Tuskinpa kukaan olisi keväällä 1988 osannut aavistaa, miten kauan Tampereella joudutaan odottamaan seuraavaa mestaruutta. Kaupungin Tappara-puolikkaan odotuksen päättyminen kävi jo parina keväänä kiduttavan lähellä. Viime kauden puolivälissä moni oli jo valmis uskomaan, että Tapparan mahdollisuudet mestaruuteen koossa olevalla rungolla olivat menneet. Tai että Tapparan "eväät oli syöty", kuten muuan televisioprofeetta kauden puolivälissä julisti.
Seurajohto halusi kuitenkin katsoa Jukka Rautakorpi -kortin loppuun asti, ja hyvä niin, sillä keväällä Tappara järjesti ennennäkemättömän näytelmän. Jos pääasiallinen motiivi seurata jääkiekkoa on saada jännitystä elämään, eivät Tapparan kannattajat todellakaan joutuneet keväällä pettymään. Sekä puolivälierät että välierät pelattiin suurin piirtein jatkuvasti veitsi kurkulla. Kahdeksan pudotuspeliä meni jatkoajalle, ja viimeistä finaaliakin pelattiin kuudetta erää ennen kuin mestaruus vihdoin varmistui.
Mestaruudesta on Tappara-leirissä otettu ilo irti. Ensimmäisen huuman parin viikon kuluttua laannuttuakin on hehkuttelu kuulunut kannattajien jokapäiväiseen elämään. Välillä moinen on suorastaan vaarallista - esimerkiksi autoa ajaessa saattaa jokin ärsyke käynnistää assosiaatioketjun, joka vie kuljettajan takaisin Raksilaan 6.4.2003. Ennen kuin huomaakaan, sitä on vähällä ajaa ojaan.
Mestarit maailmalle
Mestaruudella on aina hintansa lähteneiden pelaajien muodossa. Tapparan kohdalla oli lisäksi jo pari vuotta nautittu tilanteesta, jossa vaihtuvuus oli kausien välillä hyvin pientä. Mestaruusjoukkueeseen oli vielä hankittu muutama palanen pelkän loppukauden kestäneillä sopimuksilla. Kun nämä asiat sitten kasautuivat, oli joukkueen hajoaminen todella perusteellista.
Lähtijöiden lista onkin pitkä, ja lähes kaikki ovat kovan luokan pelaajia. Puolustuksen tukipilareista muualle suuntasivat heti kauden jälkeen Janne Grönvall, Tuukka Mäntylä, Jyrki Välivaara ja Jirí Marušák. Hyökkäyksen tekijämiehistä häipyivät Jussi Tarvainen, Jaakko Uhlbäck, Tom Bissett ja Lasse Jämsen. Maalivahtiosastolla vaihtuvuus oli pienintä, sillä siellä palattiin vuoden takaiseen tilanteeseen, kun Pasi Kuivalainen suuntasi Kalpaan ja Sasu Hovi palasi Tapparaan.
Edellä mainituissakin olisi jo ollut paikkaamista yhden organisaation tehtäväksi, mutta muun hyvän päälle Tapparaa puraisi vielä NHL-peikkokin. Fanit olivat talvella ehtineet juhlia Esa Pirneksen jatkosopimusta joukkueeseen, mutta välierien ja finaalien upeiden esitysten jälkeen NHL:n siirtorajan umpeutumista odoteltiin pelonsekaisin tuntein. Ja niinhän siinä kävi, että "Essi" suuntasi kohti Los Angelesia. Tätä oli kuitenkin osattu odottaa - sen sijaan hieman suurempana yllätyksenä tuli se, että myös Mikko Luoma suuntasi NHL:ään.
Pelaajaliikenne Tapparan suuntaan hiljaisempaa
Tulopuolella onkin sitten ollut selkeästi vähemmän ruuhkaa. Varhaisessa vaiheessa sopimukset tehtiin ruotsalaissentteri Stefan Öhmanin sekä kahden puolustajan - Bluesista tulleen Juha Gustafssonin ja Mestiksestä paluun tehneen oman kasvatin Mikko Pukan - kanssa. Kesällä haluttiin mahdollisimman monelle omalle juniorille antaa kunnollinen tilaisuus nousta joukkueeseen, ja harjoittelurinki olikin pitkään poikkeuksellisen suuri.
