Tällä kaudella SM-liigassa on vieraillut jo 51 pelaajaa, joiden pöytälaatikosta löytyy jonkun muun maan kuin Suomen passi. Keskimääräisen liigajoukkueen riveissä on siis tällä hetkellä neljä ulkomaalaisvahvistusta. Joukkoon mahtuu todellisia supertähtiä, joiden vetovoimasta liigajoukkueiden katsomot täyttyvät ja listan toisessa päässä on puolestaan tusinaluokan ”vahvistuksia”, joiden panos joukkueelle näkyy vain palkanlaskijan työllistämisenä.
SM-liigan keskinäinen herrasmiessopimus on siis jo vuosien ajan rajoittanut kerralla joukkueen kokoonpanossa olevien ulkomaalaisten määrän viiteen pelaajaan. EU-maista tulevien pelaajien määrää liiga ei kuitenkaan lainmukaisesti pysty rajoittamaan. Tähän mennessä ainoat EU-pelaajat ovat olleet ruotsalaisia, joita ei suurin joukoin ole kotomaamme sarjaan siirtynyt. Lähitulevaisuudessa EU:n siipien alle uusina jäseninä liittyvät mm. Tsekki ja Slovakia. Kuinka kauan SM-liigan keskinäinen sopimus kestää siinä vaiheessa, kun Slobomir Slovakin agentti laittaa oikeusjutun pystyyn?
Kolme, ehdottomasti kolme!
Hannu Jortikka palautti SM-liigakauden avaustilaisuudessa keskustelun ulkomaalaisten määrästä takaisin otsikoihin. Kiintiötä on puitu aiempien kausien aikana moneen otteeseen, mutta toistaiseksi viiden pelaajaan rajaan ei ole koskettu. Jokeri-luotsi Jortikka otti kantaa kolmen pelaajan kiintiön puolesta, ja sen jälkeen niin toimittajat, muu mediaväki kuin kiekkomiehetkin ovat yhteen ääneen huutaneet kiintiön pienentämisen ilosanomaa, viimeisimpänä Hannu Aravirta Jatkoajan haastattelussa.
Ulkomaalaisten määrän pienentämisen perusteluina käytetään yleisesti peliotteisiinsa nähden ylisuurta palkkaa tienaavia kolmosketjun jämämiehiä, joista kaikkien mielestä pitäisi päästä eroon. Totta onkin, että moni seura hukkaa kallisarvoisia eurojaan joka kausi kaiken maailman Joe Averagejen kuskaamiseen maailmalta, yleensä pelaajien joukkueeseen kiinnittäminen on tapahtunut viiden minuutin videopätkän tai pelaaja-agentin faksaaman yhdistetyn tilastokoosteen / mainospuheen perusteella.
En lähde sotimaan kolmosrintamaa vastaan, vaan totean yksimielisyyteni esitetyn argumentin kanssa; ylihintaisista alisuorittajista on tosiaankin syytä päästä eroon. Sen sijaan ihmettelen, millä tapaa se liittyy ulkomaalaiskiintiöön tai sen pienentämiseen? Ongelmien ulkoistaminen on kyllä tuttua kiekkopiireistä, mutta ei kai kukaan kehtaa pokerinaamalla väittää näiden tusinatunareiden hankinnan johtuvan siitä, että ulkomaalaiskiintö sen mahdollistaa?
Idioottimaiset hankinnat on mukava laittaa jonkun muun piikkiin, mutta jokainen liigaseura, joka on näiden suhareiden palkkaamiseen sortunut, on siihen itse syyllinen. Jos kiintiö pudotettaisiin kolmeen pelaajaan, niin se ei parantaisi joukkueiden scouttaustoimintaa tippaakaan. Vaikutushan olisi päinvastoin negatiivinen, nyt liigaseuroilla olisi huomattavasti pienempi virhemarginaali. Yksi floppaava tsekkipelaajasta viidestä ei vielä kuulosta pahalta, mutta yksi kolmesta on jo selvästi huonompi tulos.
Kuka hyötyisi?
Mitä hyötyä ulkomaalaisten määrän lisärajoituksista sitten olisi ja kenelle nämä hyödyt koituisivat? Yleisesti ajatellaan ulkomaalaispelaajien vievän paikat suomalaisjunioreilta ja näin tukahduttavan heidän kehityksensä. Kiintiön pudottamisen perään huutelevat pitävät tätä myös itsestäänselvyytenä, joka joukkueessa nähtäisiin siis pari lupaavaa junioria lisää.
