Lukuisia kabaree-esityksiä sisältänyt kausi koki kuin luonnollisen huipennuksensa tammikuun hyisinä talvi-iltoina. Jo lähes legendaksi muodostuneen tammikuun 19. päivän Columbus-tapauksen päätähtenä esiintyi Blackhawks-joukkueen oma ongelmalapsi Theoren Fleury, joka tempauksellaan sai takuuvarmat loppuunmyydyt lehterit loppukauden sirkusnäytöksille. Surullisen kuuluisa välikohtaus columbuslaisessa strip-klubi Pure Platinumissa nostatti hetkelliseen maailmanmaineeseen niin Fleuryn kuin koko organisaation.
Todennäköisesti muutamien joukkuetovereiden kanssa iltaa viettämään lähtenyt Fleury joutui - ainakin silminnäkijälausuntojen mukaan - käsirysyyn, jonka varmaa syytä ei kuitenkaan tiedetä. Ilmeisesti klubin henkilökunta soitti paikalle alueen poliisin, joka hetkeä myöhemmin otti tapahtumapaikalta ulos liuenneen Fleuryn kiinni. Poliisin lausunnoissa Fleuryn sanottiin olleen alkoholin vaikutuksen alaisena, vaikka mitään erityisiä testejä tämän todistamiseksi ei tehtykään.
Tapahtuman jälkeisissä lääkäriraporteissa Fleuryn alkoholiväitteet kiistettiin - lähinnä vedoten juuri muun muassa poliisien riittämättömiin todisteisiin sekä lääkäreiden omiin testeihin - jolloin pelikielto päihdehoito-ohjelman alaiselle ylipainoiselle ex-huippulaiturille jäi langettamatta. Kauden päätyttyä langetettu kuuden kuukauden palkaton pelikielto käynnisti kuitenkin välittömät spekulaatiot mahdollisista tammikuisen tapauksen kulissien takaisista sopimuksista, joissa NHL sekä NHLPA olisivat lääkäreineen sopineet Blackhawks-organisaation kanssa pelikiellon julkituomisesta vasta kauden päätyttyä. Tässä valossa kauden jälkeinen pelikielto olisikin jo perua Columbus-tapauksesta, mutta Fleuryn terveyttä ajatellen lääkärit olisivatkin katsoneet parhaaksi olla erottamatta miestä ja jääkiekkoa kesken kauden.
Columbus-tapauksen muista asianomaisista ei ole vielä kauden loputtuakaan saatu täyttä varmuutta, mutta kevään aikana vahvat spekulaatiot viittasivat Fleuryn lisäksi sekä Torontoon siirtorajan kynnyksellä kaupattuun Phil Housleyiin että tulokashyökkääjä Tyler Arnasoniin. Housleyn osanottoa on perusteltu muun muassa tapauksen jälkeisellä varakapteenin A-kirjaimen menetyksellä. Vastaavasti Arnasonin outo musta silmä välikohtauksen jälkeisessä Blue Jackets-ottelussa katsottiin riittäväksi todisteeksi tämän toisenpolven NHL-kiekkoilija kohdalla.
Savun vieläkin pyöriessä tiukasti tammikuisen välikohtauksen ympärillä nostettiin muutamissa tiedostusvälineissä kauden jo päätyttyä esille mahdollisuus koko joukkueen osallisuudesta tapaukseen. Tämän suuntaiset spekulaatiot tyrehtyivät kuitenkin varsin vähäisiksi, jättäen ainakin toistaiseksi kolmen koplan - Fleury, Housley ja Arnason - osallisuuden luotettavimmaksi teoriaksi. Täysi varmuus asianomaisista tai Fleuryn pelikiellon syistä sekä motiiveista selvinneekin vasta kunnes kaikkein sankin savu Blackhawks-organisaation ympärillä hälvenee.
Nuorallatanssijoita ja leijonankesyttäjiä ei samaan esitykseen
Tammikuisen Columbus-tapauksen noustessa sirkuksen ehdottomaksi vetonaulaksi jäivät aikaisemmat ohjelmanumerot pahasti paitsioon. Taka-alalla kulissien kätkössä omaa show'taan pyörittäneet pienemmän mittakaavaan esitykset kielivät kuitenkin koko sirkuksen läpimädästä rakenteesta. Jos oli esiintyjäkaarti täysin epäkelpoa laadittuihin ohjelmanumeroihin, oli myös sirkuksen omistaja ja johtavat tirehtöörit kenties vielä enemmän ristiriidassa sekä toistensa että koko sirkuksen kanssa.
Toinen toisiaan ruoskivat sekä samalla kilpaa sirkuksen omistajaa ylistäneet tirehtöörit saattoivat puukottaa kollegoitaan selkään aina tilaisuuden tullen. Vaikka sirkuksen johtoportaan ristiraisuudet ja silmiinpistävät erimielisyydet olivatkin lähes käsin kosketeltavissa kauden aikana, oli hämmentävä sekasorto koko organisaation sisällä nähtävissä huomattavasti aikaisemmin. Perimmäiset syyt tirehtöörien piiloleikeille sekä vakavimmille käsirysyille juontuvat hamasta menneisyydestä - vauhdikkaalta 60-luvulta - mutta kuluneen kauden kaltaisen lähiaikojen fiaskon lähtökohdat ovat nähtävissä kenties aivan lähihistoriasta.
