Anaheim Ducks – aika jälkeen Getzlafin

Ducks oli viime kauden ensimmäisen puoliskon suurin positiivinen yllätys. Nuoren joukkueen rutiini ei kuitenkaan riittänyt jälkipuoliskolla, ja lopulta se romahti pudotuspelien ulkopuolelle.

Kesken viime kauden GM:ksi pestattu Pat Verbeek on osoittanut liikkeillään, ettei Ducksin uudelleenrakennus ole vielä päättynyt. Viime kauden siirtotakarajalla Ducksilta nähtiin paljon kauppoja, joissa moni pitkäaikainen runkopelaaja jätti seuran. Lähtijöitä olivat muun muassa puolustajat Hampus Lindholm ja Josh Manson sekä hyökkääjä Rickard Rakell.

Kesän merkittävin poistuminen oli kapteeni Ryan Getzlafin päätös lopettaa upea uransa. Ducksin seurahistorian ottelu- ja pistekuningas ei enää pelillisesti ollut kärkipelaaja, mutta hänen kokemustaan ja johtajuuttaan tullaan kaipaamaan ainakin tämän kauden ajan. Kesän lähtijöistä pienenä yllätyksenä voidaan pitää Sonny Milanoa, jonka peli toimi hyvin yhteen Trevor Zegrasin kanssa.

Tulijoista mielenkiintoisin on yhden vuoden sopimuksella kaapattu John Klingberg. Tehopuolustaja haki pitkää ja rahakasta sopimusta, mutta joutui tyytymään lyhyeen pahviin. Ruotsalainen voi hyvinkin olla kauppatavaraa siirtotakarajalla, jos Ducksin pudotuspelijuna on viime kausien tavoin karannut jo aikaisessa vaiheessa. Puolustuksen toinen vahvistus oli Dmitri Kulikov.

Puolustuksesta löytyy sekä nuoruutta että kokemusta, ja sitä johtavat Klingberg ja Cam Fowler. Heidän ansiostaan nuoria Urho Vaakanaista ja Jamie Drysdalea ei jouduta vielä laittamaan liian isoihin rooleihin, vaikka etenkin Drysdalella on potentiaalia huippukauteen. Puolustus on rakennettu niin, että kiekon liikuttaminen ei tuota ongelmaa, mutta ainoa varsinainen puolustava puolustaja on Kulikov.

Hyökkäykseen uusina vahvistuksina saapuivat New York Rangersista Frank Vatrano ja Ryan Strome. Heidät hankittiin kärkiketjuihin. Strome oli tehokas kakkossentteri Rangersissa, ja Vatrano osoitti tehokkuuttaan ja osaamistaan etenkin pudotuspeleissä.

Myös hyökkäys on tasapainoinen sekoitus nuoruutta ja kokemusta Getzlafin lähdön aiheuttamasta johtajuustyhjiöstä huolimatta. Nuoret hyökkääjät, kuten taidoillaan säkenöivä Zegras ja Mason McTavish, voivat vielä keskittyä kehittymisprosessiin, kun ympärillä on Vatranon, Stromen, Jakob Silfverbergin ja Adam Henriquen kaltaisia kokeneempia nimiä.

Muita seuraamisen arvoisia hyökkääjiä ovat Maxime Comtois ja Troy Terry. Comtois'n pitää pystyä parantamaan heikosta viime kaudesta. Terryn kohdalla puolestaan saa seurata, oliko viime kausi suonenveto vai onko hänestä säännölliseksi yli 30 maalin tekijäksi.

Maalivahtitilanteessa ei ole mitään muutosta viime kauteen nähden. Tähtivahti John Gibson pelaa suurimman osan peleistä, ja Anthony Stolarz antaa hänelle lepovuoroja. AHL:ssä murtautumistaan kirkkaisiin valoihin odottaa Ilveksestä tuttu Lukáš Dostál.

