Molempien joukkueiden, Jokereiden ja IFK:n, fanit olivatkin jo viimeistään kesästä lähtien kiistelleet siitä kenen isällä on isompi… ei kun siis kumpi on maailman vahvin nalle, Narrien Heguli vai Kisuleiden Vompatti. Sanan säilät ja poikittaiset mailat olivat viuhuneet Jatkoajankin keskustelupalstoilla taajaan siitä, kumpi herroista pystyy luistimilla seisten huiskimaan toista lärwänderiin paremmin ja niin lujaa että jäähän tulee railoja Raksilassa saakka.
Oli siis enemmän kuin korkea aika tsekata, vieläkö painovoiman lait ovat taiston jälkeen kohdallaan ja kumman fanin isukilla on isompi… ei kun siis - no tiedätte kyllä.
Heti iskee huoli!
Itselleni matsi tuli pienoisena yllätyksenä ja sen koittaessa minussa heräsi lähinnä kaksi ajatusta. Välittömästi kun hanskat olivat tipahtaneet, huolestuin Roman Vopatin terveydestä. Kaverilla on ollut jo useampi aivotärähdys, joten aloin välittömästi murehtia hänen ammattinsa jatkumisen puolesta. Mitä jos Romie vaikka saa turpaansa tai kaatuu ja lyö paljaan päänsä jäähän? Päättyykö sympaattisen persoonan ja hyvän jääshowmiehen ura tähän?
Toiseksi muistin, että Jokerien toimitusjohtaja on määrännyt tuhannen euron sakon Heleniukselle jokaisesta kärsitystä ottelurangaistuksesta. Tappeluistahan SM-liigassa on viime vuosina rakastettu antaa penalttia, jotteivat kulttuuriministerin yöunet menisi aivan lampaiden laskemiseksi. Jokerien Heleniukselle langettama sakotus tosin ei minussa varsinaisesti huolta herättänyt. SM-liigassa vallitsevat kysynnän ja tarjonnan lait ja Heleniusta on Jokereihin kysytty niin monta kertaa niin monena kesänä, että eiköhän palkkauskin ole sen verran kohdallaan, ettei pikku sanktioista pitäisi suuremmin talous vaarantua.
Ensimmäinen huoleni osoittautui nopeasti turhaksi. Vopat sitoi heti kohtauksen alussa Heleniuksen kädet ketterästi niin ettei Samin lentopallomailoilla ollut väittelyssä juuri tekoa. ''That's where I am good in'' totesi Roman Areenan käytävällä ottelun jälkeen kun sitominen tuli puheeksi. Tilaisuus muistutti lähinnä hidasta paritanssia ja tsekin pää oli turvassa. Saatoin siis huokaista helpotuksesta.
Kuinka se voittaja oikein lasketaan?
Paritanssin voitti kuulemani mukaan toinen osapuoli. Katsomoon näytti että tsekki olisi koskettanut kotijoukkueen kapteenin päätä ehkä noin kolmesti ja joutunut oman kupolinsa osalta kosketuksiin vastustajansa käden kanssa ehkä kerran. Ilmeisesti voitto lasketaan juuri ns. hippasmenetelmällä: päähän koskemisesta saa pisteen. Kosketuksen voimakkuudella ei näissä geimeissä ole niin suurta lukua.
Toisaalta erään, eittämättömän asiantuntijan antaman, lausunnon mukaan taas vastustajan käsien sitominen ei kuulu aidon NHL-tappelun henkeen ja luonteeseen.
Huoh, ota nyt näistäkin selvää. Minun mielestäni voittajia olivat molemmat osapuolet. Tämän kunnian suon heille pelkästään jo siitä hyvästä, kuinka kypsästi, ammattimaisesti ja pilke silmäkulmassa molemmat herrat kommentoivat keskinäistä tanhuamistaan.
Show, show, show!
Oliko paikalla muutoin ketään SM-liigan, tai liigajoukkueen, johtohenkilöitä? Jaa oli, hyvä. Näittekö kuinka kansa nousi seisomaan ja alkoi kohisemaan villisti, kun pojat laittoivat hieman ylimääräistä show-elementtiä kehiin? Tuntuiko aivan kuin uinuva karhu olisi herännyt talviuniltaan? Niin minustakin. Olettekos lukeneet arvosteluja siitä, että SM-liigan kiinnostavuus tuotteena on heikkenemässä? No, hyvä. En minä nyt ketään neuvomaan ala, mutta kai jokainen nyt osaa laskea yhteen 1+1?
että sikäli...
