Maaliskuussa 37-vuotta mittariin saava Raimo Helminen on päivänselvä valinta Jatkoajan viikon pelaajaksi. Tampereen Ilveksen kannattajien silmissä jo lähes Jumalan asemaan noussut Raipe nimittäin meni ja ohitti keskiviikkoiltana toisen legendaarisen ilveksen, Lasse Oksasen, pelattujen maaotteluiden määrässä siirtyen ylhäiseen yksinäisyyteensä tuossa kunnioitettavassa tilastossa. Sunnuntaina päättyvän Sweden Hockey Gamesin jälkeen Helmisen maaottelusarakkeessa seisoo suorastaan huimaava lukema, 285 pelattua A-maaottelua leijonapaidassa.
Raimo Helmisen kiekkoura alkoi Tampereen Kooveen riveissä, josta jo juniorivuosina tie vei naapuriseura Ilvekseen. Pelikaudella 1982-1983 nuori Raimo Helminen teki ensiesiintymisensä SM-liigan kirkkailla jäillä, mutta todellinen läpimurto nähtiin vasta seuraavalla kaudella. Tuolloin Helminen pelasi loistavan liigakauden, ja valittiin edustamaan Suomea myös Sarajevon olympiakilpailuihin keväällä 1984. Saman vuoden kesällä New York Rangers varasi Helmisen draftin toisella kierroksella, mutta vielä ei ollut aika lähteä koettelemaan siipien kantavuutta NHL-maailmaan.
Keväällä 1985 Ilves juhli toistaiseksi viimeisintä SM-liigamestaruuttaan, ja voiton yhtenä pääarkkitehtinä hääri 21-vuotias Helminen. Upean kauden jälkeen Rangers kiinnostui varauksestaan, ja Raipe päätti lähteä kokemaan kapean kaukalon autuutta. Pelit NHL:ssä eivät kuitenkaan ottaneet kulkeakseen, ja kohtuullisen tulokaskauden jälkeen farmi kutsui Helmistä tiuhaan tahtiin. Kesällä 1987 Helminen päättikin palata takaisin tuttuun ja turvalliseen Ilvekseen, ja seuraava kausi olikin menestys, Raipen paukutellessa erittäin epä-Helmismäiseen tapaan peräti 20 maalia ja kyytipojaksi vielä 23 maalisyöttöäkin. Calgaryn olympiakisoissa Helminen oli voittamassa Suomen kaikkien aikojen ensimmäistä arvokisamitalia, jonka hän arvostaakin edelleen heti MM-kullan jälkeen kovimmaksi saavutuksekseen. Nyt mallikkaista otteista kiinnostui New Yorkin toinen suurseura, Long Islandilla majaansa pitävä Islanders. Mutta aivan kuin kohtalo olisi päättänyt Helmisen kuuluvan viihdyttämään vain eurooppalaisia kiekkofaneja, sillä nyt kuvioihin astuivat selkävammat. Long Islandin visiitti jäi yhden kauden mittaiseksi, ja Helminen palasi Eurooppaan, Etelä-Ruotsin Malmön Allsvenskan-joukkueeseen.
Ruotsalaiset jääkiekon ystävät tulevat muistamaan Raimo Helmisen ikuisesti. Kuuden vuoden mittaisella Malmön urallaan seura Malmö IF nousi divisioonatasolta yhdeksi Ruotsin suurseuraksi, voittaen Helmisen aikana kahdesti Elitserienin mestaruuden. Kaudella 93-94 Helminen voitti Elitserienin pistepörssin, ja johdatti joukkonsa aina mestaruuteen saakka. Kevät oli huipentua Raipen kohdalta todelliseksi kullanhuuhdonnaksi vielä Milanon MM-kisoissa, sillä Suomi taipui vasta finaaliottelun rangaistuslaukauskilpailussa mestari-Kanadalle jääden niukasti hopealle. Kun aiemmin talvella oli vielä taisteltu Lillehammerista olympiapronssia, oli kevät Helmiselle kaikin puolin todellinen menestys.
Maailmanmestaruuden aika oli kuitenkin vasta keväällä 1995, mestaruuden, jonka Raipe nostaa arvoasteikossaan kaikkein makoisimmaksi voitoksi tähänastiselta uraltaan.
Syksyllä 96 Helminen teki pitkään odotetun paluunsa Ilveksen sotisopaan, ja kaikkien aikojen menestyksekkäin mestaruussarjajoukkue lähti saman tien jyrkkään noususuhdanteeseen heikosti menneen vuosikymmenen alun jälkeen. Keväällä 1998 Ilves nousi erittäin vahvaksi mestarisuosikiksi, ja taipuikin vasta finaalisarjassa Helsingin IFK:lle. Helminen oli jälleen joukkueensa Herra ja Hidalgo, ja saikin parhaan mahdollisen tunnustuksen hienosti menneestä kaudestaan, Kultaisen kypärän palkinnon. Aiemmin keväällä Helminen oli ollut mukana jo viidensissä olympiakisoissaan Japanin Naganossa, jossa Suomi voitti yllätyksellisesti pronssia kaikkien parhaiden NHL-pelaajienkin oltua kahinoissa mukana.
Tämän jälkeen Raipen ura on kulkenut tasaiseen, mutta varmaan tahtiin. Ilveksessä mies on ollut joukkueen ehdottomia kantavia voimia, suoranainen joukkueen sielu. Maajoukkueessa mies on häärinyt käsittämättöminen lättysyöttöineen poikkeuksetta, ja mitalitilikin on MM-tasolla edelleen karttunut. Tällä kaudella Raipe on jälleen esittänyt piristyneitä otteita, ja taistelee jälleen kerran vahvasti paikasta MM-joukkueeseen, tällä kertaa Saksan kisoihin.
Nyt, helmikuussa 2001, Helminen on kaikkien aikojen kiekkoleijona mitä tulee pelattujen otteluiden määrään. Kun tähän lisätään vielä että Raipe on edustanut Suomea yhdeksissä MM-kisoissa, viisissä olympiakisoissa, ja että hän on kahden kouluikäisen lapsen isä, voidaan sanoa että oivallisempaa valintaa viikon 7 pelaajaksi ei voisi olla. Raipe on todellinen kuningasleijona.
Bubbling under, eli viikon pelaajaksi olivat myös ehdolla:
Janne Grönvall: Upean paluun maajoukkuekuvioihin tehnyt Tappara-pakki pelasi hienon turnauksen. Harmi Jannen kannalta, että Tampereelta löytyi toinen, hieman kovemman tempun tehnyt konkari.
Jukka Hentunen: Jälleen mahtava peliviikko loistavine maajoukkue-esityksineen. Lunasti takuuvarman MM-kisapaikan, jos se nyt edes on epäselvä ennen Ruotsin turnausta ollut.
