Bowman tunnetaan valmentajana, joka on aikaisemminkin saanut vastustajan parhaat miehet tehottomiksi. Vuonna 1997 Philadelphian iso ja paha Eric Lindros riehui playoffeissa ja monet uskoivat Lindrosin koon ja voiman ratkaisevan finaalisarjan Detroit - Philadelphia henkilökohtaisella panoksellaan Flyersille. Detroitin uskottiin laittavan jykevän puolustajan Vladimir Konstantinovin pelaamaan Lindrosia vastaan, koska Konstantinov oli silloin ainoa Detroitin puolustaja, joka pystyi edes jotenkin vastaamaan Lindrosille taklauksilla ja kovuudella.
Toisin kuitenkin kävi. Bowman peluutti Lindrosia vastaan pääsääntöisesti kaksikkoa Larry Murphy - Nicklas Lidström ja vastasi näin voimaan, kokoon ja kovuuteen oikea-aikaisuudella, sijoittumisella ja peliälyllä. Voi olla, että edes Konstantinovin kovuus ei olisi riittänyt parhaimpia pelejään pelaavaa Lindrosia vastaan, mutta sen sijaan kaksikko Lidström - Murphy hoiti Lindrosilta kiekon pois taklaamalla mailaa tai kiekkoa, eikä "kasikasia" ollenkaan ja Lindros oli paljon näin hyödyttömämpi ilman kiekkoa.
Seuraavan vuoden playoffeissa Washingtonin Adam Oates oli tehnyt hurjaa jälkeä idässä. Finaaleissa kohtasivat Oatesin Capitals ja Bowmanin Detroit ja tulos oli jälleen Detroitille hyvä. Oates pystyttiin pitämään tehottomana ja näin Detroit juhli jo toista mestaruuttaan peräkkäin. Oatesin tehottomaan peliin Bowmanilla oli myös sormensa vahvasti pelissä.
Bowman tarkkaili videoita paljon ennen finaaleita ja huomasi, että oikealta ampuva Oates tekee pääsääntöisesti peliä vasemmalta puolelta kenttää. Bowmanin käsky pelaajilleen oli selkeä: käykää Oatesiin kiinni vasemmalla puolella kenttää jo ennen kuin hänellä on kiekko. Oates ei kiekkoa paljon saanut ja näin yksi NHL:n kaikkien aikojen pelintekijöitä oli hyödytön.
Nyt Bowman tarkkaili ennen ensimmäistä ottelua paljon myös Canucksin ykkösen peliä ja hänen päätöksensä oli peluuttaa WCE ketjua vastaan huippukaksikkoa Lidström - Chelios. Kaksikon työnjako oli selkeä; Chelios tulisi painimaan paljon Bertuzzia vastaan ja Näslund saisi niskaansa Lidströmin, joka tunsi Näslundin temput entuudestaan hyvin. Chelios - Lidström onnistui ensimäisessä ottelussa hyvin tehtävässään, mutta toisessa ottelussa Bertuzzin voima kaksinkamppailuissa teki tehtävänsä ja Canucks juhli toista peräkkäistä voittoaan maalein 2-5. Bertuzzin tehot ottelussa olivat 1+1, Morrisonin 0+2 ja Näslundin 1+0.
Kolmanteen otteluun Bowman päätti laittaa enemmän painetta WCE ketjulle ja peluutti kolmikkoa vastaan pääosin pakkiparia Chelios - Fischer, sekä kahta hyökkäysketjua Maltby - Draper - McCarthy ja Yzerman - Shanahan - Fedorov. Ensin mainitun hyökkäysketjun tehtävänä oli pelata WCE:n kanssa "nolla nollaa" ja kuluttaa heidän energiavarojaan kovalla taklauspelillä. Jälkimmäisen tehtävänä oli puolestaan kyetä ratkaisemaan pelejä väsynyttä ketjua vastaan. Tässä myös onnistuttiin ja tämän kolmannen ottelun jälkeen WCE ei tehnyt enää tuhojaan. Jälleen oli Scotty Bowman näyttänyt taitonsa peluuttamalla omiaan järkevästi. Ja mitä olivat ne Mark Bosnichin puheet huippuhevosesta ja jockeysta...?