Dallas Eakins jatkaa neljättä kauttaan joukkueen päävalmentajana. Ducksilla on yllätyspotentiaalia, mikä todistettiin jo viime kaudella. Todennäköisempää kuitenkin on, että pitkässä runkosarjassa kasvuvaiheessa olevan joukkueen jänne ei kestä tasaisesti, ja pudotuspelit jäävät jälleen välistä.

Ducks pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 6–7.

Edmonton Oilers – Palaset alkavat loksahdella paikoilleen

Edmonton Oilersin supertähtipelaajat Connor McDavid ja Leon Draisaitl laittoivat viime keväänä työhaalarit viimeinkin päälle myös pudotuspeleissä. Tästä oli palkintona pääsy konferenssifinaaleihin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006. Lopulta Colorado Avalanchea vastaan bensa ja kyvyt loppuivat suoraan neljässä ottelussa.

Kesken viime kauden päävalmentajaksi nostettu Jay Woodcroft lähtee tulevaan kauteen tutulla rungolla. Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet maalivahtiosastolla. GM Ken Holland hankki tolppien väliin Toronto Maple Leafsista Jack Campbellin, ja vastaavasti konkarimaalivahdit Mike Smith ja Mikko Koskinen saivat väistyä. Kun myös kokenut mestaripuolustaja Duncan Keith laittoi hokkarit naulaan, niin voidaan puhua pienestä nuorennusleikkauksesta.

Oilersilla on jalkeilla viime kautta parempi maalivahtikaksikko. Ykkösmaalivahtina torjuu Campbell, joka aloitti viime kauden Toronton kirkkaissa valoissa erinomaisesti. Mitä pidemmälle kausi eteni sitä enemmän otteissa alkoi nähdä epävarmuutta. Kykyjä 30-vuotiaalla yhdysvaltalaisella kopparilla on, ja hän on todistanut pystyvänsä kantamaan ykkösvahdin kuorman. Kakkosmaalivahdiksi nousi Stuart Skinner, joka esiintyi viime kaudella lupaavasti 13 pelaamassaan ottelussa.

Oilersin suurimmat ongelmat ovat tutusti puolustuspelissä. Viime kevään pudotuspeleissä omissa soi ottelua kohden jopa 3,68 maalin keskiarvolla. Tässä on selvä kehittämiskohde, jos joukkue mielii tosissaan taistella Stanley Cupista. Isosta palkkapussista nauttivan Darnell Nursen on nostettava tasoaan, sillä järkälemäiselle tähtipuolustajalle tulee edelleen liikaa helppoja virheitä.

Kiekollista osaamista joukkueen takalinjoille tuovat Tyson Barrie ja Evan Bouchard. Etenkin 43 tehopistettä viime kaudella tehnyttä Bouchardia kannattaa seurata. Kovaotteiset Brett Kulak ja Cody Ceci hoitavat peruspakin hommat kunnialla kotiin. Vasta 21-vuotias Philip Broberg hakee vakituista paikkaa pelaavassa kokoonpanossa, ja myös Markus Niemeläiselle on luvassa vastuuta ainakin jossain vaiheessa kautta.

Oilersin hyökkäys on yksi sarjan vaarallisimmista. Pääarkkitehteina toimivat tietenkin McDavid ja Draisaitl. Kaksikko pelaa jälleen kerran pistepörssin voitosta ja 120 pisteen rajan ylityksestä. Viime kaudella Zach Hyman ja Evander Kane nostivat hyökkäyksen tasoa entisestään. Kohuissa kylvetetty Kane osoitti heti arvonsa ja tuo kaivattua rosoisuutta hyökkäykseen.

Laitakaistaa viilettävä Jesse Puljujärvi on väläytellyt osaamistaan, mutta tekojen pitää alkaa näkyä myös tulostaululla. Puljujärven kanssa kilpailua kärkiketjupaikosta käy vikkelä Kailer Yamamoto, jonka moottorista ei varmasti virta lopu. Kolmossentteriksi ollaan kaavailtu seurassa pitkään pelannutta Ryan Nugent-Hopkinsia. Tämä avaisi Oilersille mahdollisuuden rakentaa hyökkäykseen kolme tuloksentekoon pystyvää ketjua.

