Viime syksynä SaiPa aloitti kautensa surkeasti. Peli-ilme oli sekava, puhumattakaan voittavasta jääkiekosta. Kaikki toki kääntyi parempaan myöhemmin kauden aikana, mutta liian myöhään.
Tällä hetkellä tilanne on eri. Jo harjoituskaudella sputnikkien meininki oli sen näköistä, että tästä saattaa tulla jotain. Savonlinnasta Lappeenrantaan tullut Pekka Tirkkonen teki kovia temppuja jo valmentaessaan SaPKoa sarjaporrasta alempana. Temppu on tämäkin. Ainaisen häntäpään joukkueen leiman saanut SaiPa on kahden pelatun kierroksen jälkeen kärkikolmikossa. Ja täysin ansaitusti.
Kun olen nähnyt osan Oulun ottelusta ja Pelicansin vierailun Kisapuistossa omin silmin, olen vakuuttunut, ettei SaiPan keikkumista sarjakärjessä pidä ihmetellä yhtään. Tahtotaso ja liike niin kiekon kanssa kuin ilmankin ovat sitä luokkaa, että matka sarjan perälle on kaukana.
On selvää, että moni joukkue ei vielä syksyllä ole siinä terässä mitä myöhemmässä vaiheessa tulee olemaan. Kahden voitto-ottelun jälkeen ei siis kenenkään kannata leijua, mutta jokainen piste on mukana keväällä, kun lopputilannetta tarkastellaan. Siksi täytyy vain myhäillä tyytyväisenä, että vire on tässä vaiheessa jo tuollaisella tasolla.
Saavutettuja voittoja korostaa kovien vastuksien lisäksi joukkueen sairastilanne: Pelicans-ottelusta oli sivussa ykkössentteri ja kaksi kärkipuolustajaa. Lisäksi telakalla on monia muitakin. Menoa asia ei ole tuntunut haittaavan. Päinvastoin.
Paljon puhutaan potentiaalista ja sen saamisesta esiin. Lappeenrannassa on nähty vuosien varrella paljon potentiaalisia yksilöitä, mutta nyt jalkeilla on potentiaalinen joukkue, joka on yllätysvalmis. Yhtään yllätystä ei kuitenkaan ole nähty, vielä.