Joukkueen tulevaisuus
Canucksilla on edessään loistava tulevaisuus - edellyttäen, että nykyjoukkueen runko pystytään pitämään kasassa. Joukkueella on loistava, yksi NHL:n parhaista ykkösketjuista, nuori ja koko ajan kehittyvä tulevaisuuden maalivahti, nuoria ja lupaavia, tulevaisuuden pelaajia ( Sedinit, Cooke, Sopel, Chubarov, Druken, Allen, Letowski ) ja ennen kaikkea joukkueen parhailla pelaajilla on parhaat vuotensa edessä. Näslund, Bertuzzi, Morrison, Öhlund, Jovanovski, Cloutier... Kaikilla on vielä edessään 10 vuotta huipulla.
Manageri Burke on tehnyt Vancouverissa loistavaa työtä. Tästä hyvänä näyttönä on se, että joka kausi joukkue on mennyt eteenpäin ja ensi kausi näyttää jälleen lupaavalta. Joukkueen budjetti on pysynyt - huolimatta yleisestä palkkojen noususta ja joukkueen kehityksestä - 30 miljoonan taalan paikkeilla ja takavuosien suuret taloudelliset tappiot on saatu nollattua. Tältä kaudelta joukkue tekee ehkä lievästi plus-merkkisen tuloksen. Canucksilla oli tällä kaudella NHL:n kolmanneksi suurin yleisömäärän nousu kotiotteluissa kauteen 2000-2001 verrattuna.
Yksi merkittävä seikka, minkä Burke / Nonis kaksikko on Vancouverissa tehnyt, ovat joukkueen avainpelaajien pitkät ja hyvähintaiset sopimukset. Joukkueella on mm. Näslundin, Bertuzzin, Öhlundin, Sopelin ja Cooken kanssa monivuotiset pahvit ja näistä esimerkiksi Bertuzzin viime kesänä solmima kolmivuotinen sopimus on naurettavan pieni hänen tasoiselleen pelaajalle. Bertuzzi tienasi ilman bonuksia vain hieman yli kaksi miljoonaa taalaa tästä kaudesta ja teki 85 pistettä. Vertailukohtana voidaan käyttää mm. Martin Lapointen viime kesänä solmimaa sopimusta Bostonin kanssa, jolloin Bruins ajatteli tekevän hyvänkin pahvin tekemällä Lapointen kanssa viiden miljoonan taalan sopimuksen. Näin Bruins maksaa Lapointelle yli kaksi kertaa enemmän kuin Canucks Bertuzzille...
Joukkueen yllä on kuitenkin myös mustia pilviä. Joukkueen omistajan John McCawn on nimittäin kuultu myyvän joukkuetta. Toivottavasti McCaw ei kuitenkaan tee sitä, sillä hän on ollut Canucksille kuin lottovoitto. Hän on äärimmäisen rikas ja mikä urheilujoukkueelle tärkeää, hän on todellinen urheilufani. Tällä hetkellä McCaw ei tosin sijoita suuria summia Canucksiin, sillä hän on tehnyt sen aikaisemmin - huonolla menestyksellä.
Takavuosina ( neljä vuotta sitten ) Canucks maksoi pelaajilleen NHL:n neljänneksi eniten ja McCawn suuri unelma oli ostaa rahalla Vancouveriin mestaruus. Joukkueessa pelasivat silloin mm. Mark Messier, Pavel Bure, Alex Mogilny, Trevor Linden, Martin Gelinas, Markus Näslund, Adrian Aucoin, Jyrki Lumme, Brett Hedican, Mattias Öhlund, Dave Babych ja Kirk McLean. Kalliita pelaajia. Entä tulos? Ei mestaruutta, vaan täysi sirkus ja NHL:n kolmanneksi viimeinen - pisteen edellä Floridaa!
Burke ei tämän vuoksi anele McCaw:lta nykypäivänä rahaa uusiin, kalliisiin vapaisiin agentteihin. Hän luottaa omiin taitoihinsa tehdä hyviä treidejä ja onnistumalla Draft tilaisuuksissa. Nykypäivän joukkueesta mm. Dan Cloutier, Brendan Morrison, Ed Jovanovski, Andrew Cassels, Sedinin kaksoset, Trevor Linden, Jan Hlavac, Trevor Letowski, Murray Baron ja Scott Lachance ovat Burken hankintoja. Burken linja on järkevä. Vapaiden agenttien markkinoilla saa maksaa nykypäivänä ylihintaa tavallisesta kolmosketjun pelaajastakin. Eikä uusi tähtipelaaja välttämättä paranna joukkuetta merkittävästi.