Vuoden 2001 syystalvella yli kahdeksan kautta Blackhawks-paidassa viihtyneen maalinsylkijänä Tony Amonten katkerat sopimuserimielisyydet organisaation johtoportaan kanssa varmistivat viimeisenkin supertähden lähtöpassit Windy Cityn tuulten pyörteistä. Vielä toissakaudella kapteenin C-kirjainta kantaneen Amonten palkkavaatimukset ylittivät sirkuksen kitsaan omistajan budjettiperiaatteet, jolloin varma umpikuja sopimusneuvotteluissa oli taattu. Amerikkalaislaiturin siirtoyritykset muihin organisaatioihin eivät tuottaneet tulosta, vaikka Blackhawks-sirkukseen tarjottiin useampaakin uutta esiintyjää yhdessä tai erikseen.
Esiintyjäkaartin ainoan todellisen vetonaulan varma menettäminen kuvasi esimerkillisesti sirkusteltan vinoutunutta tykipylvästöä. Sirkuksen äärettömän kitsaan ja itsepäisen omistajan palkkaperiaatteet takasivat, ettei kukaan esiintyjistä ansaitsisi ylettömiä summia - ei edes ohjelmanumeroiden kantavat voimat. Toisaalta omistaja ei myöskään halunnut luopua kesken kaiken suurimmasta vetonaulastaan keväisten lisäesitysten häämöttäessä. Kirkkaimman ja tunnetuimman supertähtensä johdattaman sirkus tienaisi siis ainakin mukavat lisätulot vähäisistäkin pudotuspeleistä, vaikka yleisön vetonaulan siirtyminen vapaa-agentiksi kauden jälkeen olikin jo varmistunut. Sirkuksen kemia saattoi myös pysyä vahingoittamattomana mikäli esiintyjistä vaikuttavin pysyisi ainakin kauden loppuun asti remmissa mukana.
Samaan aikaan sirkustirehtöörien kädet olivat käytännössä sidotut. Blackhaws-GM Mike Smithin tehtävänä oli joko saada sopimus Amonten kanssa tai edes kaupata tämä hyvään hintaan. Organisaation järkkymätön ja mahtavin viimeinen sana päätti kuitenkin, ettei amerikkalaishyökkääjän sekä tämän agentin vaatimaa liki 9 miljoonan dollarin sopimusta yksinkertaisesti voitu hyväksyä. Vaihtoehtoiset siirtopyrkimykset kariutuivat tuntemattomiin syihin, mutta taustalla saattoi hyvinkin piillä sirkuksen omistajan ja tirehtöörien erimielisyydet supertähtensä tulevaisuudesta.
Tony Amonten katkera menetys asetti sirkuksen joka tapauksessa selkä seinää vasten, sillä joukkueen ainoa supertähti oli menetetty sopimuserimielisyyksien vuoksi. Sirkuksen johtoporras oli riitautunut jälleen kerran esiintyjiensä kanssa, joskin tällä kertaa koko tapahtuman takana muhi pysäyttämätön konflikti itse sikariportaan keskuudessa. Hämärät olosuhteet ja monimutkaiset juonenkäänteet varmistivat viime kädessä, että kauteen 2002-03 lähdettäessä organisaation sisäinen kemia kabineiteissa oli mennyttä, mutta ennen kaikkea sen, että pahoin maineensa ryvettänyt sirkus kaipasi ohjelmanumeroihinsa uuden vetonaulan.
Venäläistä rulettia sirkuksen uuden vetonaulan kanssa
Kesän vapaa-agenttimarkkinat avautuivat Blackhawks-sirkukselle orastavan toivonkipinän tavoin. Supertähdeksi supertähden paikalle oli hankittava kyvykäs ja nimekäs maalinsylkijä, jotta vajaavaiset lehterit täyttyisivät jälleen. Budjetin niukkuus ja sirkuksen omistajan kitsaus asettivat luonnollisesti omat rajansa uuden vetonaulan värväämisessä, mutta pattitilanteeseen ilman uutta esiintyjätähteä ei voitu jäädä.
Piinaavan alkukesän jälkeen sirkuksen haaviin tarttui lopulta pahasti uransa laskusuhdanteeseen syöksenyt NHL:n pienisuurimies Theoren Fleury. Räväkän laiturin jo menneeltä kaudelta tiedossa olleet päihdeongelmat asettivat tukun kysymysmerkkejä uuden hankinnan luotettavuudesta, mutta pakonomaisessa paniikkitilanteessa juuri Fleuryn suhteellisen huokeat palvelukset muodostuivat lähes ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Pippurisen hyökkääjän kyseenalainen lähimenneisyys päihdeongelmineen nostattivat kuitenkin välittömästi lukuisia spekulaatioita ja huhuja miehen kohtalosta.
Tovin sirkuksen ilmapiiri kuitenkin näytti varsin rauhalliselta ja turvatulta. Esiintyjäkaartiin oli liittynyt yksi legendaarisimmista ja tunnetuimmista taiteilijoista - joskin uransa ehtoopuolella kituva - joten odotukset uuteen kauteen lähdettäessä keräsivät mielenkiintoa ainakin itse uutta vetonaulaa kohti. Kaksi päivää ennen runkosarjan alkamista sirkusteltta kuitenkin romahti täydellisesti.
