Mielipide

Väärinkäytöksiä harrastejääkiekossa

MESTIS / Kolumni
Peli-illat harrastesarjassa ovat monelle kiekkofanille oma suuri tähtihetki, jolloin saa vetää hokkarit jalkaan ja kuvitella olevansa lätkäpelaaja. Harrastesarjassa pelaavat periaatteella Paskat vs. Skeidat, eli luvassa on aina tiukkaa puolustuspelaamista, ovelaa taktiikkaa ja rutosti vauhtia. Ainakin pelaajien omasta mielestä.

Peli on myös kovin likaista tälläkin tasolla. Eri joukkueet turvautuvat vahvistuksiin joita ei kukaan pelaaja-agentti ole heille tarjonnut. Harrastesarjassa on tälläkin kaudella nähty aktiivisia Mestis-pelaajia, A-junioreiden liiga- ja divaripelaajia sekä muita todellisia kiekkoilun suuria staroja jotka hakevat henkilökohtaista tyydytystä iskemällä tehot 3+3 joukkueita vastaan, joissa kaikki eivät osaa edes sirklata molempiin suuntiin.

Ei siinä mitään, että ns. ammattipelaajia käy pelaamassa harrastetasolla mutta kun se on Jääkiekkoliiton sääntöjen mukaan kielletty. Tämän vuoksi jokainen näistä pelaajista on pelannut joko jonkun toisen nimellä tai sitten nimi ja numero ovat kokonaan puuttuneet pöytäkirjasta.

Aloitetaan purkaus tästä epäkohdasta, joka ei monen kiekkofanin silmissä ole suurikaan juttu, mutta näiden harrastepelaajien sydämissä ja pääkopassa asia on suoraan sanottuna vittumainen.

Harrastekiekkoilijat rahoittavat itse pelaamisensa, varusteista jäämaksuihin ja lisenssiin. Kun pelaaja maksaa siitä että saa pelata oman tasoisiaan lahjattomuuksia vastaan, hän olettaa automaattisesti että pelaaminen on kivaa ja tasapuolista. Aina se ei näin ole kun jotkut joukkueet iskevät jäälle kentällisen aktiivisia junioripelaajia tai pari pelaajaa Mestiksestä.

Jääkiekkoliitto ohjeistaa myös tarkasti, että joukkueilla pitää olla yhtenäiset pelipaidat. Ei teipattuja numeroita, ei harjoituspaitoja ilman logoja vaan yhtenäiset peliasut. Eräänä kauniina iltana tällä kaudella pelattiin Tikkurilassa harrasteottelu jossa toisella joukkueella ei ollut yhtenäisiä peliasuja.

Ennen ottelua oli vielä saapunut tiedote joukkueille, jossa nimenomaan painotettiin että peliasujen täytyy olla yhteiset.

Kaiken kukkuraksi vastustajan joukkueella oli kolme vakituista A-junioripelaajaa sekä yksi nykyinen Mestis-pelaaja joka pelasi Sm-liigassa viimeksi toissa kaudella.

Näistä tapahtumista voi valittaa sekä tuomarille että myöhemmin pelin jälkeen tehdä protesti Jääkiekkoliitolle. Protestimaksu on 90€ ja sitä ei palauteta. Kummallista, mutta kun joukkueemme teki protestin tämän ottelun jälkeen aivan aiheesta, protesti ei mennyt läpi. Mutta protestimaksu palautettiin.

Voidaan olettaa, että jotkut näistä pelaajista jotka pelasivat luvattomasti eivät pelanneet omalla nimellään. Mutta miten se voidaan todistaa ottelun jälkeen? Myös nimen puuttuminen pöytäkirjasta oli todennäköistä. Kun katsoi vastustajan joukkueen pelaajien määrää ja verrattiin ilmoitettuun kokoonpanolistaan, ero oli huomattava.

Koomisinta on toki se, että vastustajan pelaajat tiesivät itse myös pelaavansa luvatta. Tähän sai allekirjoittanut myös suoran vahvistuksen.

Tilanne oli tämä.

Allekirjoittanut huomasi erään nykyisen Mestis-pelaajan vastustajan joukkueessa, jonka tiesi olevan erittäin tappeluhalukas- sekä kykyinen. Pienessä pääkopassa välähti lamppu ”ton jätkän mä haastan tappeluun, saa kunnon nimen omaan fight-cardiin”. Ajatuksesta tekoihin. Annoin mailaa jaloille ja käsille tälle pelaajalle joka katsoi suuresti ihmetellen kun iskin perään silmää. Hän taisi tietää mistä on kyse. Muutenkin suoraan sanottuna vitutti, kun tiesi minkä tason pelaajia vastaan sitä joutuisi taas tahkoamaan.

Ottelun loppuvaiheilla oli aloitus jossa kyyristyin tämän pelaajan viereen. Sanoin että ”heitetään hanskat nyt #&%!@ mestisgooni”. Hän hymyili takaisin ja sanoi ystävällisesti ”sori, emmä voi koska jos juttu tutkitaan niin en varmaan saa pelata vuoteen tai kahteen”. Tästä lainkaan yllättymättä annoin heti kiekon pudottua kaverille vielä mailaniskun ja katsoin josko hän muuttaisi mielensä. Näin ei valitettavasti käynyt. Mahdollista tappelun lopputulosta on turha ennakoida, siinä olisi minua viety ja lujaa.

Pelin jälkeen vastustajan joukkueen toimihenkilö esitti aidosti tyhmää. Esitin nimilistaa pelaajista jotka heillä pelasivat laittomasti, mutta hän vain tyytyi toteamaan ”eihän meillä sellaisia pelaajia ollut, mistä sä oikein puhut”. Niinpä niin.

Viimeeksi lauantaina oli jälleen tapaus, jossa eräs pelaaja pelasi kaverinsa nimellä. Mutta kun tietää, että asiasta protestoiminen ei auta, niin pitää purra katukivetystä kiltisti.

Säälittävää, että harrastekiekkokaan ei voi olla tasaväkistä. Vaikka asiasta valitetaan oikeille tahoille, ei mitään tapahdu.

Mikä idea ammattipelaajilla on edes tulla pelaamaan harrastesarjaa, jossa voivat mennä kentän päästä päähän kiekkoa kuljettaen ja maaleja sylkien?

Tämä oli vain yksi esimerkki väärinkäytöksistä joita Jääkiekkoliiton hallinnoimissa alemman sarjan otteluissa tapahtuu. Vastaavia kokemuksia on ollut kolmivuotisen urani aikana useita. On syytä olettaa, että myös muut joukkueet kuin omani ovat joutuneet vastaavaan tilanteeseen.

Jääkiekko on kivaa. Etenkin silloin, kun jokainen pelaaja pelaa omaa tasoaan vastaavassa sarjassa.

» Lähetä palautetta toimitukselle