Mielipide

Takaisin "kusipääkiekkoon"

LIIGA / Kolumni
Kausi 2003-2004, SaiPa lähtee maaottelutauolle tiukan viikon jälkeen, neljästä pelistä kuusi pistettä, kaikki näyttää hyvältä. Tauon jälkeen kolme ensimmäistä ottelua, kolme tappiota maalierolla 4-18, enää ei näytä hyvältä. Sitten pelaajien ja valmentajien mukaan palattiin perusasioihin, mutta mitä monien sanoma asia tarkoitti?

SaiPan kohdalla tuo perusasiohin palaaminen näytti tarkoittavan palaamista muutama vuosi taaksepäin, tarkemmin Heikki Mälkiän aikakaudelle. Mälkiän ajan SaiPaa monet muistelevat lämmöllä, joukkueen peli ei ollut kaunista, mutta se oli äärimmäisen tehokasta. Tuolloin SaiPan Riku Kallioniemi heitti ilmoille termin "eteläkarjalainen kusipääkiekko", sitä oli idän ihmeitten peli.

Kun joukkueessa ei ollut tarpeeksi taitoa pelata hienoilla syöttöyhdistelmillä varustettua jääkiekkoa, niin keksittiin pelitapa joka sopii sille materiaalille joka on käytettävissä. Tuo pelitapa perustui keltapaitaisen joukkueen hyvään liikkumiseen, jolla vastustaja ohjattiin keskialueella ja omassa päässä laidan lähelle ja kulmiin. Kun kulmiin oltiin päästy, niin sitten revittiin, raastettiin ja roikuttiin niin paljon kuin säännöt antoivat myöden. Vastustajien ja vastustajien kannattajien mielestä pelitapa oli äärimmäisen ikävä, SaiPa oli vaikea vastustaja kaukalossa ja epämiellyttävä katsottava katsomosta.

Se että muut eivät tyylistä pitäneet ei vaikuttanut SaiPaan ja SaiPan kannattajiin negatiivisesti, päinvastoin

nyt oli löydetty se oma resepti mahdolliseen menestykseen.

Kuinka tuo takavuosien pelityyli liittyy nykypäivään? Jos on nähnyt sputnikkien kaksi viimeisintä kotipeliä Lukko ja Jokereita vastaan, niin väistämättä keltapaitainen joukkue toi mieleen tuon kusipääkiekkoa takavuosina pelanneen taistelevan ryhmän.

Molemmissa otteluissa SaiPa antoi kiekollisen pelin täysin vierasjoukkueen haltuun ja keskittyi siihen että kaikki lähtee puolustuksen kautta.

Molemmissa otteluissa SaiPa laukoi selvästi vierailijaa vähemmän, mutta teki kahdessa pelissä yhteensä yhdeksän maalia, omissa soi samassa ajassa kolmesti.

Molempien otteluiden jälkeen vierasjoukkue valitti joutumista kulmiin ja siellä painimista ja vastaavasti SaiPan puolen kommentit kertoivat onnistuneesta vastustajien kulmiin painamisesta.

Yhtäläisyyksiä löytyy muitakin, mutta turha kaikkia on käydä luettelemaan, asia lienee tullut selväksi, SaiPa pelasi vastustajan kannalta äärimmäisen ikävää jääkiekkoa. Tuo jääkiekko on kuitenkin tehokasta sputnikkien itsensä kannalta ja silloin sitä kannattaa pelata. Jokeri-pelissä alkoi yleisökin jo syttyä taistelemaan taistelevan SaiPan rinnalla, tuli melkein mieleen kevät 1999, vastustajakin täsmäsi.

Vaikka tähän pelityyliin yhdistetäänkin niin sanottu kädettömyys kiekollisessa pelissä, niin ei sekään aivan paikkaansa pidä. Mälkiän aikana SaiPa oli liigajoukkueista eräs tehokkaimmista ellei peräti tehokkain laukausprosenteissa, nyt kahdessa viime pelissä laukauksia maalia kohti on 42 ja tehtyjä maaleja 9. Tuskin aivan kädettömät pelaajat pienillä laukausmäärillä tekevät tehokkaasti maaleja?

Tämän viikon pelit kertovat lopullisesti onko Lappeenrannan kiekkoylpeys palannut "eteläkarjalaiseen kusipääkiekkoon"? Toivottavasti, sillä kahden edellisen pelin tavoin itsensä likoon laittavaa joukkuetta on ilo katsella ja lisäksi se näyttää tuovan tulosta.

» Lähetä palautetta toimitukselle