Viime kesänä suuria summia käyttäneet Dallas, Philadelphia, Boston, New York Rangers, St. Louis ja Washington eivät voi esimerkiksi olla tyytyväisiä uusista pelaajista saamaansa panokseen. Miten voi olla mahdollista, että esimerkiksi St. Louis kasvatti pelaajabudjettiaan 61.2%, mutta jäi edelliskaudesta lähes 10 pistettä?! Entä Washington? Pelaajabudjetti nousi 53.9%, mutta pistemäärä tippui noin 10 pistettä!
Näiden joukkueiden kohdalla kyse on paljon Jaromir Jagrin ja Doug Weightin tulosta, mutta joka tapauksessa Washingtonilta ( Jagr ) ja St. Louisilta ( Weight, Tkachuk ) odotettiin huomattavasti enemmän uusien tähtipelaajien tulon jälkeen. Näille kahdelle vastakohtana on Phoenix, joka paransi runkosarjassa pistemääräänsä, vaikka joukkueesta lähtivät mm. Jeremy Roenick, Tkachuk, Travis Green, Jyrki Lumme, Mika Alatalo ja Joe Juneau ja tulopuolella olivat sellaiset nimet kuin Sergei Berezin, Tyler Bouck, Daymond Langkow, Danny Markov ja Todd Warriner. Tulijat olivat NHL tason pelaajia, mutta eivät Roenickin tai Tkachukin kaltaisia tähtiä.
Cassels ja Lachance saattavat lähteä
Tällä kaudella lähes piste per peli tahdilla ( 53 ottelua, 50 pistettä ) pelannut kokenut pelinrakentaja Andrew Cassels on todennäköisesti suuntaamassa muualle kesällä. Hänen kolmivuotinen sopimuksensa päättyy heinäkuun 1. päivä ja hänestä tulee rajoittamaton vapaa-agentti. Cassels on ollut Canucksille todella tärkeä pelaaja - pelatessaan. Valitettavasti hän on kärsinyt Canucks vuosinaan paljon loukkaantumisista.
Cassels itse haluaisi jäädä seuraan, mutta sanoi Vancouver Sunissa kauden jälkeen, että hän saattaa lähteä, mikäli saa muualta selvästi paremman sopimustarjouksen.
"Jos joku toinen joukkue tarjoaa esimerkiksi 500.000 USD enemmän, en välttämättä ryntää tekemään sopimusta. Minä arvostan myös sitä, että olen tyytyväinen Vancouverissa ja perheeni pitää täällä asumisesta".
Casselsin sopimus toi hänelle tällä kaudella 3.2 miljoonaa taalaa, eikä Burken uskota tarjoavan hänelle ainakaan enempää ensi kaudesta. Vapaiden agenttien markkinoilta hänestä kiinnostuneet joukkueet saattavat kuitenkin tarjota noin 4 miljoonaa ja se saattaa olla se ratkaiseva ero lähdön suhteen. Casselsin tilanteen ymmärtää hyvin, sillä hänen pitää kokeneena, uran loppupuolta pelaavana pelaajana ajatella tulevaisuuttaan ja taata taloudellisesti turvattu jatko perheelleen.
Canucksin tärkeä puolustava puolustaja Scott Lachance on puolestaan lähempänä sopimusta Canucksin kanssa. Lachancen sopimus toi miehelle tällä kaudella 875.000 USD ja se tullee nousemaan ensi kaudeksi. Canucksin sopimuksia neuvotteleva apulaismanageri David Nonis on aloittanut sopimusneuvottelut Lachancen agentin Don Meehanin kanssa ja tavoite olisi saada Scott sopimuksen alle ennen heinäkuun 1. päivää, jolloin hänestäkin tulee rajoittamaton vapaa-agentti.
Mikäli sopimusta ei saada selväksi heinäkuuhun mennessä, Lachance saattaa suunnata muualle. Hänestä kiinnostuneita joukkueita löytyy varmasti ja mikäli viime kesän vapaiden agenttien hinnoista jotain voi päätellä, Lachancen sopimuksen arvo alkaa kakkosella. Noniksen tavoite olisi saada Lachance sopimuksen alle noin 1.5 miljoonalla taalalla. Lachance ainakin itse toivoo sopimusta Canucksin kanssa;
"Toivottavasti jotain saadaan mahdollisimman nopeasti päätettyä. Haluaisin pelata täällä ja perheeni rakastaa kaupunkia, joten nyt tarvitsee vain kokoontua yhteen ja keskustella".
Lachancen pakkiparin Ed Jovanovskin mielestä Scottin jääminen olisi myös tärkeää. Kaksikko on pelannut kaksi viimeistä kautta yhdessä ja he ovat oppineet toistensa pelin.