Joissain seuroissa ulkomaalaispelaajat tosiaankin saattavat syödä lupaavien junnujen peliaikaa, yleisesti tilanne on kuitenkin kaukana tästä. Mielestäni myös kaikki todelliset tulevaisuuden pelaajat sen peliaikansa itselleen tienaavat, riippumatta siitä kuka edessä on tientukkona. Kasvanut vastuu varmasti tuottaisi monesta nuoresta kiihtyneellä tahdilla valmiin pelimiehen. Mutta miten kävisi niille nuorukaisille, jotka eivät ole vielä valmiita isojen miesten sarjaan tai niille junioreille, jotka heitetään tuleen, vaikka heillä ei mitään edellytyksiä olisi SM-liigassa pelata. Seurauksena liian aikaisin loppuun palamisia ja liigan tason putoaminen sellaisten junioripelaajien myötä, jotka eivät missään sanan merkityksessä liigapelaajia ole.
Kokemus on myös osoittanut, että rosteripaikkoja täytettäessä seurat eivät yksinkertaisesti halua luottaa liian moneen teini-ikäiseen puolivalmiiseen peluriin. Sinänsä tämä on erittäin fiksua, sillä SM-liigassa ei yksinkertaisesti pärjätä joukkueella, jossa on illasta toiseen juniori-ikäisiä pelaajia. Sen sijaan, että ulkomaalaisten määrän vähentäminen tietäisi junioreille lisää peliaikaa, niin yhtä varmasti seurapomot eivät tähän lähde mukaan. Nyt kolmosketjussa ei enää pelaakaan Joe Average farmin farmin farmista, vaan tilalla on Pekka Peruspelaaja, jolla on allaan kolme liigaottelua, muutama kausi Italian pääsarjassa ja Skotlannin divarissa sekä sitkeä polvivamma. Pekkakin kuittaa ”kokeneena veteraanina” hyvän tilin, joten mihin tilanne on tällöin muuttunut?
Hyötyjiin kuuluisivat varmasti myös ne seurat, jotka perinteisesti eniten virhehankintoja tekevät. Enää näillä seurapomoilla ei olisi mahdollisuutta syytää euroja vastikkeettomasti yhtä monelle yli-ikäiselle ja alikuntoiselle eläkerahastajalle. Samalla kuitenkin syötäisiin pyyteettömästi työtä tekevien, hyvin hoidettujen seurojen menestymismahdollisuuksia. Jokereilla saattaa olla varaa ostaa markkinoilta markojantuset ja kaikki muut kotimaiset huippunimet, sen sijaan JYP ei pysty näistä pelaajista kilpailemaan, mutta voikin olla etulyöntiasemassa hankittaessa tomaschlubnia. Rahan valta jyllää kotimaisessa kiekossakin, mutta ei kai tarkoituksena ole voittamisen keskittäminen vain muutamien varakkaimpien käsiin.
Kiintiöt pois!
Mitä sitten kotimaisten liigapomojen pitäisi päättää, kun SM-liigan hallituksessa asia tulee esityslistalle? Tällä hetkellä tuuli puhaltaa vahvasti kiintiön pienentämisen suuntaan, mutta jokaisen olisi syytä pysähtyä hetkeksi ajattelemaan, mikä tilanne tällaisen päätöksen jälkeen olisi. Sen sijaan, että kaikki muuttuisi kivaksi ja kauniiksi, niin tulosvaikutus olisi todennäköisesti negatiivinen.
Jos kerran typeristä hankinnoista halutaan eroon, niin eikö SM-liigan pitäisi keskittyä parantamaan seurojensa pelaajatarkkailutoimintaa? Miksi tusinapelaajille maksettavat liian korkeat palkat ovat suurempi ongelma pelaajan ollessa ulkomaalainen kuin suomalainen? Kotimaisia floppaajia löytyy varmasti enemmän kuin ulkomaalaisia. Sen sijaan, että SM-liiga kieltäisi yli kolmen ulkolaisen palkkaamisen, kannattaisi liigapomojen tehdä päätös, joka kieltää sellaisten pelaajien palkkaamisen, joita kukaan ei organisaatiosta ole koskaan jäällä nähnyt.
Toivottavasti SM-liigan hallitus tutustuu aiheeseen muutenkin kuin pinnallisesti ja pohtii päätöksensä vaikutuksia pidemmin kuin viiden sekunnin ajan. Ainoa järjellinen ratkaisu on koko ulkomaalaiskiintiön poistaminen. Antakaa meidän pitää Vujtekimme ja Hancockimme älkääkä palkatko enää Gyoreja!