Loppukesästä hankittiin kanadalaiset puolustaja Matthieu Descoteaux ja hyökkääjä Dylan Gyori, joista jälkimmäinen on edelleen koesopimuksella. Tampere Cupin jälkeen ryhmää supistettiin melko tavalla, ja tulevan kauden kokoonpano alkoi hahmottua.
Tuon turnauksen pohjalta laadittu arvio kokoonpanosta ja uusista miehistä löytyy täältä.
Viimeistään Tampere Cupin aikana kävi selväksi ennen kaikkea vähintään yhden kovan laitahyökkääjän huutava tarve. Tähän huutoon on nyt vastattu, sillä seura teki viimeisimmän hankintansa alle kaksi viikkoa ennen kauden alkua, kun konkarilaituri Petri Varis liittyi joukkueeseen. Mies ei varmastikaan esittelyjä kaipaa, mutta se, millaisessa iskussa hän juuri tällä hetkellä on, on toki jonkinmoinen arvoitus.
Tappara menetti siis viiden pakin ja yhtä monen hyökkääjän verran pelaajia lähestulkoon parhaasta päästä. Tilalle taas on tullut varsinaisia kovia nimiä korkeintaan puolet tästä, ja loppuja paikkoja on täytelty lähinnä omilla junioreilla. Kun tähän vielä lisätään koko valmennustiimin vaihtuminen voimavalmentajaa lukuun ottamatta, ei ole ihmekään että Tappara ei mestaruudesta huolimatta lukeudu tulevan kauden kovimpiin ennakkosuosikkeihin.
Harjoituspelit ovat sujuneet vaihtelevasti. Joukkoon mahtuu sekä hyviä että täysin luokattomia esityksiä. Ykkösnäyteikkuna ennen kautta oli luonnollisesti Tampere Cup, jossa Tappara hävisi kaksi ensimmäistä ottelua erittäin junnupitoisella joukkueella täysin ponnettomien esitysten jälkeen - molemmat lukemin 5-0. Kun joukkuetta sitten tiivistettiin, oli tuloskin hieman parempaa - Ilvestä vastaan joukkue taisteli lopussa alivoimalla tasoihin ja hävisi jatkoajalla, HPK taas kaatui jumbofinaalissa 2-1.
Vaikka peli selvästi parempaan päin menikin, oli toiminta kentällä kuitenkin enimmäkseen hyvin sekavaa. Tätä selittää kokoonpanon uudistumisen lisäksi se, että Mika Saarinen on uusinut joukkueen pelitapaa kovalla kädellä. Peli tuskin on lähellekään uomissaan kauden alkaessa, joten kärsivällisyyttä kannattajilta vaaditaan siinäkin suhteessa.
Uuden valmentajan mietteistä pari viikkoa ennen kauden alkua voit lukea lisää täältä.
Löytyykö tutkapareja?
Viime kaudella sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa joukkueesta löytyi lukuisia pitkään yhdessä pelanneita yhdistelmiä. Pelaajaliikenteen vuoksi monia niistä ei voida enää koota, ja loppujakin on harjoituspeleissä pitkälti pidetty erillään. Joitakin ensi kauden tutkapareja voi kuitenkin ennakoida jo tässä vaiheessa.
Uusista yhdistelmistä parhaiten lienee toiminut akseli Stefan Öhman - Johannes Alanen. Janne Ojasen ja Dylan Gyorin yhteistyö on myös hetkittäin toiminut mukavasti, mutta saa nähdä riittääkö nuoren kanadalaisen kovuus liigassa. Tampere Cupin päätteeksi koottiin viime kaudelta tuttu "Suomen paras neloskenttä" eli Mäkinen-Kuki-Koskenkorva, joka pelasikin heti erinomaisesti yhdessä. Harjoituspelien perusteella ainakin Kukilla olisi mahdollisuuksia nousta joukkueessa suurempaankin rooliin, mutta toisaalta ketjukaverit näyttivät olevan pahasti hukassa ilman häntä.