Pahimmat painajaiset uuden vetonaulan kohtalosta olivat käyneet katkeralla tavalla toteen. Pelätty ja paljon parjattu päihdeongelma oli suistanut Theoren Fleuryn jälleen kuilun kielekkeelle, jolloin putoamisvaaran panoksena häämöttivät sekä miehen ura että koko elämä. Päihdeongelman rikkominen merkitsi automaattista pelikieltoa, jonka päättymisen määrittelivät viime kädessä hoito-ohjelmasta vastaavat lääkärit. Uuden supertähden ura Windy Cityn sirkuksessa sai kivikkoisen alun vahingoittaen samalla tähden itsensä, mutta myös koko organisaation tulevaisuutta.
Välittämästi pelikiellon langettamisen jälkeen kohu sirkuksen ympärillä nousi ennen näkemättömiin sfääreihin. Spekulaatiot ja epätietoisuus Fleuryn hankintaa edeltävistä tapahtumista saivat johtoportaan kabinettitilat natisemaan liitoksistaan joukkueen samalla yrittäessä epätoivoisesti valmistautua tulevaan kauteen. Blackhawks-omistaja Bill Wirtz toi katkerasti esille pettymyksensä infomaation puutteesta vedoten liigan tiedottajiin ja viitaten juuri Fleuryn epämääräisiin lausuntoihin sekä päätöksiin kesän vapaa-agenttirumbassa. Vasta heinäkuun lopun ja elokuun alun välillä päätöksensä uransa jatkosta julki tuoneen Fleuryn todellisia motiiveja ratkaisun pidentämisestä puntaroitiin tiedotusvälineissä paikoitellen varsin värikkäästikin. Omissa lausunnoissaan Fleury pitkitti päätöstään halulla puntaroida uransa ja elämänsä jatkoa, mutta median pyörityksessä vaihtoehdoksi nostettiin jo kesän aikana mahdollisesti ilmennyt päihdeongelman uusiutuminen, joka olisi näin ollen ajanut kanadalaislaiturin jo kesän aikana hoito-ohjelmaan pidentäen tällä tavoin automaattisesti uran jatkokohtaloa.
Kabinettien murhaavaa roihua lisäsi pakonomainen tarve löytää alkukauden fiaskolle syntipukki. Motiivit Fleuryn hankinnalle saivat koko sikariportaan pään vadille samalla käynnistäen tökeron selkäänpuukottamiskierteen organisaation johdon keskuudessa. Valmentaja Brian Sutterin läheiset kontaktit ja yhteinen menneisyys Fleury kanssa tiedettiin ja mitä todennäköisimmin juuri Sutter vaikuttikin vahvasti vanhan valmennettavansa hankintaan. Tiedotusvälineissä suurimman loan niskaansa sai kuitenkin GM Mike Smith, jonka toimenkuvan vuoksi Fleury lopulta sonnustautui Blackhawks-paitaan. Myös Smith tiesi uuden supertähden välttämättömyyden, joten täysin puhtain paperein ei hänkään tapahtuneesta selvinne, vaikkei välttämättä Fleuryn vankkumattomiin kannattajiin lukeutunutkaan.
Toisaalta varatoimitusjohtaja Bob Pulfordin pikkulinnut lauloivat lähes varmuudella omistaja Bill Wirtzin korvaan säkeitä, joiden voimasta organisaation vahvin mies lopulta saneli viimeisen päätöksen uuden vetonaulan kohtalosta. Yhtälöön lisättäessä Wirtzin vankkumaton ihailu koko Sutter-sukua kohtaan voidaan johtopäätökseksi vetää kolmen sirkustirehtöörin ja sirkuksen omistajan yhteinen sekamelska, jossa vahvojen miesten filosofiat organisaation tulevaisuudesta eskaloituivat auttamatta pysäyttämättömään konfliktiin.
Sirkuksen yleisömagneetista sammuvaksi tähdeksi
Johtoportaan asettaessa itsensä pattitilanteeseen jo hyvissä ajoin ennen kauden alkua voitiin kauden aikaisten käänteiden odottaa tuovan farssien jatkumoon lähes mitä tahansa. Sirkuksen päätähtenä esiintyneen Theoren Fleuryn tempaukset takasivatkin, ettei mielenkiinto muutoin aneemisesta joukkueesta päässyt hellittämään. Päätähden arvon mukaisesti esiintyjäkaartin hierarkia muodostui päihdeongelmaisen ex-huippulaiturin ympärille sirkustirehtöörienkin myöntäessä oikuttelevalle tähdelleen erikoiskohtelua.
Harjoitusleiriltä asti Fleuryn mukana kulkeneen AA-klinikkatutun Jim Jenkinsin palkkaus kanadalaishyökkääjän henkilökohtaiseksi avustajaksi osoitti kesällä hankitun kiekkolegendan erityisyyden monella tavalla. Päihdeongelmainen veteraanikiekkoilija tarvitsi Jenkinsin kaltaista kaitsijaa päiväkoti-ikäisen pikkulapsen tavoin, vaikka erityiskohtelun oikeutuksena olisi pikemminkin kuulunut olla uskomattomat onnistumiset kaukalossa - ei saippuaooppera kaukalon ulkopuolella. Fleuryn epävarman tilanteen vuoksi Jenkinsistä muodostuikin kuin yksi jäsen joukkueeseen miehen seuratessa potilastaan niin harjoituksiin kuin pitkille vieraspelikiertueille.
