Peltomaa tuli Ilveksen B-junioreihin jo vuonna 1985 pelaamaan Valkeakosken Kiekko-Ahmoista. Tinke asui kuitenkin Toijalassa samaan aikaan. Tampereella hän näki hallitsevien Suomen mestareiden pelaavan ja halusi tietysti päästä itsekin samaan laatikkoon. Tämä tapahtui kaudella 1987-1988, jolloin Peltomaan tilille merkittiin 22 ottelua liigassa. Seuraavat 7 kautta Peltomaa viihtyi Ilveksessä, ja oli näkemässä nousut sekä laskut. Peltomaa oli myös mukana pitämässä Ilvestä liigassa, kun karsintasarja odotti kaudella 1994-1995.
Myös maajoukkue on tullut Peltomaalle tutuksi: 85 A-, 12 B- ja 14 nuorten maaottelua.
Tinke on pelannut olympialaisissa kerran ( Albertville 1992) , Kanada-cupissa kerran ja neljissä MM-kisoissa. Vuoden 1992 kisoista tuli MM-hopeaa. Samoissa kisoissa Peltomaasta tuli Kanadan kaataja hänen iskiessä hattutempun Kanadan verkkoon. Ron Hextall taitaa vieläkin miettiä, kuka se mies oikein oli. Palkintokaapissa on myös nuorten MM-pronssi vuodelta 1988.
"Hieno tulla kotiin takaisin", kertoo Peltomaa kysyttäessä fiiliksistä. Peltomaan huumorintaju pääsee esille kysyttäessä nykyisestä kunnosta: "Onko se kunto nyt ikinä ollut kauhean kova?
Kiertolaisena maailmalla
Keväällä 1995 Peltomaan kiertolaiselämä alkoi. Kausi Hämeenlinnan Pallokerhossa, kaksi kautta Saksan DEL:ssä. Toinen kausi meni Frankfurtissa, toinen Augsburgissa. Tehollisesti kaudet eivät olleet mitään huippuja, mutta hei. Onko Peltomaa ikinä ollut huippuluokan maalintekijä? Ei ole, eikä hänen vastuulleen ole laitettukaan maalien tekemistä. Peltomaa on aina ollut ykkösluokan työntekijä, jonka vastuulle ON laitettu likainen työ. Peltomaa on sen tehnyt hyvällä asenteellaan, ja aina loppuun asti taistellen, fyysinen pelaaja kun on.
Ensi kauden fyysisyydestä Peltomaa kertoo näin: "Kyllä meiltä telaketjuosastoakin löytyy. Eikä se pelkästään minun harteillani ole, kyllä meillä koko joukkue pyrkii aktiiviseen taklauspeliin. (Bert) Robertsson on vahva jätkä ja tulee varmaan pelaamaan aika kovaa."
Paluu Ilvekseen kaudeksi 1998-1999 piti olla SM-kullan haku, mutta kausi meni Ilveksen osalta aivan surkeasti. HPK pudotti edelliskauden hopeajoukkueen puolivälierissä. Peltomaa lähti Rauman Lukkoon pelaamaan, missä pelasikin hyvän kauden. Seuraavat kaksi kautta menivät Ruotsissa, Elitserienin Timråssa. Pisteitä tuli hieman, mutta pelaaminen ei ollut aina helppoa, johtuen ruotsalaisesta pelitavasta.
"Suoraviivaisuutta ja aktiivista pelitapaa jäin kaipaamaan Suomen liigasta. Varsinkin sitten toisena vuotena valmentajan vaihtuessa, kun se pelaaminen meni aika passiiviseksi. Melkein tuli enemmän kilometrejä luisteltua takaperin kuin etuperin – se ei oikein sovi minulle. Se passiivisuus ja taktinen kypsyys – siellä täytyy aina olla oikealla puolella peli – olivat ehkä suurimmat erot Suomen kiekkoon. Sijoittuminen on tärkeää, oman pään peli on tarkkaa, siellä tulee vähän maalintekopaikkoja."
Myös yleisö katsomoissa on Ruotsissa Suomen vastaavia edellä.
"Kyllä Ruotsissa yleisö on kannustavampaa. Meilläkin Timråssa oli jumalattoman hyvä heja-truppen, ne uskaltaa siellä käyttää ääntään. Kun menimme Tukholmaan pelaamaan, niin siellä oli yli 600 Timrån fania mukana. Se nousun tuoma buumi oli havaittavissa vielä seuraavanakin vuonna ja onhan se myös pirun perinteikäs seura."
