Corey Locke on hidas, melko heikko, puolivillainen puolustaja ja peliälynsä puolesta loistava.
Ylläoleva lainaus sopii lähes jokaisen Locken SM-liigaotteluita nähneen suuhun. Ne ovat lähes täysin totta. Mikään ei silti selitä, miksi ne olisivat yllätyksiä?
Kyse on ensisijaisesti perehtymättömyydestä. Selkeämmin sanottuna tietämättömyydestä.
Kohtalaisella taustatyöllä Locken voi todeta tarjoavan juuri sitä, mitä on tähänkin asti urallaan tarjonnut. Ja niin on tehnyt aina ennenkin. Jalka saattaa yhtenä iltana liikkua paremmin kuin toisena, mutta pelityyli ei enää 28-vuotiaana mullistu.
Odotukset ovat kovat, sehän oli selvää. Jättipalkka ja hurjat AHL-tehot asettavat riman korkealle. Valitettavasti ihmisellä on kuitenkin taipumus täydentää omassa mielessään - joko tietoisesti tai tiedottomasti - arvoitusten aukkokohdat. Tässä tapauksessa pelkkiä tilastoja tuijottava kehittää pelaajaprofiilin vain numeroiden perusteella tietämättä niiden taustoista oikeastaan mitään.
Silloin saattaa yllättää, että kyseinen farmitähti on tehnyt tähänastisen uransa pääasiassa hyökkäysalueen pelinsä ansiosta luomillaan maalipaikoilla.
Se yksi numero kannattaa ainakin unohtaa: kova palkka tarkoittaa kovia vaatimuksia, mutta työnantajan suuri eurotarjous ei muuta työntekijän taitotasoa tai tottumuksia yhtään mihinkään. Lockehan tienaa kaikkien tietojen mukaan TPS:ssä enemmän kuin AHL-kausina.
Mitä jos asioita katsoo faktojen ja historian valossa?
Brendan Bell sanoi yhdeksän vuotta sitten, että "Corey ei dominoi fyysisesti tai erotu massasta kokonaisvaltaisessa pelissä. Joka ilta hänellä oli kuitenkin kolme tai neljä pistettä". Ammattilaissarjoissa neljän pisteen illat ovat harvinaisia, mutta Locke on TPS-pestiinsä asti korvannut ne tasaisuudella.
Kahden viime vuoden aikana Locke on pelannut kolme peräkkäistä pisteetöntä ottelua vain kerran: 21.-26.11.2010. Sitä edellistä vastaavaa putkea saa hakea vielä kauempaa, aina tammikuusta 2010 asti. Silloin Locke pelasi 9.-17.1. neljä pisteetöntä ottelua. Turussa Locke saavutti lokakuussa neljän pisteettömän ottelun putken vasta kolmatta kertaa ammattilaisurallaan, viiden pisteettömän ottelun putken toista kertaa. Siitä eteenpäin kaikki on jo uutta.
15 ottelussa Locke on tehnyt jo alle puoli pistettä per peli. Kokonaistehot ovat 1+6=7 ja kiikariotteluiden lisääntyessä peliaika on pudonnut syyskuun lopun TPS-HIFK -ottelun 24 minuutista (0+2) 15 minuuttiin (0+0).
Ennen kauden alkua Locken selkeimmäksi heikkoudeksi nimettiin heikko luistelu ja pieni koko. Kuten kuvioon sopii, jokainen vasta alkusyksystä ensisilmäyksen Lockesta saanut on muistanut huomauttaa, että Locken liike on verkkaista ja 175-senttinen ja 75-kiloinen Locke häviää fyysisiä kaksinkamppailuja. No shit, Sherlock - kyseessä on 10 senttiä ja kiloa keskivertopelaajalle häviävä, syystä tai toisesta heikko luistelija.
Kaikesta huolimatta Locke on edelleen TPS:n toiseksi paras pistemies. Edellä on vain Brian Willsie, joka on osoittautumassa maalintekotaitonsa ja aseenteensa puolesta sikamaiseksi ryöstöksi. Auki perattuna Locke on edelleen ollut osallisena useammassa TPS-maalissa kuin kukaan muu, Willsie poislukien.
Oikea kysymys on kannattaako TPS:n panostaa korkean profiilin ykkössentteriin, jos joukkueella ei olekaan tarjota tämän rinnalle maalintekoon kykeneviä laitureita? Willsie on osoittanut pätevyytensä tehtävään, mutta toistaiseksi tukijoukoilla ei miehittäisi edes Turkuhallin halvinta aitiota.
Locken tähänastinen ura perustuu peliälyyn enemmän kuin mihinkään muuhun. Ei terävään laukaukseen, nopeaan luisteluun tai kovaan kahden suunnan työntekoon. Oivaltavat syötöt tarjoavat paikat, mutta jonkun pitää olla hyödyntämässä ne. Pelintekijän pistesaldolla on taipumus pudota, jos viereen laitettu pelaaja ei osu kiekkoon tai valitsee maalipaikassa ratkaisuvaihtoehdostaan väärän. Keskimääräistä rohkeampia ratkaisuja hakiesssa myös harhasyöttöjen määrä lisääntyy, mutta sitä on turha alkaa edes puida tässä yhteydessä.
Locke on syöttänyt Willsien yhdeksästä maalista viisi. Kun laituri käynnisti seitsemän ottelun maaliputkensa, oli jokainen viiden ensimmäisen kamppailun Willsie-maali Locken alustama. Entäs sitten taaempana? Lainalla käynyt Michal Birner: neljä maalia. Marko Anttila: kolme maalia. Kris Russell ja Tero Koskiranta: kaksi maalia. Yhdeksän muuta pelaajaa: yksi maali.
TPS:ltä ei ole löytynyt sitä kahden tai kolmen maalintekijän joukkoa, joka hyödyntää joka ilta edes yhden Locken onnistuneista syötöistä ja saa tämän tilastot näyttämään hurjilta, kuten AHL:ssä ja OHL:ssä kävi.
Locke ei ole 30:n SM-liigamaalin pelaaja. Ei välttämättä edes 20:n, hyvä jos 15:n. Hän on hyvässä joukkueessa 40:n syöttöpisteen pelaaja, jos rinnalla on keskitason viimeistelytaitoa. TPS:ssä sitä ei ole ollut, vaan joukkue on maalannut pelottavan heikosti ollakseen ammattilaisjoukkue. Ehkä tämä muuttuu valmentajanvaihdon ja NHL-työsulun myötä. Melko rauhallisena persoonana Locken ei myöskään pitäisi olla eturintamassa sähisemässä ja ruoskimassa muuta joukkuetta.
Jos TPS laittoi peliin yli 300 000 euroa odottaen jotain aivan muuta, on vika omassa harkintakyvyssä.