"Hän on valtavan tärkeä pelaaja meille. Rakastan pelaamista hänen kanssaan. Me olemme oppineet tuntemaan toisemme, ei vain jäällä, vaan myös sen ulkopuolella. Toivon todella, että he pääsevät yhteisymmärrykseen. Toivon, että saan pelata vielä muutaman vuoden hänen kanssaan".
Mietteitä ja kysymyksiä kauden jälkeen
Tämän artikkelin alussa esitettyyn kysymykseen, 'mikä sai joukkueen nousemaan', ei löydy ehkä vieläkään kunnollista vastausta. Ehkä kyseessä oli uusien pelaajien tuoma noste, ehkä se, että joukkueen perustaso on viime syksynä nähtyä paljon korkeampi. Yksi mahdollisuus nousuun on se, että joukkue lopetti turhien jäähyjen ottamisen ja keskittyi Brashearin lähdön jälkeen enemmän pelaamaan.
Kuinka tärkeä pelaaja esimerkiksi Trevor Linden oli joukkueelle? Entä Lindenin, Chubarovin, Letowskin, Hlavacin ja Warrinerin yhteispanos? Nämä kaikki viisi tulivat tämän kauden aikana ja Canucks aloitti nousunsa. Mikäli samat miehet jatkavat myös ensi kaudella ja Sedinit kehittyvät entisestään, yksinkertaisen matematiikan perusteella Canucks saa enemmän pisteitä, vai saako?
Entä Brent Sopelin tammikuu? Tekikö Sopel pisteensä "vahingossa", vai onko kyseessä todellakin tuleva Canucksin huippupuolustaja? Löytyykö hänelle ylipäänsä paikkaa NHL:stä?! Missä menee Golden Brentin upside?
Entä Todd Bertuzzin tulevaisuus? Buzz näytti runkosarjassa Keith Tkachukin parannetulta versiolta ( taitavampi, vahvempi, isompi ). Onko kyseessä ensimmäinen todellinen huippuvoimahyökkääjä Canucksin historiassa, vai jääkö hän yhden kauden tähdenlennoksi? Missä menee Bertuzzin upside? Kehittyykö hän myöhäiskehittyneenä edelleen?
Entä kapteeni Näslund? Näslund on loistava johtaja kentällä ja sen ulkopuolella, mutta kuinka kauan hän jatkaa seurassa? Mikäli joukkue ei pääse pidemmälle playoffeissa lähivuosina, jaksaako hän yrittää kauan Canucksin puolesta? Taisteleeko hän pistepörssin voitosta todellakin joka kausi, vai oliko tämä kausi sattumaa ja kaikkien muiden tähtipelaajien kannalta normaalia heikomman kauden tulos? Pelasivatko todella kaikki muut tähtipelaajat normaalia huonomman kauden, vai ovatko maalimäärät laskussa ja Näslund nousussa?
Entä Sedinien tulevaisuus? Oliko tämä kausi Danielille perinteisesti vaikea toinen kausi, vai onko hän todella jäämässä selvästi veljensä varjoon? Kuinka paljon loukkaantuminen ja puutteellinen kesäharjoittelu vaikutti Danielin peliin? Henrik kehittyi kaudesta 2000-2001 tähän kauteen paljon, mutta jatkaako hän kehittymistään ja kuinka paljon? Kuinka hyviksi kaksoset voivat tulla? Onko ensi kaudella heidän lopullinen läpimurtonsa?
Entä Jarkko Ruutu? Pystyykö Ruutu ottamaan vakipaikan Canucksien miehistöstä, vai treidataanko hänet? Manageri Burken mukaan Jarkolle on suunniteltu suuri rooli tulevaisuudessa, mutta kuinka kärsivällinen Jarkko jaksaa olla kun peliaikaa ei vieläkään hyvistä peleistä huolimatta ole tullut?
Entä Artem Chubarov? Alexander Mogilny sanoi pelatessaan Vancouverissa, että Chubarovista tulee vielä jonain päivänä tähti NHL:ssä. Oliko hän oikeassa? Kehittyykö vahva Venäläinen edelleen hyökkäys suuntaan? Hän on kehittynyt todella vauhdilla viimeisen vuoden. Jatkuuko kehitys ja kuinka kauan?