Aleksander Barkovin pelinjärjestelytaito tuntui menevän harjoituspeleissä täysin hukkaan kädettömien laitureiden kanssa. Barkov onkin Tapparan senttereistä selkeimmin "dispatcher"-tyyppiä, ja elää täysin laitureistaan. Esimerkiksi Ojanen on
myös erinomainen pelintekijä, mutta pystyy loistamaan myös hieman vaatimattomampien laiturien kanssa, ja tarvittaessa latomaan kiekkoa verkkoon myös itse.
Etukäteen ajatellen Petri Varis voisi olla riittävän ovela ja tehokas Barkovin laidalle. Varikseen pätee sama kuin normaalisti Barkoviin: iskukykyä ei pidä arvioida pelkästään syksyn esitysten perusteella. Tämä on erityisen selvää nyt, kun mies liittyi joukkueeseen vasta aivan kauden alla. Voi hyvinkin olla, ettei Variksen fyysinen kunto ole parhaasta päästä, mutta sitä voidaan kauden kestäessäkin harjoitusten avulla huomattavasti parantaa. Sen sijaan taitavia käsiä ja maalivainua onkin kesken kauden hankalampi taikoa kenellekään. Näitä ominaisuuksia Variksella pitäisi riittää. Lisäksi miehen kokemus on todennäköisesti kovaa valuuttaa pudotuspeleissä - aivan kuten Tero Lehterän kohdalla pari vuotta sitten.
Puolustukseen lienee jossakin vaiheessa tulossa vielä pelaajia, sillä kokoonpanossa on tällä hetkellä ainoastaan kahdeksan pakkia. Heistäkään Mäntymaalla ja Pentikäisellä ei vielä toistaiseksi ole sopimusta, mutta jo pelkkää puolustajien määrää ajatellen heille todennäköisesti sopimukset sorvataan.
Mielenkiintoista on, miten puolustuksen materiaali jaetaan. Descoteaux on pahasti keskenkuntoinen, joten varmasti liigatasoa joukkueessa ovat Kangasniemi, Puistola, Saravo ja Gustafsson. Harjoitusotteluissa tämä nelikko on pelannut kahdessa ensimmäisessä pakkiparissa. Onko tällainen kaikkien munien samaan koriin laittaminen järkevää tai edes valmennuksen suunnitelmissa, nähdään kun liiga alkaa.
Maalivahdit ovat samat kuin vuosi sitten, mutta heidän valmentajansa on vaihtunut. Jatkoajassa on jo julkaistu tätä osastoa käsittelevät artikkelit:
Maalivahtivalmentaja Raimo Jaakkolan mietteitä ja
Lehto ja Hovi Tapparan takalinjoilla.
Joukkueen kilpailukyky
Tapparan kilpailukyky tulevan kauden liigassa on jossain määrin arvoitus. Toisaalta vaihtuvuus on suuri, pelitapa uusi, mestaruuskrapula uhkaa ja niin edelleen.
Näitä Tapparaan liittyviä uhkakuvia on listattu täällä.
Toisaalta paljon positiivisiakin seikkoja voidaan löytää. Vanhan sanonnan mukaan on tärkeintä, että joukkue on keskeltä (sentterit ja maalivahdit) vahva. Tätä Tappara Pirneksen lähdöstä huolimatta selkeästi on - keskushyökkääjäosasto on edelleen Suomen eliittiä. Laitureiden suhteen tilanne on laihempi, mutta toisaalta heitä on yleensä paremmin saatavilla, jos kesken kauden lähdetään hankintoja tekemään.
Lisäksi on otettava huomioon, että harva joukkue SM-liigassa on kovasti viime kaudesta vahvistunut. Pikemminkin NHL ja muut Euroopan sarjat veivät koko liigasta tänä kesänä poikkeuksellisen paljon hyviä pelaajia, eikä muuttoliike toiseen suuntaan ole ollut yhtä vilkasta.
Uuden pelitavan ja pelaajien sisäänajo voi olla pitkä prosessi. Jos peli ei lähde syksyllä kulkemaan, on sarjajärjestelmäkin armollinen, sillä ensi keväänä peräti kymmenen joukkuetta pääsee jatkopeleihin.
