"Täysin ummikko en tullessani ollut"
Mittavasta menneisyydestään huolimatta Satorilla riittää edelleen virtaa tarttua uusiin haasteisiin. Tästä kertoo jo lähtö kauas Suomeen, vaikka päätös ei ollutkaan yhtä korkean kynnyksen takana kuin yleensä pohjoisamerikkalaisilla valmentajilla. Sator kun on työskennellyt aiemmin mm. viiden vuoden ajan ruotsalaisen jääkiekon parissa, toiminut USA:n jääkiekkoliiton kansainvälisissä tehtävissä sekä ECHL-liigan New Orleansin kykyjenetsinnän johtajana. Suomi ja suomalaiset pelaajat ovat siis jokseenkin tuttuja jo ennestään amerikkalaiskoutsille.
Mietteitä NHL:stä
Erityisen vaikuttunut Sator on suomalaisen jääkiekon nykytasosta. SM-liiga on hänen mukaansa täkäläinen versio NHL:stä, mistä jokaisen kiekkofanin pitäisi olla ylpeä. Mitä mieltä Utican mies sitten on suomalaispelaajien invaasiosta suoraan NHL-ympyröihin, usein ilman pitkää koluamista farmiliigoissa;
"Se kertoo tasosta, mutta se myös kertoo NHL-seurojen luottamuksesta siihen että pelaajat kehittyvät hyvin tälläkin puolella valtamerta. Nykyään pelaaja on valmis astumaan NHL:ään suoraan SM-liigasta. Ja pitää muistaa, että pelaaja on seuralle myös taloudellinen investointi. NHL:ään halutaan vain pelaajia, jotka ovat valmiita pelaamaan huipulla."
NHL:n nykytilasta ja tulevaisuudesta Satorilla on vankka mielipide. Peli on muuttumassa enemmän taitokiekon suuntaan, ja paljon keskustelua herättäneet tappelut tulevat entisestään vähenemään. Vastaan väittäminen lienee turhaa Satorin kaltaiselle valmentajaveteraanille.
Espooseen ja Bluesiin
SM-liigasta monikaan Pohjois-Amerikassa pelannut ei ole Satorille ennestään tuttu. Ilveksen ruotsalaispuolustaja Bert Robertssoniin hän on tutustunut Syracusessa hieman 90-luvun puolenvälin jälkeen. Toinen nimi muistuu mieleen erikoisella tavalla;
"Sitten on Bruce Racine, hän oli St Louis Bluesin varustepäällikkömme vävypoika"
Bluesin ilmoitettua Satorin palkkaamisesta, pohdittiin yleisesti mm. Hannu Kapasen roolia espoolaisjoukkueen peräsimessä. Sator vannoo kuitenkin yhteistyön nimiin;
"Olen erittäin innoissani. Nykytrendi on, että valmennus on enemmänkin tiimityötä. Kun valmennustiimi toimii, yhteistyö pelaajien kanssa toimii ja pukukoppihenki on hyvä"
Kotimaisena esimerkkinä viime vuosilta vastaavista "tiimeistä" mainittakoon Westerlund-Summanen-kaksikko. Varsinkin Satorin ajattelutapa valmentajien tasa-arvoisuudesta keskenään vaikuttaa hyvin samanlaiselta. Tiimikaveri Kapasesta Satorilla on vain positiivista sanottavaa;
"Hannes on sellainen, että minne tahansa hän menee, häntä tullaan tervehtimään ja taputtamaan olkapäille. Meidän pelaajammekin pitävät Hannun positiivisuudesta, ja etenkin siitä mukavasta ilmapiiristä minkä Hannu tuo tullessaan. Hän todella saa pelaajistamme parhaan suorituksen irti."
Taktisia jippoja ja nuorten pelaajien kehittämistä
Satorin ensisijaisena päämääränä on tukea kaikin tavoin Kapasen valmennustyyliä. Kokenut valmentaja uskoo myös, että hänellä on annettavaa joukkueelle etenkin taktisella puolella sekä otteluihin valmistautumisessa. Nuorten pelaajien parissa toimiminen on myös Satorin erikoisalaa;
"Sitähän olen New Orleansissa tehnyt 5 vuotta, joten se on pääalueeni. Pidän erittäin paljon nuorten valmentamisesta ja kasvattamisesta. En usko että ilman kasvatuksellista osuutta valmennus olisi tehokasta."
Tavoitteista puhuttaessa Sator ilmoittaa heti pohjoisamerikkalaiseen tyyliin voittamisen olevan aina ainoa tavoite. Tarkemmin asiaa puntaroituaan hän asettaa välitavoitteeksi neljän parhaan joukkoon yltämisen runkosarjassa, eli kotiedun saavuttamisen.
"Ilman sitä mestaruuden voittaminen on hankalaa."
Sator uskoo, että Bluesin organisaatio on jo nyt mestaruuteen vaadittavalla tasolla. Espoossa on tehty amerikkalaisvalmentajaan vaikutus lyhyessä ajassa. Tulevan kauden onnistujia Sator ei lähde nimeämään, mutta vannoo joukkueesta löytyvän useammankin pelaajan, joista vielä kauden aikana puhutaan. Loppuun vielä kokeneen kehäketun yksinkertainen motto kauteen lähdettäessä;
"Lähdemme pelaamaan ottelu kerrallaan. Jos teemme joka päivä parhaamme, tulevaisuus hoituu itsestään"