Tapparan kilpikonnataktiikka tehosi – HIFK joutui pettymään täpötäyden kotiyleisön edessä
HIFK oli ehtinyt levätä ottelun alla rutkasti, sillä punapaitojen edellinen koitos käytiin yhdeksän päivää sitten SaiPaa vastaan. Pidemmän aikaa hyökkäyspelinsä kanssa paininut HIFK sai kokoonpanoonsa takaisin tärkeän palasen, kun Sebastian Dyk palasi kaukaloon. Jesse Saariselle Tappara-ottelu oli uran 700. Liigassa.
Frans Tuohimaa ei mahtanut Tapparan maaleille mitään, mutta hänet otettiin joukkueen herättelemiseksi vaihtoon 3-0-tilanteessa. Tuossa vaiheessa torjuntoja oli kertynyt vain yksi kappale. Tilalle luistellut Atte Engren sai seistä maalillaan täysin toimettomana, eikä hänellekään merkattu kuin yhteensä viisi torjuntaa. Loppuhetkillä hän kuitenkin nappasi tärkeän kopin, kun Anton Levtchi pääsi avopaikkaan.
HIFK-puolustus lahjoitti Tapparalle avausmaalin ennen kuin ottelu oli ehtinyt kunnolla edes alkaa. Erityisesti Aleksi Laakso oli kiekon kanssa vaikeuksissa ja syötti vastustajan lapaan kerta toisensa jälkeen. Myös Joonas Lyytinen ja Joonas Järvinen kirjauttivat useamman pahan harhasyötön. Toisesta erästä eteenpäin HIFK:n puolustusalueella pelattiin todella vähän.
Kotijoukkue sai toimitettua kiekkoja maalille, mutta vapaita lapoja sota-alueella ei näkynyt. Viimeiset 40 minuuttia HIFK painoi peliä Tapparan päätyyn kuin riivattu, mutta palkintoa ei tälläkään kertaa tullut. Teemu Tallbergille ilta tuotti ohjausmaalin ja ryntäyksen Tappara-vahti Michael Garteigin päälle. Tamperelaisten valmentaja Jukka Rautakorpi tulistui tilanteesta, mutta jäähyä ei tuomittu. Juho Keräseltä nähtiin puolestaan pari todella kovaa kovaa taklausta ja nyrkiniskua. Paluun tehnyt Sebastian Dyk ja juhlakalu Jesse Saarinen toivat HIFK:n lopussa vielä maalin päähän, mutta kiri jäi lopulta liian lyhyeksi.
Tappara sai HIFK-alivoiman näyttämään voimattomalta hyödyntäessään muutamat laukaisulinjansa tehokkaasti. Ylivoimaa HIFK pyöritti kohtalaisesen vaarallisesti.
Tappara-kannattajia saapui vierasotteluun useita satoja, sillä illalla oli tiedossa seuran perinteinen faniristeily. HIFK:sta poiketen Tappara oli pelannut viime aikoina normaaliin tahtiin, jopa kolmen ottelun verran vastustajansa tauon aikana. Alkukauden vedossaan kirvesrinnat eivät enää olleet, mutta varsinkin joukkueen ylivoima oli ollut tulikuumaa.
Michael Garteig esiintyi maalilla varmaotteisesti ja torjui yhteensä 26 kertaa. Tapparan jämäkkä puolustus teki iltapuhteen varsin kevyeksi.
Tappara väänsi HIFK-pelaajia tuomarilinjan puitteissa jatkuvalla syötöllä kanveesiin. Puolustajat pelasivat äärimmäisen vahvasti mies miestä vastaan ja fyysisyys teki kotijoukkueen illasta todella hankalan. Tappara oli kuitenkin lähellä kompastua omaan passiivisuuteensa, sillä HIFK ehti myllyttää omaa kiriään lähes taukoamatta kaksi erää. Lopussa tamperelaisten purkukiekot lipuivat HIFK-päätyyn jatkuvalla syötöllä.
Kultakypärä Kristian Kuusela osui ottelun ensimmäiseen yhdeksään minuuttiin kaksi kertaa. Tappara ei onnistunut rakentamaan itse lainkaan maalipaikkoja, mutta hyödynsi HIFK:n töppäykset sitäkin tehokkaammin. Toisesta erästä eteenpäin lähentelyt Atte Engrenin maalille olivat yksittäisiä harppuunahyökkäyksiä, jotka nekin suuntautuivat usein kulmiin. Ottelun alussa Tapparalta nähtiin erittäin vahvaa riistopelaamista.
Jere Karjalaisen pyssy puhui jälleen kahdesti ylivoimalla. Ensimmäinen laukaus oli todellinen kanuuna, toinen puolestaan harkittu sijoitus maalin takakulmaan Jarkko Malisen tarjoaman maskin takaa. Ylivoima oli juuri niin kovaa kuin ennen ottelua saattoi aavistella.
Heti miesten ottelun jälkeen Stadin Gimmat tavoitteli Helsingin jäähallissa uutta Naisten Liigan yleisöennätystä. HIFK-faneille tarjoiltiin siis lauantai-illan kiekkoherkkua koko rahalla.
Jere Karjalaisen toinen ylivoimamaali oli kova kolaus HIFK:n kirihaaveille. Kotijoukkue pääsi vielä maalin päähän, mutta neljättä osumaa Michael Garteigin selän taakse ei saatu taiottua.