Tarhatädiksi muhkeaa palkkaa nauttineen Jenkinsin onnistumiset lapsenkaitsijana jäivät kuitenkin varsin vähäisiksi. Vain kaksi päivää kauden 2002-03 alkamisesta Jenkinsin valvovan silmän alainen Fleury asetettiin runkosarjan 25 ensimmäisen ottelun ajaksi pelikieltoon päihteiden väärinkäytön uusimisen vuoksi. Pahasti ylipainoisen laiturin vihdoin saadessa luvan aloittaa harjoittelu marraskuun 26. päivä kesti vain kolme päivää ennen kuin Blackhawks-organisaation oma ongelmalapsi päätyi jälleen kyseenalaisiin otsikoihin: joukkueen mukana vieraspelimatkalla Los Angelesissa olleet Fleury ja Jenkins myöhästyivät kummatkin harjoituksista, vaikka Jenkins nimeen omaan oli palkattu estämään kyseisenkaltaiset onnettomuudet. Jenkinsin läsnäolo ei myöskään estänyt kuuluisaa tammikuista Columbus-välikohtausta nakertaen näin ammattilaisjääkiekkoilijan lapsenkaitsijan roolin uskottavuutta merkittävästi.
Jenkinsin varsin odotettu irtisanominen näki päivänvalon kuitenkin vasta kuukausi surullisen kuuluisan Columbus-tapauksen jälkeen. Irtisanomisen motiivit sekä erityisesti sen epämääräinen ajankohta nostattivat välittömästi kummastusta chicagolaisessa lehdistössä luoden jälkeenpäin siltaa pitkitetyn pelikieltoteorian väittämille. GM Mike Smith antoi julkisuuteen kuitenkin määrätietoiset lausunnot, joiden mukaan Jenkinsin irtisanominen ei liittyisi millään tavoin Columbus-tapaukseen, vaan oli seurausta Fleuryn päihdeongelmaa tarkkailevien NHL:n sekä NHLPA:n lääkäreiden neuvoista antaa ex-tähtilaiturille vihdoin mahdollisuus kantaa itse vastuu teoistaan.
Kauden päätyttyä langetettu kuuden kuukauden pelikielto mutkisti kuitenkin varsin merkittävästi kabineteissa vaalittuja totuuksia - tai mursi niiltä ainakin uskottavuutta. Joko pelikielto oli tammikuisen Columbus-tapauksen vaalittuja peruja tai lääkäreiden neuvot olivat osoittautuneet virheellisiksi Fleuryn käyttäytyessä vielä kauden lopun jo häämöttäessä tarhaikäisen lapsen tavoin. Yhtä kaikki, epämääräiset olosuhteet ja ajankohta Jim Jenkinsin irtisanomiselle sekä Theoren Fleuryn pelikiellolle toivat vain yhden lisäaspektin jo valmiiksi ryvettyneille kabinettipäätöksille, joiden unohtumattomissa arkistoissa majaili muun muassa varsin tökerösti hoidettu Fleuryn maaliskuinen waivers-listaus.
Lähes koko kauden erityisesti valmentaja Brian Sutterin erikoiskohtelua nauttineen Fleuryn X-arkistot avautuivat viimeistään kevätkaudella päivänvalon nähneen pressikatsomokomennuksen myötä. Miehen ensimmäinen katsomokomennus sitten tulokaskauden nakersi luonnollisesti kanadalaishyökkääjän itsetuntoa, mutta suuremman kolauksen oikutteleva ja kaukalossa tehoton pienisuurimies koki organisaation asettaessa hänet maaliskuun 8. päivä waivers-listalle. Fleuryn palvelukset eivät odotetusti kelvanneet millekään joukkeelle. Liekö syynä ollut julkisuudessa väläytelty listausmotiivi, jonka mukaan organisaation johtoportaan ainoa tarkoitus olisi ollut raunioittaa jo itsetunnolleen kolauksen saanut Fleury totaalisesti. Kauden täydellisesti flopanneen hyökkääjän sopimus ja palkka olisikin näin ollut katkolla miehen joko lopettaessa uransa tai mahdollisesti sortuessa jälleen päihteisiin, jolloin uran päättävä pelikielto olisi saattanut asettua voimaan. Fleuryn sopimuksen mahdollinen ulosostaminen nostettiin myös otsikoihin tarkoituksena lähinnä osoittaa Blackhawks-omistaja Bill Wirtzin silmissä loistava dollarinkiilto ja ainaiset säästöhalut.
