Liigajoukkueen suoritusten perusta luodaan kesällä. Tapparan kesäharjoittelu on ollut median puheenaiheena melko usein vähintäänkin siitä lähtien, kun Korven Rane 80-luvulla esitteli ne kuuluisat "Tahdon portaat". Tänä vuonna harjoitukset on
kuitenkin vedetty matalalla profiililla, ja joukkue on ollut julkisuudessa oikeastaan vasta harjoituspelien alettua. Tämä on saanut nettipalstoilla tiedon puutteessa kärvistelevät fanit spekuloimaan toinen toistaan hurjemmilla huhuilla aiheesta. Mitä sitten sanoo valmentaja, onko kesäharjoittelu aikataulussa?
- "Kyllä se aikataulussa kaiken kaikkiaan on," Mika Saarinen toteaa, mutta muistuttaa muutoksen suuruudesta:
- "Joukkue on uusiutunut puoliksi ja pelitapa 80-prosenttisesti," joten on selvää, että pelin saaminen hyvään muottiin vie aikaa. Tällä hetkellä eniten aikaa ottaa vanhasta pelitavasta pois oppiminen, ja niin kauan kuin tämä on kesken, haittaa se tietenkin uuden esiinnousua. Harjoiteltu on paljon, mutta Saarinen korostaa erityisesti harjoitusten laatua:
- Ei tätä edelleenkään määrällä tehdä - laadulla tätä hommaa eteenpäin viedään.
Kaiken kaikkiaan uusi valmentaja on kuitenkin tyytyväinen:
- Ne osa-alueet joita oli tarkoitus käydä ennen kauden alkua läpi alkaa olla hanskassa, ja vielä on tässä aikaa.
"Uusi pelitapa"
Vaikka Saarinen jatkuvasti puhuukin uuden pelitavan sisäänajosta ja valtavista muutoksista viime kauteen verrattuna, on hän itse pelitavan suhteen vaitonainen. Keskeisiä eroja vanhaan verrattuna kysyttäessä hän toteaa ainoastaan, että oleellisin ero on siinä, "että yritetään vähemmän lyödä kiekkoa päätyyn ja enemmän pelata." Sen enempää ei yksityiskohdista puhuta, mikä on toki ymmärrettävääkin. Paitsi ettei valtiosalaisuuksia haluta paljastaa, ei Saarista muutenkaan innosta selitellä joukkueen ulkopuolisille tekemisiään:
- Enhän mä voi tietenkään kertoa, miten me puolustetaan. Meillä on omat lainalaisuudet ja omat tavoitteet siinä. Mulle tärkeintä on, että pelaajat sisäistää ja oivaltaa sen, sen jälkeen se jääköön sitten muiden huolenaiheeksi arvioida, ihmetellä ja pyöritellä päätään.
Saarisen mukaan on selvää, että kauteen lähdettäessä peli ei ole valmista - itse asiassahan pelitapa ei koskaan ole täysin valmis. Aikataulusta hän toteaa, että "pitäisihän meidän tuossa syyskauden aikana saada se siihen formuun, että voidaan ruveta sitä hiomaan."
Perusteet pitäisi hänen mukaansa olla joukkueella kuitenkin selvillä jo tässä vaiheessa. Pelin muovautuminen vasta kauden aikana on siinäkin mielessä välttämätöntä, että harjoituksissa ei koskaan voida todellista tilannetta täysin simuloida. Vasta peleissä teoriaa ja opittua päästään toden teolla testaamaan, ja niiden kautta pelitapa määrittyy ja muovautuu.
"Uusi projekti"
Tapparassa muotoiltiin syksyllä 1999 tavoitteet uudelleen. Sen sijaan, että olisi puhuttu tarkasti tulevan kauden menestyksestä, käynnistettiin pitkäjänteinen projekti, jonka tarkoitus oli vakiinnuttaa paikka kotimaisen kiekon huipulla. Tuo Jukka Rautakorven vetämä projekti päättyi viime keväänä mestaruuteen, ja nyt on markkinoitu Mika Saarisen vetämää uutta pitkäjänteistä projektia. Asiaan liittyy paljon kysymysmerkkejä, ja yksi niistä on juuri kevään mestaruus. Millaiset lähtökohdat se antaa uudelle valmentajalle, joka haluaa lähteä puhtaalta pöydältä rakentamaan uudenlaista joukkuetta?
