigan kotisivut, reaaliaikainen tilanneseuranta

www.kelownarockets.com - nettiradioselostus, kotiottelujen aikana ”game summaries” –osastoon kuvaillaan pelin tapahtumia

www.reddeerrebels.com - nettiradioselostus, linkit paikallislehtien juttuihin

» Lähetä palautetta toimitukselle