Vaikka mikään edellä mainituista skenarioista ei toteutunut, enemmän tai vähemmän todenmukaisuutta raapaisevat vihjaukset lehdistössä kasvattivat joka tapauksessa uskoa sirkuksen sikariportaan ammattitaidottomuudesta sekä ristiriitaisista näkökannoista joukkueen tilaa kohtaan. Fleuryn ympärillä pyörinyt saippuaooppera varmistikin ennen kaikkea, että organisaation kesällä ottama riskipeli oli osoittautunut fiaskoksi - joskin Fleury itse omilla teoillaan oli vain pahentanut jo valmiiksi räjähdysherkkää tilannetta. Erityisesti valmentaja Sutterin lausunnoissa ilmennyt kauden aikainen erikoiskohtelu ei auttanut demonien jo hallitessa Fleuryä, vaikka joukkueen muut avainpelaajat saivatkin kantaa suurimman vastuun negatiivisesta sarjasijoituksesta kiukuttelevan laiturin samalla surffaillessa tehottomasti johtoportaan siipien alla.
Lähtökohdat Fleuryn tilanteelle olivat toki muodostuneet jo aikaisemmin ja johtoporras olisi varmastikin kaivannut kaukonäköisyyttä kesän vapaa-agenttimarkkinoilla, mutta kiusallisessa pattitilanteessa Fleury oli käytännössä ainoa, joka pystyi todella tarjoamaan Bill Wirtzin luoman budjettipolitiikan puitteissa hätäapua supertähtensä menettäneelle joukkueelle. Paikoitellen todella luokattomasti ohjattu saippuaooppera ryvetti luonnollisesti organisaation maineen ja asetti johtoportaan jopa osittain vastuuseen Fleuryn tilanteesta, mutta koska Chicago Blackhawks ei ole AA-klinikka vaan jääkiekkojoukkue oli Fleury todellisuudessa ainoa joka pystyi ottamaan itseään niskasta kiinni ja päättämään elämänsä suunnan - organisaatio pystyi auttamaan, mutta lopullinen kohtalo oli vain ja ainoastaan pelaajan omissa käsissä. Näin ollen vastuu kuului tökerösti toimineen organisaation ohella myös tökerösti käyttäytyneelle Fleurylle itselleen.
Kauttaaltaan organisaatio jaksoi kuitenkin katsoa Fleuryn temppuilua yllättävän kauan. Taustalla piili varmasti haluttomuus epäonnistumisen myöntämisestä, mutta tilanteen räjähdettyä waivers-listaus osoitti johtoportaan kärsivällisyyden loppuneen. Erikoiskohtelu, palkatut avustajat sekä anteeksiannetut töppäykset eivät tuottaneet tulosta jäällä eivätkä siviilissä. Waivers-listaus oli osaltaan erittäin tökerösti hoidettu ja julkistettu, mutta toi toisaalta ilmi organisaation olleen tosissaan Fleuryn tilanteesta. Listauksen motiivit olivat varmasti monisyiset, mutta tuskin kukaan johtoportaasta todellisuudessa odotti Fleuryn herättävän mielenkiintoa muissa organisaatioissa. Aikasemman pressikatsomokomennuksen herättävä vaikutus haluttiin luultavasti osoittaa vasta alkusoitoksi ja räjäyttää pankki waivers-listauksella: levottoman menon olisi täytynyt muuttua, sillä neljän miljoonan mies surffaamassa kaukalossa vahingoitti koko joukkuetta.
Pankin räjäyttäminenkään ei silti tuonut kaivattua tulosta. Kauden päätyttyä langetettu pelikielto ikään kuin sulki ympyrän koko kauden jatkuneesta saippuaoopperasekoilusta, jonka päätähteä - Theoren Fleuryä - oli erittäin vakuuttavasti säestänyt organisaation johtoporras. Sirkuksen esiintyjäkaartiin toivotun johtotähden omat leikit saivat myös tirehtöörit omistajaa myöten hippasille aivan loppukauteen asti, vaikka kauden aikaiset tapahtumat muidenkin esiintyjien kanssa olivat osoittaneet, etteivät esiintyjät ja johtoporras saati johtoporras keskenään pelannut pelejänsä samoilla säännöillä.
Kuurupiiloa voimamiehen kera
Koko kauden kestänyt lapsenkaitsenta Theoren Fleuryn kanssa muodosti luonnollisen päänumeron sirkuksen ohjelmatarjonnassa. Loppukesän harjoitusleirin ja -otteluiden lomassa sirkus kuitenkin valmistautui tulevaan kauteen esittämällä lämmittelynumeron yleisön pitkäaikaisen suosikin Bob Probertin kanssa. Ohjelmanumero oli kuin kenraaliharjoitus tulevaan koitokseen, joskin tällä kertaa pääroolia esitti sirkuksen johtoporras.
Kovanyrkkisen Probertin jatko Blackhawks-paidassa oli tunnetusti katkolla jo kauden 2001-02 päätyttyä. Kesän supertähtimetsästyksen lomassa kysymysmerkkejä sopimusrintamalla herättikin yleisön vankkumattoman suosikin avoin tulevaisuus. Viimein harjoitusleirin kynnyksellä spekulaatioilta ja huhuilta katkaistiin siivet: yksi legendaarisimmista kaukalon nyrkkisankareista jatkaisi joukkueessa.