Saarisen mukaan mestaruus oli tältäkin kannalta pelkästään hyvä asia, eikä hän ole nähnyt iskulauseen "kehitys loppuu tyytyväisyyteen" tarkoittamia ongelmia joukkueessa.
- Tämä, että mestaruus sattui projektien väliin, olisikin tietyllä tavalla aina ihannetilanne. Sellainen mestaruudesta toiseen meneminen ja projektin jatkaminen aina uudesta uuteen on varmaan fanien kannalta ihanteellista. Juuri se kuitenkin usein johtaa tuohon tyytyväisyyteen, ja silloin se pudotus voi olla tosi syvä ja kova - ja sellaisiakin on tässä nähty. Pelaajistossa ei ole yhtään ollut näkyvissä tyytyväisyyttä, huonoa harjoittelua tai motivoinnin puutetta. Pikemminkin päinvastoin. Tietysti kun on paljon uutta, niin se huolehtii siitä, että ei voi tehdä niin kuin aikaisemmin on tehnyt, vaan pitää vähän ihmetelläkin, mitä ollaan tekemässä.
Kun puhutaan pitkäjänteisestä työstä jatkossa, tulee tietysti mieleen, että miten tähän kuvaan sopivat Tapparan konkaripelaajat. Millainen on tasapaino tulevaisuuden vastuunkantajien ja kokeneemman osaston välillä?
- Tänä vuonna ei varmaan tule mitään ongelmaa tämän balanssin suhteen. Se täytyy muistaa, että kun yksi projekti loppuu ja toinen alkaa, niin ne eivät millään voi kulkea tasa-arvoisesti päällekkäin. Se näkyy siinä projektin alussa: joitakin sopimuksia siirtyy, joitakin toivottuja pelaajia ei ehkä ole saatu. Tietty ylimenovaihehan tämä on väkisin, Saarinen pohtii.
Pelaajahankintojen rooli tulevaisuutta ajatellen on kuitenkin kirkkaana mielessä. Tappara pyrkii löytämään pelaajia, jotka voisivat auttaa joukkuetta pidempään ja/tai auttaa tässä siirtymävaiheessa.
Oma rooli ja valmennuksen työnjako
Saarinen on viihtynyt Tapparassa hyvin. Hän on edelleen samaa mieltä kuin sopimusta joukkueen kanssa tehtäessä:
- Tappara on urheilullinen organisaatio, jossa tekemisen kulttuuri on korkea. Se näkyy monella osa-alueella, ja sellainen ajaa kaikkia eteenpäin.
Myös vuoropuheluun organisaation sisällä hän on ollut tyytyväinen - esimerkiksi uusien pelaajien hankinnassa yhteistyö seurajohdon kanssa on ollut hyvää.
Viime kauden valmennustiimistä joukkueessa on mukana enää voimavalmentaja Jaakko Kailajärvi. Maalivahtivalmentajaksi on tullut Raimo Jaakkola, ja Mika Saarisen apuvalmentajina ovat Mikko Saarinen ja takavuosina pelaajana yleisölle tutuksi tullut Ari Haanpää. Moni miettii, että kukas se kakkosvalmentaja näistä sitten on, mutta ilmeisesti sellaista postia ei Tapparassa varsinaisesti ole. Kesällä Kailajärvi vastasi tuttuun tapaan voimaharjoittelusta, mutta muiden roolit vaihtelivat tilanteen mukaan:
- Muuten me on sitten tehty aika lailla kolmeen pekkaan minä, Mikko ja "Haamu". Ryhmiä on ollut jokaisella omansa, ja tiettyjä osa-alueita on aina siirtynyt jollekin valmentajalle. Kovasti kaikki on olleet työn touhussa, Saarinen selvittää valmennuksen työskentelyä.
Pelaajia on kesän ajan ollut mukana iso rinki, ja heitä on sitten jaettu pienempiin ryhmiin aina sen mukaan, mitä ominaisuuksia kenenkin kohdalla eniten pitää kehittää. Kauden aikana roolijako on hieman selkeämpi ja perinteisempi:
- "Haamu" on se, joka on aitiossa ja peluuttaa pakit ja sikäli toimii "perinteisemmässä" kakkosvalmentajan roolissa, jos sellaisesta puhutaan. Mikko sitten vastaa taito- ja tekniikkapuolen ja erikoisharjoittelusta ja videovalmennuksesta. Tämä on se karkea työnjako mikä meillä on.
