Malte Strömwallin ulosajo ihmetytti Lahdessa - Hannes Björninen ratkaisi sekavan pelin 20 sekuntia ennen loppua
Liigassa edelleen suorasta puolivälieräpaikasta vääntävä Pelicans asteli kotiyleisönsä eteen allaan kaksi äärimmäisen maukasta vierasvoittoa. Lappeenrannassa pussinokilta lukua otti kärkipäässä painiva SaiPa peräti luvuin 7−2 ja Tampereella kivenkova Tappara numeroin 3−2. Pelicansin kultakuuppa Jesse Saarinen oli painanut peräti kolmessa pelissä peräkkäin kaksi pinnaa per ottelu.
Vaikka Jussi Olkinuora antautui isäntien maalilla vain kertaalleen, pudotti hän pikkumustan eteensä pariin otteeseen todella pelottavan oloisesti. Ei ehkä ole täysin väärin sanottu, että osa kouvolalaisten parhaimmista paikoista oli seurausta isäntien puolustuspään käsittämättömistä sekoiluista.
Pelicans oli omissaan yllättävän suurissa vaikeuksissa enemmän tai vähemmän koko ajan. Eräs Olkinuoran torjuma irtokiekko putosi suoraan maalin eteen kultakypärä Saariselle, joka jollain ihmeen tavalla sähelsi sen vielä KooKoon Miikka Pitkäselle. Kouvolalaiset sutivat lahjamaalin armotta sisään nousten tällä avauserässä 1−1-tilanteeseen.
Kaikki kunnia liigauransa avausmaalin sutineelle pakki Aapo Aholalle, 19, mutta KooKoo näytti pistäneen nuoren pelatessa kiekolla häneen erityisen paljon painetta. Reilut kymmenen minuuttia lahtelaisten takalinjoilla luutinut puolustaja selvisi riskialttiin oloisista ratkaisuista huolimatta askissa miinuksitta.
Pelicansilla oli suuria vaikeuksia luoda syvälle KooKoon alueelle pelitapansa mukaisia pitkiä kiekollisia paineita. Lähimenneisyydessä väkevästi esiintyneistä pelaajista esimerkiksi juuri oikealla hetkellä herännyt ja voittomaalin alustanut Saarinen, Niko Kivelä, Hynek Zohorna ja kumppanit olivat todella pimennossa syyskauden viimeisessä ottelussa.
− Me olimme niin telineissä. KooKoolla oli kone lämpöisenä, se käänsi eilisen tappion energiaksi. KooKoolla oli omat paikkansa. Olemme heidän pelinopeutensa kanssa vaikeuksissa, Pelicans-käskijä Ville Nieminen näki.
Lahtelaisjoukkueen ylivoimat olivat lyhyesti kuvailtuna onnetonta räpellystä. Pelicans oli Sami Mutasen jäähyn aikana pelin puolessa välissä niin pahasti ulapalla, että kotiyleisö innostui buuaamaan ja vislaamaan.
Aiemmin syksyllä paikasta jopa kuuden joukkoon taistelleelle kouvolalaispoppoolle viime ajat ovat olleet täydellistä tervanjuontia. Kahdeksasta edellisestä kamppailusta se oli kerännyt vain kolme pistettä. Puolustaminen on aiheuttanut etenkin ylivoimalla vaaralliseksi tiedetylle poppoolle erityisen suurta tuskaa.
Juha Järvenpään kannalta tappio tuli valitettavan katkeralla tavalla. Vaikka Pelicans ei hyökkäämisessä kummoinen ollutkaan, oli vieraiden silmissä jo näkynyt jatkoaika ehkä eniten veskarin ansiota. Ei kouvolalaisjoukkuekaan nimittäin hyökkäyspelissä päässyt aivan oletetulle tasolle.
Puolustusvoittoisessa ja sekavassa pelissä KooKoon pakisto ansaitsee puhtaat paperit. Ei mitään jäätävää taikaa, muttei mitään ottelun ratkaisseita virheitäkään.
Vieraiden hyökkäyspelin vaarallisuutta tuijottamalla on vaikeaa ymmärtää, miten KooKoo on vaeltanut tappiosta toiseen. Vaikka perjantaina Pelicansin reppu pöllysi vain kerran, oli joukkue nimenomaan koko viisikkonsa voimin vaarallinen isäntien puolustusalueella. Kiekko liikkui nätisti, ja potentiaalisia paikkoja tuntui tippuvan kivasti pelin heikkoon tasoon nähden.
− Kaksi taistelevaa joukkuetta. Kolmannessa erässä pääsimme peliin kiinni. Peli olisi voinut kääntyä mihin suuntaan vain. Paikat olivat vähissä. Joukkue laittoi kaiken likoon, kouvolalaisten päävalmentaja Tuomas Tuokkola pohti.
Jos oli ylivoima Pelicansille taistelua tuulimyllyjä vastaan, niin samaa voi sanoa myös KooKoosta. Joukkueen ylivoima oli toki repaleinen osaksi sen takia, että kouvolalaisilta puuttui askista kultakypärä kahden viimeisen erän ajan. Ehkä kummankin ylivoimapelaamisen verbaalisesta lyttäämisestä voi päätellä sen, että joukkueiden alivoimamiehistöt selvisivät kaukalossa suhteellisen helpolla.
Juuri pelin alun lähestyessä, kellon lyödessä puoli seitsemän, näkyi Lahden jäähallin mediakuutiolla Junnu Silokankaan tarinasta pätkä. Kultainen kypärä päässään keskiympyrään astellut poika pääsi pudottamaan avauskiekon aplodien saattelemana. Pelicansille äärimmäisen iso käsi - joulumieltä suoraan sydämestä.
Avauserän lopussa nähtiin jotain todella kummallista. Yhtä ihmeissään taisivat olla niin pelaajat, vieraiden käskijä Tuokkola kuin katsomokin, kun KooKoon kultakypärä Malte Strömwall lensi suihkuun. Ruotsalaiselle lätkäistiin 20 minuutin pelirangaistus syynä epäurheilijamainen käytös.
Myöhemmin kävi selväksi, että Liigan pistepörssin kärki teki ennen isoista ovista ulos lentämistä kädellään itsetyydytykseen viittaavaan liikkeen. Se on sitten täysin eri asia, menikö tilanteen tulkitseminen tuomareilta pipariksi.
− Varmaan parempi, etten sano mitään, mitä minulla on mielessä. Karmea tuomio, sadatteli Tuokkola, jonka suusta kuului lentävän koppikäytävillä suomalaisia voimasanoja vielä haastattelutuokioiden tauottua ehkä aivan ymmärrettävästi.
Liigan tähtipelaajan ulosajon takia Kim Strömbergin ja Pitkäsen kanssa ykkösketjussa hyökkäsivät Olli Korhonen ja Kasperi Ojantakanen.
Pelicans-kippari Björninen sivalsi pikkumustan reppuun isäntien väkevän lopun ansiosta. Joukkueen kärkimiehet näyttivät heräävän vihoviimeisellä mahdollisella hetkellä. Muuten jo esille nostetut lahtelaisten kärkitähdet olivat vaisuja.