Harjoitusleirille ilmaantunut Probert ei kuitenkaan ollut sama mies kuin 90-luvun puolivälissä Blackhawks-nutussa viilettänyt kaukaloiden pelote. Sen lisäksi, että veteraanihyökkääjä oli vanhempi, hän oli myös selkeästi hitaampi ja kankeampi. Joukkueenjohdon lausunnoissa mies leimattiin myös reilusti ylipainoiseksi. Painoa oli kertynyt edelliskauteen verrattuna yli 10 kiloa, joka näkyi niin miehen olemuksessa kuin suorituksissa jäällä. Rankan voimaharjoittelun kesällä suorittanut Probert olikin entistä kookkaampi ja pelottavampi, muttei yksinkertaisesti pysynyt mukana kovatempoisessa pelissä.
Vaisusti sujuneista harjoitusleiristä sekä -otteluista huolimatta yleisesti uskottiin Probertin kiekkoilevan edelliskauden tapaan vakiminuutteja Blackhawks-laumassa. Kauden käynnistyessä veteraaninyrkkisankari kuitenkin puuttui pelaavasta kokoonpanosta majaillen epäilyttävästi loukkaantuneiden IR-listassa tai popcornia syöden pressikatsomossa. Julkisuuteen listauksen syyksi ilmoitettiin kuntoutusohjelma painon pudottamiseksi. Myöhemmin syy muutettiin epämääräisesti loukkaantumiseksi.
Harjoitusleiriltä lähtien - todennäköisesti ylipainonsa vuoksi - valmentaja Brian Sutterin silmätikuksi joutunut Probert vietti erinäisten syiden vuoksi koko alkukauden joko IR-listalla tai pressikatsomossa. Lopulta alkutalven kolkuttaessa ovella Blackhawks-GM Mike Smith mursi odottavan pattitilanteen ilmoittamalla selvät vaihtoehdot kauden kokoonpanolistoissa pyörineelle, mutta yhtäkään ottelua pelanneelle Probertille. Kovanyrkkisen veteraanin ura ei tästä edes jatkuisi Blackhawks-paidassa, sillä julkituodut vaihtoehdot sisälsivät ainoastaan mahdollisuuden työskennellä organisaation parissa muissa tehtävissä, jatkaa pelaajauraa farmissa Norfolk Admiralsissa tai mahdollisesti yrittää siirtoa muihin organisaatioihin waivers-listan kautta.
Lopullisesti jään Probertin tilanteessa mursi veteraanihyökkääjän marraskuussa julkisuuteen antama virallinen pelaajauran lopettamispäätös. Blackhawks-paidan 90-luvun puolivälissä ensimmäistä kertaa pukenut nyrkkisankari vaihtoi luistimet ja mailan mikrofoniin ja kuulokkeisiin: Bob Probert oli siirtynyt kaukaloiden pelotteesta radioaaltojen kanarianlinnuksi. Alkukauden epäilyttävien tapahtumien vuoksi maineensa pahoin kyseenalaistanut organisaatio yritti epätoivoisesti kiillottaa kilpeään kunnioittamalla Probertin voimassaolevaa sopimusta maksaen näin kauden loppuun asti pahvin edellyttämän palkan - toisaalta olihan Probert edelleen Blackhawks-omistaja Bill Wirtzin alaisena, joten sopimuksen kunnioittaminen kuului automaattisesti kuvaan.
Vaikka kauteen lähdettäessä tuskin kukaan uskalsi odottaa kyseisen kaltaista saippuaoopperaa myös Probertin kohdalle, oli farssin ainekset nähtävissä jo pitkälti johtoportaan keskuudessa kyteneissä alkukauden sekä harjoitusotteluiden erimielisyyksissä koskien veteraaninyrkkisankarin peluutusta. Probertin hyllyttäminen
IR-listalle epämääräisen loukkaantumisen vuoksi sekä ylimalkaiset lausunnot ylipainosta ja siihen liittyvästä kuntoutuksesta antoivat karskeja lisäviitteitä sikariportaan omasta pelistä. Probertin kannalta Blackhawks-organisaation esittämä kohtelu oli luonnollisesti erittäin valitettavaa, mutta suurimmat kysymysmerkit kyseisen tapahtuman johdosta siirtyivät väistämättä johtoportaaseen.
Yhtä ja ainoaa vastuunkantajaa koko sopalle voidaan tuskin koskaan nimetä, joskin spekulaatiot vierittävät Probert-tapauksen syyt lähinnä varatoimitusjohtaja Bob Pulfordin niskoille. Probertin ja Pulfordin läheiset suhteet olisivat näin ollen olleet paljon kiistellyn jatkosopimuksen takana. Samalla kiekkopiirien laulurastaat vierittivät ilmoille tiedon, etteivät GM Mike Smith tai valmentaja Brian Sutter olisivat edes halunneet uransa ehtoopuolella kituvaa veteraanilaituria joukkueeseen, jolloin kyseiset herrat olisivat saattaneet päättää istuttaa Probertia pressikatsomossa ja IR-listalla ikään kuin protestiksi Pulford-Wirtz-akselin ylivaltaa vastaan.