Kokoonpanotilanne
Aivan ensimmäiseksi täytyy huomauttaa, että tämä haastattelu tehtiin juuri ennen kuin Petri Variksen sopimus Tapparaan julkistettiin. Kokoonpano tuskin on erityisen valmis vielä Variksen tultuakaan, sillä Saarinen toteaa että "tämän vuoden joukkuettakin rakennetaan ihan pitkälle sinne siirtoajan loppuun asti." Muutenkin Saarinen arvelee, että pelaajistossa tulee olemaan liikettä:
- Varmasti on pelaajia tulossa, ja varmasti SM-liigassa pelaajavaihto lisääntyy muutenkin koko ajan, kun joukkueet etsivät juuri itselleen sopivia pelaavia. Ja ihan fyysisestikin ajatellen meillä ei tällä hetkellä ole kuin kahdeksan pakkia, mikä on todella vähän.
Hankintojen aikataulusta onkin sitten hankalampi sanoa, ja toisaalta täytyy pitää pää kylmänä ja ajatukset siinä ryhmässä, joka kulloinkin on käytettävissä:
- Tuleeko ketään, ja millä aikataululla, se ei ole yksin Tapparan päätettävissä, siinä on monta muutakin tahoa. Kuitenkin pitää elää sitä hetkeä ja sitä päivää, eikä hirveästi auta huudella uusien perään. Ne pelaajat ovat tärkeimpiä, jotka ovat paikalla, se on aina se lähtökohta.
Uusista ja uudehkoista pelaajista
Haastattelussa käytiin myös nopeasti läpi valmentajan vaikutelmia joistakin uusista nimistä, ringissä olevista omista junioreista ja muista kokoonpanokysymyksistä. Seuraavassa Mika Saarisen kommentit:
Dylan Gyori
- Try-out vielä tällä hetkellä. Tullut Pohjois-Amerikasta, nuori pelaaja, selkeänä tavoitteena tullut hakemaan kehittymistä. Mielestäni meiltä ollut rohkea veto ottaa pelaaja, josta ei ollenkaan tiedetty että onko valmis. Mutta se mitä hänestä ja hänen ominaisuuksistaan tiedettiin, on pitänyt hyvin kutinsa. Positiivista ollut se, että oikeasti tullut kehittymään ja ollut hyvin motivoitunut. Kyllä mulla hyvä kutina siitä pelaajasta on, että tulee menemään tällä kaudella eteenpäin - kuinka paljon sitten Tapparaa auttaa, se näitten ulkomaalaispelaajien kohdalla ongelma on, että sitoutumisesta on vaikea sanoa.
Stefan Öhman
- Öhman on varmaan uusista ulkomaalaisista eniten scoutattu - hänet oli joku valmennustiimistäkin oikeasti nähnyt. Ulkomaalaisten kohdalla ongelmana on juuri tämä scouttaaminen. Stefan on pelimies. Hänellä on niitä ominaisuuksia, mitä meidän kiekollinen pelimme vaatii. Hyvä lisä joukkueeseen. Urheilullinen ja taitava pelaaja, hyvä pelikäsitys. Hyvä pelaaja.
Hyökkäyksen junnuosasto
Hyökkäyksessä mukana ovat omista junioreista Koskinen, Pyymäki, Laurila ja Nurmi. Miten monelle ja millaista roolia on kaavailtu?
- Ihan suoraanhan siinä ei ole tällä hetkellä kuin kaksi paikkaa. Mihin homma heidän kohdallaan menee, sitä kukaan ei tiedä. Toisaalta jos pelaavat hyvin, niin aina isompiin saappaisiin pääsee, se ei ole kiellettyä. Lähinnä meillä on varmaan tänä vuonna edessä se, että yritetään ajaa sisään, että nuoret pelaajat saisivat ne ensimmäiset kokemukset. Sitten vasta voidaan arvioida, että tuleeko heistä Tapparan liigajoukkueeseen pelaajia. Se on utopistinen ajatus, että joku nostetaan suoraan ja on heti valmis, vaikka totta kai niitäkin aina silloin tällöin löytyy. Ne ensimmäiset pelit pitää joka tapauksessa joskus pelata. Ja sitä me haetaan tällä hetkellä, että ensi kaudella olisi sitten valmiimpia pelaajia.
