Kun hänen nimensä ja kasvonsa ilmestyi jääkiekkoliiton lehdistötilaisuuden videotaululle, oli ensimmäinen reaktioni tahaton nauruntyrskähdys. Miten Suomen maajoukkueen johtoryhmä voi olla sitä mieltä, että NHL:n huonoimpiin kuuluvan joukkueen huonoin pelaaja on yksi Suomen kymmenestä parhaasta NHL-hyökkääjästä?
Ensimmäinen ajatus oli, että ehkä he eivät ole katsoneet tämän pelejä. Heti sen jälkeen Lauri Marjamäki hehkutti, kuinka saa joka aamu tablettiinsa koosteen jokaisen suomalaispelaajan kaikista vaihdoista, ja kuinka pelaajia on tarkkailtu myös paikan päällä. Sattuivatkohan tarkkailemaan juuri sitä yhtä ottelua, jossa Lauri Korpikoski teki puolet tämän kauden maaleistaan.
Millainen kuva Marjamäellä ja kumppaneilla sitten onkin Korpikoskesta, se on taatusti harhainen. Ellei Suomen joukkueen tavoitteena ole World Cupissa se, että vastustaja pitää kiekkoa ja hallitsee peliä, turkulaislaituri on väärä valinta joukkueeseen.
Kuten hyvin tiedetään, laukaisuyritysten määrä korreloi jääkiekossa kiekonhallinnan ja sitä kautta voittamisen kanssa. Hyvät pelaajat tunnistaa siitä, että heidän ollessaan jäällä kiekko on useammin vastustajan päädyssä kuin omassa – mikä näkyy laukaisutilastoissa.
Parhaat pelaajat tunnistaa siitä, että he tekevät pelikavereistaan parempia. Suomalaispelaajista hyvä esimerkki on Mikko Koivu, jonka ollessa jäällä jokainen hänen joukkuetoverinsa on viime vuosina pärjännyt kiekonhallintavertailussa paremmin kuin ilman Koivua.
Korpikosken kohdalla tilanne on täysin päinvastainen. Hän tekee kaikista ympärillään huonompia. Edmonton Oilersin surkuhupaisassa ryhmässä ei pitäisi olla vaikeaa erottua edukseen.
Joukkueen toisella suomalaislaiturilla Iiro Pakarisella on sentään myönteinen vaikutus Oilersin molempiin syvyyssenttereihin – Anton Landeriin ja Mark Letestuun – vaikka kokeilut ylemmissä ketjuissa ovatkin sujuneet heikosti.
Oilersissa toki on niin moni asia pielessä, että Korpikosken tämän kauden korpivaelluksen voisi jättää huomiotta, elleivät kaksi edellistä kautta Coyotes-paidassa olisi sujuneet aivan samaan tahtiin – kaikki olivat huonompia Korpikosken kanssa kuin ilman tätä.
Tästä voi tehdä vain yhden johtopäätöksen: Korpikosken vaikutus joukkueensa 5–5-pelaamiseen on yksinomaan negatiivinen.
Jospa selitys löytyisi erikoistilanteista? Onhan Korpikoski pelannut tälläkin kaudella sekä yli- että alivoimaa. On toki arvokasta, että alemmista ketjuista löytyy peluri, joka pystyy pelaamaan molempia.
Mutta kun ei niitäkään erityisen hyvin. Landerin ja Korpikosken muodostama alivoimakaksikko on ollut niin laukausten kuin maalipaikkojenkin valossa selvästi huonompi kuin Oilersin muut vakituiset jäähyntappajat. Ylivoimallakaan Korpikoski ei ole joukkuettaan juuri pystynyt auttamaan.
Korpikosken valinta on yksinkertaisesti sanottuna käsittämätön. Kun Marjamäen Leijonat varmasti pyrkii kiekkokontrolliin, ei yhtään huonompaa vaihtoehtoa olisi ollut tarjolla.