Pitkälle vietynä joukkueenjohdon välisen politiikan spekulointi tuo tuloksen, jossa
Probertille tehtiin jatkosopimus mahdollisesti vain sen vuoksi, että mies itsekin päihdeongelmista kärsineenä ohjaisi juuri hankittua ongelmalasta - Theoren Fleuryä - yllättävien ongelmien ilmaantuessa. Toisaalta sopimuksen motiivina saattoi olla halu pitää Probert joukkueessa vain, jotta juuri supertähtensä Tony Amontessa menettänyt organisaatio olisi välttynyt seuraavan yleisön suosikin hukkaamisen jälkiseurauksilta. Vaikka Jim Jenkinsin palkkaaminen Fleuryn tarhatädiksi ja Probertin pelaamattomuus sekä myöhempi uran lopetuspäätös söivät edellisiltä teorioilta hieman pohjaa, osoitti koko Bob Probertin sekä Blackhhawks-organisaation sikariportaan leikkimä kuurupiilo joka tapauksessa selviä ja syviä säröjä johtoportaan yhteistoiminnassa.
Näytökset fiaskoiksi budjetista riippumatta
Sirkuksen sikariportaan toiminnassa ilmenneet selvät säröt eivät kaikessa sekasortoisuudessaan rajoittuneet ainoastaan kahden esiintyjän ympärillä pyörineisiin karkeloihin. Kauden alussa valloilleen päässyt lumivyöry eskaloitui kohtalokkain seurauksin levittäen johtoportaan sisäiset erimielisyydet organisaation johdon ja esiintyjäkaartin välisiin suhteisiin. Kahta suuren budjetin näytöstä seurasikin joukko väliinputoajaesityksiä.
Kauteen lähdettäessä kakkosketjun kapelimestarin viittaa sovitettiin automaattisesti hyvän edelliskauden pelanneelle Michael Nylanderille. Ruotsalaistaiturin otteet takkulivat kauden ensimmäisissä otteluissa kuitenkin yllättävän runsaasti luoden väistämättömiä epäilyksiä miehen tulevaisuudesta ja jatkosta Blackhawks-paidassa. Taitavana, mutta varsin pehmeänä pelaajana Nylander ei myöskään istunut valmentaja Brian Sutterin kaavailuihin aukottomasti vahvistaen näin päivä päivältä lisääntyneitä siirtohuhuja.
Sutterin lähes pistämättömän tarkkailun alaiseksi joutunut ruotsalaissentteri kitui päävalmentajan silmätikkuna lopulta aina marraskuun alkuun asti. Kaikkien osalta helpottava ja piinaavan tilanteen laukaissut siirto Washington Capitalsiin osoitti kuitenkin, ettei Brian Sutterin ja Mike Smithin filosofiat joukkueen rakenteesta välttämättä käyneet saumattomasti yhteen. Itsekin fyysistä ja periksiantamatonta kiekkoa pelannut Sutter vaati pelaajiltaan samanlaista panosta ja pelityyliä - Michael Nylanderin kaltainen taiturimainen kiekkovelho ei tähän suunnitelmaan sopinut.
Marraskuun lopun vieraspelikiertue - Circus Trip - käynnisti lähes heti Nylander-episodin perään toisen valitettavan näytöksen. Kiertueen aikana vähäisestä peliajasta kiukutellut Boris Mironov joutui hänkin toteamaan organisaation johtoportaan armottomuuden valmentaja Sutterin istuttaessa miehen seuraavaan koitokseen pressikatsomon puolelle. Tapauksesta pahasti itseensä ottanut venäläispuolustaja jätti joukkueen seuraavat yhteisharjoitukset väliin kieltäytyen samalla pelaamasta otteluakaan Blackhawks-paidassa. Marraskuusta asti kotona siirtoa odottanut Mironov sai lopulta tahtonsa läpi organisaation kaupatessa veteraanipuolustajan tammikuun alkupuoliskolla Manhattanille New York Rangersin riveihin.
Varsin mitättömältä välikohtaukselta vaikuttanut tempaus osoitti jälkeepäin jälleen kerran organisaation sikariportaan kyvyttömyyden yhteistyöhön. Kiukuttelullaan Mironov luonnollisesti itse pahensi syttymisherkän tilanteen räjähdyspisteeseen, mutta johtoportaan erilaiset näkemykset pelaajamateriaalista sekä sen roolituksesta piilivät kyseisen tapauksen pohjalla: ailahtelevia otteita edelliskausillakin esittänyt Mironov oli saanut menneinä vuosina lähes poikkeuksetta synninpäästön GM Mike Smithiltä, mutta Sutterin vahvat visiot kohdatessaan ei Smithinkään anteeksiannot pystyneet pelastaamaan venäläiskiekkoilijaa tapahtuneelta.
Sirkus liian pieni neljälle tirehtöörille
Brian Sutterin ja Mike Smithin välinen jännite näkyi ja säilyi koko kauden. Erilaiset filosofiat joukkueen rakenteesta sekä pelaajamateriaalin käytöstä muodostivat eittämättä näkyvimmän särön kahden vahvan persoonan välille. Julkisuuten tuodun aineksen takana paloi kuitenkin roihuava tuli, joka todellisiin liekkeihin päästyään sitoi koko johtoportaan sammuttamattomaan konfliktiin.