Matthieu Descoteaux
- Huonossa kunnossa, huonommassa kuin kuviteltiin. Sen takia on tässä vaiheessa täysin mahdoton arvioida realistisesti, miten hän osaa pelata. Puolustuspelitaitoja on todella paljon, ja tuollaista kamppailuvoimaa ja kokoa - hyviä ominaisuuksia pakille. Hyvä laukaus. Jos hänen tänne tulemisensa oli valmennukselle kova kulttuurishokki, niin varmaan hänelle vielä tuplasti kovempi. Annetaan nyt ajan kulua ja harjoittelun tehdä tehtävänsä ja arvioidaan pelaajaa tarkemmin sitten myöhemmin uudelleen.
Jokainen kannattaja varmasti yllättyi, kun Tampere Cupin aikaan Aamulehdestä sai lukea, että Descoteaux'llä on ollut polvivamma, joka on kesällä leikattu. Tästä kun ei mitään pelaajakaupan aikoihin tiedotettu. Kai joukkueen johto sentään oli tietoinen siitä?
- Kyllä meillä tiedossa oli ennen kuin hän tänne tuli, että häntä on operoitu. Tärkeintähän on se, että hän on toimintakykyinen, eli on täysin siitä vammasta ja hoidosta kuntoutunut. Yllättävää oli kuitenkin se, että kuntoutus on ollut niin konservatiivista ja suorituskyky on sen tähden niin alhainen.
Mäntymaa
- Oli jo viime vuonna koittamassa siipiään pienessä roolissa. Tunnollinen, tarkka pelaaja. Uskon, että on tänä vuonna kokemustensa kautta jo pikkuisen parempi kuin viime vuonna. Meidän tärkeä tehtävämme on tietysti huolehtia siitä, että peli- ja harjoitusmäärät pysyvät järkevinä. Suuri osa Mäntymaan kehityksestä on riippuvainen siitä, että on edellytyksiä kehittyä. Viime vuonna oli vähän vaikeuksia sen kanssa, maajoukkueessa paljon pelejä ja sitä rataa. Uskon, että on valmiimpi kuin viime vuonna.
Pentikäinen
- Atte on hyvin määrätietoisesti kamppaillut ja taistellut saadakseen peliaikaa joukkueesta. Siitä, mitä A-junioreissa viime vuonna häntä näin, on selkeästi kehittynyt ja kasvanut. Positiivinen yllätys.
Viime vuoden "tutkaparit" ja kentälliset
Viime vuonna liigassa nähdyt "tutkaparit" - sikäli kuin eivät ole hajonneet pelaajien lähtiessä maailmalle - on harjoituspeleissä pantu pitkälti erilleen. Viime vuoden neloskenttä pelasi kuitenkin jo Tampere Cupin viimeisen ottelun jälleen yhdessä. Uusista ja vanhoista tutkapareista kysyttäessä Saarinen markkeeraa hyvin selvästi, että ei rakenna joukkuetta vanhojen ansioiden tai kuvioiden varaan. Tätä kuvaa hieman teatraalinenkin vastakysymys: "Mikäs viime vuoden neloskenttä oli?"
Tässäkin suhteessa joukkue on miehen mukaan sopeutuvainen. Lisäksi valmentaja kehuu juuri sitä parivaljakkoa, joka katsomoonkin on kaikkein valmiimmalta näyttänyt:
- No joo, hirveästi pelaajat eivät ole vaatineet, kyselleet tai valitelleet. On yritetty eri pelaajia kokeilla ja hakea. Ennen kaikkea kun niitä päätöksiä on viime aikoina tehty, niin on yritetty pelitavan ja roolituksen mukaan jonkin verran suunnitella. Nyt on ruvennutkin löytymään jonkinlaista palikkaa siihen. Varmaankin tämä Öhman ja Alanen on yksi parhaista löydöistä meillä. Siinä tuntuu, että jatkumoa voisi olla pidemmällekin. Sitten tietysti Öhman tuo omalla taitavuudellaan paljon kilpailua meidän sentteritilanteeseemme, ja se toisaalta vaikeuttaa niiden entisten parien - jos niitä joku kaipaa - peluuttamista. Päätökset ja valinnat joudutaan kuitenkin tämän materiaalin pohjalta tekemään, vaikka viime vuonna mestaruus tulikin. Jos sinne menneeseen koko ajan kurkitaan, niin silloin ollaan väärässä paikassa.
