Ja niin koitti tuo kaunis päivä. CHL:n tulevaisuutta käsittelevässä kokouksessa noustiin pystyyn ja huudahdettiin kuin yhteen ääneen:
"Me ei olla missään Euroviisuissa!"
Siitä alkoi muutoksen tie. CHL-osallistujat eivät rakentuneet enää perustajajäsenten varaan, vaan urheilullisuudesta päätettiin tehdä ratkaiseva meriitti. Samalla joukkuemäärää karsittiin radikaalisti. Panoksettomat pelit vähenivät, eikä suomalaisten ja ruotsalaisten valta-asema ratkaisupeleissä ollut itsestäänselvyys.
Markkina pysyi edelleen auki eksoottisemmille kiekkomaille, kuten Iso-Britannialle ja Valko-Venäjälle, mutta tätä päätöstä ei tehty urheilullisuus ristiinnauliten. Nottingham Panthers kuului kauden komeettoihin yltäen neljännesvälieriin.
Samalla koko sarja on herännyt kukoistukseensa, kun neljättä elinkauttaan todistava CHL voi paremmin kuin koskaan. Alussa mentiin vihkoon, mutta korjausliikkeitä ei pelätty tehdä.
Ja mikä tärkeintä, korjausliikkeet tehtiin riittävän aikaisin.
Kiekkoileva Eurooppa vastasi sikariportaan lähettämään signaaliin. Martin Baumannia lainaten, tuote on ottanut askeleen eteenpäin. Suomessa lippulaivana toimii JYP, jonka CHL-panostukset ovat korkealla tasolla.
Jyväskylässä erityisesti lippujen hinnan laskeminen tuntuu äärimmäisen fiksulta pidemmän aikavälin sijoitukselta.
Parhaillaan imago korjaantuu valmistavista harjoitusotteluista multikansalliseksi huippusarjaksi. Hippusella realismia ja urheiluromantiikkaa tuotteesta on tullut kuluttajalle huomattavasti helpommin lähestyttävä.
Niin, ja se itse kirsikka kakun päältä on vielä poimimatta − finaali on vasta edessä. Suomi ja Ruotsi taistelevat jälleen eurooppalaisen kiekkoilun herruudesta, joten maailmanlaajuisesti katsojia tavoittava finaali muodostuu varmasti sarjan arvostukselle sopivaksi spektaakkeliksi.
Tuokaa popparit!