Ruotsalainen kiekko ei ollut siis Peltomaa mieleen ja paluu Suomeen on tosiasia. Peltomaalla olisi ollut kysyntää muuallakin kuin Ilveksessä, mutta mies itse halusi tulla takaisin tuttuun joukkueeseen. Pelaajat ovat tietysti vaihtuneet paljon, mutta joukkue on aina sama.
Kausi 2002-2003
Tavoitteesta, tulevasta kaudesta sekä Ilveksen vahvuudesta Peltomaa kertoo näin.
"Ei ole mitään henkilökohtaisia tavoitteita, rupean olemaan jo siinä iässä, että ei sellaisia tarvita. Aina kun selviää kaudesta hyvin, niin siinä on tavoitetta tarpeeksi. Tavoitteet on sitten joukkueen mukana. Kuuden sakkiin on runkosarjassa tavoite ja kyllähän se siitä eteenpäin on mitali ainoa tavoite."
"Mehän emme saa hävitä pelejä sen takia, että nelos- ja kolmoskentälle tehdään maaleja. Kyllä ne maalit täytyy tehdä meidän ykkös- ja kakkoskentällemme, sillä ne pystyvät tekemään niitä sitten takaisinkin. Jos ne ketjut tekevät maaleja ja pitävät omansa puhtaana ja meillä taas homma ei toimi, niin silloin se on väärinpäin. Kyllähän meillä se pelaaminen lähtee oman pään kautta, mutta tyhmää käyttää sanaa 0-0-ketju. Mieluummin sitten vaikka ?-0-ketju, maaleja on lupa tehdä."
"Kyllä se ihan selkeästi hyökkäys on meidän vahvuutemme. Timråsta asti haettu taitopelaajia. Siellä on paljon taitavia pelaajia; molemmat tsekit, Raipen ketju.
Kyllähän ne tsekit kovia kavereita on. Lubomir on varmasti 40 pisteen äijä, jos vaan pysyy terveenä. Valasta en oikein tiedä. Pienikokoinen, pirun älykäs, hyviä syöttöjä. Hehän ovat pelanneet monta vuotta yhdessä. Räikeimmillään sen huomasi silloin ensimmäisissä peleissä, niillä toimi se juttu heti."
Myös maalivahtipelistä Peltomaalla on sanansa sanottavanaan.
"Bruce on kyllä pelannut tosi hyvin nuo pelit tähän mennessä. Jos siinä olisi huonompi veskari ollut, niin olisi saattanut käydä kehnommin. Tänä päivänä veskarin täytyy olla hyvä, muuten ei pärjää tässä sarjassa. Veskarin takia ei saisi hävitä SM-liigassa, ne mitkä on torjuttavissa pitää myös ottaa kaikki. Läpiajojakin täytyisi ottaa kiinni enemmän kuin päästää. Varsinkin sellaisissa tilanteissa, joissa se voi kääntää pelin."
Rakas paikallisvastustaja
"Pelasimme Tampere Cupissa Tapparaa vastaan ja hävisimme 1-0, se oli minulle yllätys, että olimme niinkin lähellä Tapparaa. Niiden pelitapa on hyvin selkeä ja joukkue on pysynyt runkopelaajien osalta kasassa. Ehkei me tehty virheitä niin paljon kuin aiempina kausina. Siinä täytyy vaan olla kärsivällinen Tapparaa vastaan pelatessa. Jos lähdet höntyilemään, niin se on ihan varma, että he rankaisevat siitä. Mutta eihän meidän tavoitteemme voi tietenkään olla mitenkään Tapparan kautta asetettuja. Totta kai aina yritetään tehdä kiusaa, mutta kyllähän se kova porukka on."
Loppuun Tinke heittää vielä kannattajille muutaman vinkin, kenen peliä kannattaa tulevalla kaudella seurata.
"Tuossahan on tuo juniori, jos hän vaan saa jalkansa kuntoon; Niinimäen Jesse on taitava kaveri. Sitten Luomala, nelosketjun mies, erittäin kova polkemaan ja aika taitavakin vielä. Snellman voisi olla myös yksi, joka olisi tekemässä läpimurtoa. Taitava kaveri, joka vaatii paljon itseltään, hänellä on asenne kunnossa."
