Mitä eroa on Nuorten Leijonien ylivoimapelillä ja suomalaisella miehellä? Vain toinen kestää varmasti kaksi minuuttia.
Suomen turnaus päättyi tuskastuttavaan tappioon Ruotsia vastaan. Peli ennakkoon vahvempaa naapuria vastaan oli kuin joukkueen turnaus pienoiskoossa: Peli toimi asiallisesti tasakentällisin, mutta erikoistilannepelissä tuli pahasti takkiin.
Suomi pelasi läpi turnauksen kohtalaista peliä kiekollisesti. Hyökkäykset eivät olleet aina tasapainossa rintamana, kuten Mikko Rantasen tämäniltaisessa upeassa maalissa, mutta paikkoja luotiin tasaväkisesti koviakin vastaan, ja puolustuspeli molemmissa päissä toimi mainiosti. Hyökkäyspäässä Suomi sai mukavasti luotua painetta kiekolliseen pelaajaan, eikä peräpää vuotanut laihasta materiaalista huolimatta.
loppu valahti pahasti housuihin.
Perjantaina aktiivinen keskialueen puolustuspeli sai pakotettua Ruotsin heittämään kiekkoa päätyyn jo siniviivalta. Hyökkäyksiinlähdöissä ei menty pussi päässä rysään. Hyökkäyspäässä Suomi sai puolestaan luotua alueellista painetta Ruotsin pakkeihin, minkä ansiosta heille syntyi parikin pahempaa virhettä.
Ei riittänyt! Tasapainoisten hyökkäysten määrä hiipui loppua kohden. Sitten kun Suomi pääsi ylivoimalle, se hinkkasi läpi turnauksen samaa takakolmiota ja laukoi samasta kulmasta jatkuvasti. Tähän ei tullut koko turnauksen aikana mitään muutosta, ja tuloksena Suomi liittyi vuoden 2009 Kazakstanin seuraan. Kazakstan oli edellinen koko turnauksen ilman ylivoimamaalia pelannut joukkue.
Alivoimalla Suomi otti takkiinsa kunnolla. Kuten ylivoima, myös alivoima mätti, kun suomalaiset valuivat liian lähelle omaa maalia.
Tämä vitsi ei naurata. Turnauksen saldoksi jäi heikko lopputulos. Hannu Jortikka ja hänen valmentama Nuoret Leijonat ansaitsee kehut asiallisesta turnauksesta tasakentällisin, mutta loppu valahti pahasti housuihin.
Positiivista? Mikko Rantanen nosti varausosakkeitaan tuntuvasti, eikä Jesse Puljujärvi jäänyt huomaamatta tolppasaldostaan huolimatta.