Mikä on Matt Cooken tulevaisuus? The Hockey Newssin mielestä Cooke on yksi parhaista ärsyttäjistä NHL:ssä. Onko Cookessa todella voittajaominaisuuksia? Pelaako Cooke toista kuulua Bellevilleläistä Rob Rayta pidemmän uran, vai loppuuko Mattin ura oman pelityylinsä takia nuorena? Matt osaa omanpään pelin hyvin, mutta kuinka hyväksi hyökkäyssuuntaan pelaavaksi pelaajaksi hän kasvaa?
Entä Dan Cloutier? Cloutier pelasi runkosarjan paremmin kuin ehkä kukaan olisi uskonut ja todisti, että hänessä on ainesta ykkösmaalivahdiksi. Playoffeissa kokematon maalivahti kuitenkin hermoili ja päästi Lidströmin kaukolaukauksen sisään, eikä pelannut muutenkaan neljässä viimeisessä ottelussa omalla tasollaan. Viimeisessä ottelussa hän päästi kaksi täysin otettavissa ollutta maalia kolmesta ensimmäisestä laukauksesta ja Lidströmin maalin jälkeen 10 maalia 33:stä laukauksesta. Onko hänellä huonot hermot, vai voidaanko playoffien epäonnistuminen laittaa enemmän kokemattomuuden piikkiin?
Entä kuinka hyvä joukkue Canucks on oikeasti? Syksyn perusteella surkea. Kevään perusteella loistava. Canucksin puolesta puhuu se tosiasia, että pelejä on vaikeampi voittaa keväällä, jolloin Canucks niitä voitti. Miksi? Koska keväällä useat pelaajat pelaavat seuraavan kauden palkkoihin nousuja ja monet joukkueet taistelevat silloin playoff paikoista, eikä sellaiset joukkueet halua hävitä. Playoffeihin itsensä pelanneet joukkueet pelaavat puolestaan kotiedusta. Monille joukkueille ( lukuunottamatta Detroitia? ) on myöskin tärkeää saada hyvä loppu runkosarjalle, jotta playoffit voitaisiin aloittaa pelillisesti hyvistä asetelmista.
Toisaalta Canucksin puolesta ei puhu se tosiasia, että joukkue on hävinnyt viimeisistä kymmenestä playoff ottelusta peräti kahdeksan. Nämä tappiot ovat tosin tulleet vahvoille mestarisuosikeille Coloradolle ja Detroitille, joten tässä mielessä ei ole isompaan paniikkiin aihetta. Ikävämpää on se, että ottelusarjojen voittajat kuitenkin vain muistetaan, eikä Canucks ole niihin pystynyt. Tällä kaudella yksikin piste olisi saattanut olla ratkaiseva. Mitä jos Canucks ei olisi kohdannut Detroitia avauskierroksella? Olisiko joukkueen rahkeet riittäneet toiselle kierrokselle jotain toista joukkuetta vastaan?
Kausi lyhyesti
Surkea syksy. Loistava kevät. Kaikkien aikojen ennätys päästettyjen maalien vähyydessä ( 211 ). Ensimmäistä kertaa historiassa NHL:n eniten maaleja ( 254 ). Oma ennätys maalivahtien nollapeli ennätyksissä ( 7 ). Ensimmäistä kertaa seuran historiassa kaksi pelaajaa kolme parhaan pistemiehen joukossa ( Näslund ja Bertuzzi ). Pitkästä aikaa kaksi pelaajaa tekivät kauden aikana yli 30 maalia ( Näslund ja Bertuzzi ). Edelliset kaksi olivat Martin Gelinas ja Alex Mogilny kaudella 1996-1997. Artem Chubarov teki NHL ennätyksen "ensimmäinen pelaaja, jonka uran neljä ensimmäistä maalia olivat voittomaaleja". Brent Sopelin tammikuu oli seuran puolustajien kaikkien aikojen paras kuukausi tilastollisesti. West Coast Express syntyi. Trevor Linden palasi kaupunkiin. Toisen kerran peräkkäin joukkue rikkoi 90 pisteen rajan ja pääsi playoffeihin. Toisen kerran peräkkäin joukkue tippui ensimmäisellä kierroksella ulos...
Lopuksi paljon nähneen ja kokeneen Trevor Lindenin mielipide joukkueesta kauden lopulla.
"Olen innoissani tästä joukkueesta. Olen nähnyt joitakin ihmeellisiä asioita tästä joukkueesta ja en tiedä olenko koskaan pelannut joukkueessa, jossa on tälläinen kemia. Johtajuus kopissa, pelaajien koostumus ja pelaaminen, kurinalaisuus taktiikan suhteen. Tämä kaikki tekee tästä hauskaa. Mielenkiintoista ja jännittävää".