Tuleva kausi ja tavoitteet
Tulevan kauden tavoitteista ei vielä isoa ääntä haluta pitää, sillä joukkueen sisäistäkään tavoitepalaveria ei ole pidetty. Haastattelua tehtäessä ryhmää oli juuri supistettu, joten varsinainen tulevan kauden Tapparaa muistuttava ryhmä oli karkeasti ottaen ollut vasta pari päivää kasassa.
Mestaruuden jälkeen voisi kuitenkin kuvitella, että joukkueella on menestyspaineita. Urheilussa on yleensä vaikea asettaa tavoitteita alemmaksi kuin mitä edellisellä kerralla on onnistuttu saavuttamaan. Saarinen ei kuitenkaan suostu tästä paineita ottamaan:
- Mielestäni tässä on kaksi eri joukkuetta; seuran sisällä meidän on pakko lähteä siitä että tämä ei ole sama porukka kuin se, joka viime keväänä voitti mestaruuden. Kaikki toiminta tapahtuu ja tavoitteet asetetaan tämän nykyisen ryhmän ehdoilla.
Toisaalta median ja erityisesti fanien kannalta kyse on aina tismalleen samasta joukkueesta, kun molemmat kantavat samaa pelipaitaa. Fanin kannaltahan on yhdentekevää, vaikka joka ikinen pelaaja joukkueesta olisi vaihtunut - Tappara on Tappara. Yksi mielenkiintoinen seikka tulevalla kaudella onkin, odottaako yleisö suorasukaisesti, että jatketaan siitä mihin keväällä jäätiin. Saarisen toive on, että uusi tilanne ymmärrettäisiin ja joukkueen ja pelitavan sisäänajolle maltettaisiin antaa aikaa.
Uudenlaisia lähtökohtia Saarinen ei korosta sen takia, etteikö joukkue tavoittelisi sitä parasta mahdollista tulosta jo alkavalla kaudella. Mestaruuden hehkuttaminen ennen kauden alkua ei vain hänen mielestään palvele joukkueen (sisäistä) toimintaa:
- Ainakin minun mielestäni olisi yltiöpäistä ruveta ennen kautta uhoamaan ja huutamaan että pelkkä mestaruus kelpaa. Kaiken kaikkiaan uskon muutenkin paljon enemmän suoritustavoitteisiin kuin tulostavoitteisiin, koska tulostavoitteet eivät ohjaa toimintaa. Tällainen tavoitekeskustelu on varmasti lehdistön mieleen kiva spekuloitava asia, mutta itse tässä prosessissa sillä on hirveän pieni rooli. Tavoite on tärkeä, mutta kollektiivinen tulostavoite, mitä se ohjaa? Ei se ohjaa oikein mitään, muuta kuin ehkä jonkin verran yleistä mielipidettä. Me keskitymme konkreettisempiin asioihin.
Lopuksi tivataan vielä uuden päävalmentajan mielipidettä siitä, ketkä ovat Saarisen tekemän tulevaisuuden Tapparan avainmiehiä. Tässäkin kohtaa mies tekee selväksi, että nimet eivät paina, vaan tulos ratkaisee:
- Meillä on paljon potentiaalisia pelaajia. Moni pelaaja saa ihan uuden mahdollisuuden, jos ajatellaan roolia verrattuna viime vuoden joukkueeseen. Nyt pitää arvioida sitä, miten he sen mahdollisuuden käyttävät. Jos minä etukäteen asetan siihen jotkut rajat, niin mitä sitä sitten seuraamaan. Pelaajat ansaitsevat rehellisen mahdollisuuden näyttää: kuka vastuuta pystyy kantamaan, kuka on valmis isompaan rooliin ja ruutuun, kenestä on aineksia kansallisen tason huippupelaajaksi ja kenties kansainväliseksi pelaajaksi.
- Annetaan ajan kulua.