Oilers lähtee erinomaisista asemista tulevaan kauteen. Joukkueen dynaaminen hyökkäyspelaaminen kuuluu sarjan ehdottomaan eliittiin, ja maalivahtiosasto on ottanut askeleita eteenpäin. Pudotuspeleihin pääsyn ei pitäisi tuottaa Oilersille vaikeuksia heikossa divisioonassa, mutta menestyminen keväällä vaatii parempaa puolustuspeliä kuin viimeksi.

Oilers pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 1–2.

San Jose Sharks – hailauma syvissä vesissä

Viime kaudella kauas pudotuspeleistä jääneellä Sharksilla tulee olemaan samoja haasteita siitä huolimatta, että valmennus ja GM ovat vaihtuneet. Uudeksi päävalmentajaksi valittiin New York Rangersia kolmen kauden ajan valmentanut David Quinn. Toimiston puolella peräti 19 vuoden ajan GM:nä toimineen Doug Wilsonin vetäydyttyä vetovastuun otti pitkän linjan ex-pelaaja Mike Grier.

Pelaajistossa ainoa ison profiilin muutos oli pitkäaikaisen tehopuolustajan Brent Burnsin siirtyminen vaihtokaupassa Carolina Hurricanesiin. Muita lähtijöitä olivat muun muassa syvyyspelaaja Rudolfs Balcers, Ruotsiin palannut Jonathan Dahlén ja maalivahti Adin Hill.

Myös Sharksin hankintoja leimaa se, että pelaajat ovat profiililtaan lähtökohtaisesti syvyyspelaajia. Kesän hankintoja olivat muun muassa Markus Nutivaara, Oskar Lindblom, Luke Kunin ja Nico Sturm. Hurricanesista Burns-kaupassa tuli alaketjujen hyökkääjä Steven Lorentz.

Sharks lähtee todennäköisesti aluksi jakamaan tasaisesti roolia molemmille maalivahdeille, Kaapo Kähköselle ja James Reimerille. Kokenut Reimer aloitti viime kauden jopa erinomaisesti, mutta taso alkoi loppukautta kohden hiipua. Kähkönen puolestaan jäi Minnesota Wildissa Cam Talbotin varjoon, ja hänet kaupattiin lopulta Marc-André Fleuryn tieltä Kaliforniaan. Suomalaisella olisi nyt erinomainen sauma ykkösvahdiksi.

Erik Karlsson johtaa itseoikeutetusti puolustusta, mutta muut vastuunkantajat ovat kysymysmerkkejä. Marc-Édouard Vlasicin taso on rajusti laskenut, ja uudet puolustajat eivät varsinaisesti ole eteennäyttäjiä. Nuoremmista Mario Ferraro on kehittynyt laatupelaajaksi, mutta onko hänestäkään todelliseksi vastuunkantajaksi? Käytännössä koko viime kauden sivussa olleen Nutivaaran taso on mielenkiintoista nähdä ohuessa alakerrassa.

Hyökkäystä johtavat samat pelaajat kuin viime vuosina. Tulosvastuu on pitkälti Logan Couturen, Tomáš Hertlin ja Timo Meierin varassa. Heidän taustaltaan ei paljoa tulivoimaa löydy. Lindblom, Kunin ja Aleksandr Barabanov ovat ihan päteviä NHL-tason pelaajia, mutta he ovat enemmän tasapaksuja puurtajia. Viime kaudella loukkaantuminen piti Kevin Labancin pelit vähissä, mutta toiveissa on paluu aiemmalle vahvalle tasolle.

Sharksin tulevaisuuden kannalta on huolestuttavaa, että seuran nuorten pelaajien osasto on heikohko. Suurimmat toiveet ovat vuonna 2002 syntyneiden hyökkääjien William Eklundin ja Thomas Bordeleaun varassa. Kummatkin pääsivät pelaamaan viime kaudella muutamissa otteluissa, ja nyt odotetaan vakioroolin nappaamista.