Kauden päätyttyä lehdistö otti kaiken mahdollisen irti fiaskoksi muodostuneesta kaudesta. Saippuaoopperan ytimessä näytelleiden Mike Smithin ja Brian Sutterin työpaikat asetettiin vaakakuppiin kumpaisenkin saadessa spekulaatioissa vuoronperään lähtöpassit. Median herkutellessa johtoportaan erimielisyyksien taustatiedoilla valkeni yhä selkeämmin, etteivät Sutter ja Smith välttämättä olleet kauden aikasien tapahtumien johdosta lainkaan puheväleissä. Lööppien mukaan näiden kahden persoonan arvovaltataistelussa välittäjänä olisikin toiminut varatoimitusjohtaja sekä omistaja Bill Wirtzin luottomies Bob Pulford, jonka kautta esimerksi juuri Smith olisi pyrkinyt saamaan ideoitaan Sutterin hyväksymiksi.
Luultavimmin selkeimmän esimerkin Smithin ja Sutterin erimielisyyksistä antoi organisaation oman ongelmalapsen Theoren Fleuryn ympärillä pyörinyt saippuaooppera. Epämääräiset olosuhteet liittyen veteraanilaiturin hankintaan sekä myöhemmin kauden aikana erityisesti pressikatsomokomennuksen sekä waivers-listauksen takana piilleet kädenväännöt saivat sikariportaan kabinettikeskustelut näyttämään lähinnä b-luokan kabareeteatterilta. Brian Sutterin julkisesti puolustellessa kiukuttelevaa Fleuryä ja vältellessä viimeiseen tippaan tämän nöyryyttävää katsomokomennusta, oli ennen kaikkea Mike Smithin kärsivällisyys oikuttelevaa ja tehotonta ex-huippuhyökkääjää kohtaan loppunut.
Paljon kohuttu waivers-listaus jakoi niin ikään johtoportaan syventäen aikaisempia säröjä lähes mahdottomaksi muodostuneessa yhteistyössä. Listauksen oikeutus ei ollut ainoa ristiriitainen tekijä tapauksessa, sillä julkisuuteenkin päässyt kohu ainakin pyrki todistamaan osan sikariportaasta halunneen lähettää Fleuryn farmiin toivoen siirron myötä katkeroituneen ja itseluottamuksen totaalisesti menettäneen kanadalaishyökkääjän lopettamaan uransa. Tökerösti aiheutettu uran päättyminen olisi taannut omistaja Bill Wirtzin pussiin 4,5 miljoonan dollarin säästöt samalla kun joukkue olisi säästynyt lisäkaudelta pukukopin syöpäläisen parissa.
Smithin ja Sutterin väliset konflikit eivät kuitenkaan jääneet ainoiksi ohjelmanumeroiksi tirehtöörien omassa esityslistassa. Päinvastoin, jo Brian Sutterin palkkaus päävalmentajaksi kaksi kautta sitten aiheutti tulikiven katkuista debattia paikallisissa kiekkopiireissä. Alpo Suhosen jättämän sekamelskan jälkeen koko organisaatio Bill Wirtz etunenässä vaati suorasanaista ja tarmokasta miestä päävalmentajan pallille. Wirtzin vankkumaton ihailu upean NHL-uran saavuttaneeseen Sutter-sukuun tiedettiin, joten Brian Sutterin nimi nousikin hyvin nopeasti vahvimmaksi ehdokkaaksi haettuun pestiin.
Mutkikkaaksi, mutta Blackhawks-organisaatiolle silti niin tyypilliseksi uuden päävalmentajan nimeämisen teki omistaja Bill Wirtzin sekä GM Mike Smithin täydellisesti erilaiset käsitykset valmentajakuvioista. Smithin kaavailuissa vaihtoaitioon käskijäksi oltiin asettamassa Bryan Murray, jonka kanssa Blackhawks-GM:llä mitä ilmeisimmin jo oli sanallinen sopimus. Wirtzin diktaattorin käskyllä Brian Sutter kuitenkin lopulta päätyi päävalmentajaksi nostaen haukkalauman hetkelliseen hurmokseen kauden ajaksi.
Päävalmentajajahdissa sekä myöhemmissä saippuaoopperoissa käyty politikointi osoitti joka tapauksessa kaikessa naiviudessaan johtoportaan todellisen hierarkian. Sutterin ja Smithin kinastellessa keskenään hiekkalaatikolla pyöritteli Wirtz peukaloitaan Bob Pulford samalla kuiskuttaessa kitsaan omistan korvaan kiekkomaailman salattuja totuuksia, joiden avulla dynaaminen kaksikko lopulta päätti organisaation virallisen suunnan. Valitettavalla tunkeutumisella päävalmentajan ja GM:n toimistoihin tämä monopolikaksikko sai organisaation kaikki kabinettitilat kuitenkin kuin pyörremyrskyn valtaan.
Bill Wirtzin rinnalla tämän pihiyden ruumiilliistuman oikeana kätenä ja parhaana ryyppykaverina tunnettu Bob Pulford takasikin viime kädessä, ettei Blackhawks-valtakunnassa koita rauhaisat ajat pitkään toviin. GM:n ja valmentajan tuhoajaksi ristitty Pulford kun taitaa juuri oikeat niksit miellyttääkseen kitsasta ja häikälemätöntä Wirtziä työntäen samalla kädet paikkaan kuin paikkaan saadakseen omat visionsa näkyviin. Wirtzin mandaatilla toimien Pulford varmistikin - ja varmistaa todennäköisesti jatkossakin - että Windy Cityn oman voimakaksikon kabinettisirkus jää tulevaisuudessakin liian pieneksi neljälle tirehtöörille.