Jos ja kun joukkue ratkaisupeleihin selviää, täytyy muistaa että porukassa on todella paljon kokemusta ja voittamisen kulttuuria. Vaihtuvuudesta huolimatta iso osa joukkueesta on pelannut kolmena peräkkäisenä vuonna finaaleissa. Historia on opettanut, että tämäntyyppistä pääomaa ei pidä aliarvioida, kun pudotuspelejä aletaan pelaamaan. Jos oli lähtijöiden lista huima, niin kyllä joukkueeseen kovaa kalustoa jäikin - mainittakoon nyt vaikka Lehto, Saravo, Puistola, Kangasniemi, Ojasia kaksin kappalein, Kuki, Mäkinen ja Barkov.
Toiveita ja odotuksia
Uusi valmentaja on pyrkinyt palauttelemaan odotuksia maan pinnalle puhumalla siitä, miten kyseessä on täysin eri joukkue kuin viime vuonna. Välillä kuulee puhuttavan jopa jonkinlaisesta "välivuodesta", jonka aikana junioreita ajetaan sisään. Tosiasia on kuitenkin, että kaksi hopeaa ja mestaruuden voittaneen joukkueen kannattajalle ajatus välivuodesta tuntuu täysin vieraalta. Toisaalta jokainen kyllä ymmärtää sen, että ainakin alkukaudesta peli tulee olemaan täysin eri näköistä kuin mitä viime kevään päätteeksi - usean vuoden kehitystyön tuloksena - nähtiin.
Mitä sitten kaudesta realistisesti uskaltaa toivoa? Ennen kaikkea taistelua. Mikäli illasta toiseen jäällä viilettää kaikkensa peliin paneva joukkue, voi tuloksellisesti hieman heikommatkin esitykset ymmärtää. Toiveissa on myös, että ainakin jokunen oma juniori nousee vahvasti edustusjoukkueen osaksi kauden aikana. Iloa pimeään syksyyn tuo varmasti myös Aleksander Barkov, joka vaikuttaisi olevan paremmassa syyskunnossa kuin aikoihin - viime vuonnahan mies syttyi vasta kun lumet sulivat. Lisäksi ainakin joku joukosta Alanen, Venäläinen ja Koskenkorva ottaa selkeästi suuremman roolin kuin viime vuonna.
Varmaa on, että Tapparan peli ei ole valmista liigan alkaessa, eikä joukkue ole sanonut viimeistä sanaansa vielä tammikuunkaan päätteeksi. Kokoonpanokin todennäköisesti elää aivan siirtorajan loppuun asti. Allekirjoittaneen toiveissa on taisteluntäyteinen ja nousujohteinen kausi, jonka aikana katsojat voivat seurata miten pelitapa juurtuu, pelaajat kehittyvät, joukkue hitsautuu yhteen ja esitykset paranevat. Periaatteessa joukkueessa on hyvä sekoitus nuoruuden intoa ja vahvaa kokemusta. Tappara tuskin porskuttaa runkosarjan aikana kärkitiloilla, mutta mikäli peli toimii edes tyydyttävästi kauden aikana, voi joukkue lähteä kevään ratkaisupeleihin erinomaiselta haastajan paikalta, aivan kuten viime keväänäkin.
Pudotuspeleissä Tapparalla on sitten rutinoituneen kaartinsa ja voittamisen kulttuurinsa turvin hyvät mahdollisuudet lähteä tasapäisesti haastamaan ketä tahansa. Miten siinä käy, riippuu pitkälti siitä, miten Saarisen "uusi projekti" kauden aikana etenee. Sammutetuin lyhdyin tai välikausimeiningillä ei hallitsevan mestarin missään tapauksessa sovi eikä tarvitse liigaan lähteä. Pelitavan sisään ajaminen ja nuorten peluuttaminen on joka tapauksessa kuin laittaisi rahaa pankkiin tulevaisuutta varten. Jos hyvin käy, on Tapparalla kuitenkin täydet mahdollisuudet mihin tahansa jo alkavalla kaudella.