Sharks ei ole merkittävästi muuttunut, eikä joukkueessa ole paljoa nuoria lupauksia. Maalivahtien taso on keskinkertainen – puolustus ja hyökkäys ovat kummatkin ohuella pohjalla. Yksikin kärkipelaajien loukkaantuminen olisi kova isku. On vaikeaa nähdä, että Sharks pärjäisi yhtään paremmin kuin viime kaudella, ja se tulee olemaan divisioonansa hännillä.

Sharks pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 7–8.

Vancouver Canucks – Boudreau palautti raikkauden

Canucksin viime kausi oli nousujohteinen kokeneen Bruce Boudreaun tultua päävalmentajaksi Travis Greenin tilalle kesken kauden, mutta pudotuspelit jäivät väliin toisena kautena peräkkäin – ja kuudennen kerran seitsemän viime kauden aikana.

Alkavan kauden kannalta ruotsalais-GM Patrik Allvinin tärkeimmät teot olivat jatkosopimuksia: Boudreau pääsee jatkamaan hyvin alkanutta työtään ehjän kesän jäljiltä, ykkössentteriksi itsensä sementoinut J.T. Miller teki vuoden päästä voimaan astuvan kahdeksan vuoden jatkosopimuksen, ja tärkeä laitahyökkääjä Brock Boeser pelaa Canucksissa kolme seuraavaa kautta.

Myönteistä on myös 26-vuotiaan ykkösmaalivahdin Thatcher Demkon kehittyminen aivan pelipaikkansa kirkkaimman kärjen tuntumaan. Pelikuormaa yhdysvaltalaiselle on luvassa runsaasti, sillä taustalla ei ole NHL:ssä meritoitunutta kakkostorjujaa – Spencer Martinin ja Collin Delian yhteenlaskettu NHL-kokemus on 41 ottelua.

Puolustuksessakin Canucksilla on huippuyksilö, vasta 22-vuotias Quinn Hughes, mutta ongelma onkin, että yhdysvaltalaisnuorukaisen jälkeen takalinjoilla on enemmän määrää kuin laatua. Boudreau on pyrkinyt peluuttamaan Hughesia oikealla puolella kokeneen ruotsalaisen Oliver Ekman-Larssonin parina.

Hughes on ilman hankintoja ylivertaisesti muuta puolustusta parempi – ja kohtuuttoman suuressa roolissa. Muita Canucksin vakiopuolustajia ovat Tyler Myers, Travis Dermott, Tucker Poolman ja Luke Schenn, joten kalusto on kokonaisuutena melko keskinkertainen.

Hyökkäyksessä ykkösnyrkki rakentuu Millerin ja kokeneen kahden suunnan hyökkääjän Tanner Pearsonin ympärille. Kolmas lenkki on ennakkokaavailuissa Boeser, mutta 25-vuotias laitahyökkääjä saattaa olla käsileikkauksen jäljiltä sivussa sarja-avauksesta. Conor Garland on viimeisin ykkösketjussa kokeiltu laitahyökkääjä.

Omia hyökkäysketjujaan sentteröivät kapteeni Bo Horvat ja Boudreaun valmennuksessa pelillisen nosteen viime kaudella kokenut Elias Pettersson. Taitava ja tehokas ruotsalainen on harjoitusleirillä pelannut paljon seuran uusien venäläishyökkääjien Ilja Mihejevin ja Andrei Kuzmenkon kanssa. KHL:stä saapuneen Kuzmenkon kuntopohja on herättänyt kysymyksiä harjoitusleirillä, eikä valmiuksia NHL:n vaatimustasoon voi täysin ennustaa.

Seuran omat varaukset Vasili Podkolzin ja Nils Höglander ovat potentiaalisia nuorukaisia, mutta kärkirooleihin kummankaan kokonaisvaltainen pelaaminen tuskin vielä riittää. Nelosketjussa Jason Dickinson ja kesällä hankittu Curtis Lazar ovat luotettavia suorittajia ja tärkeitä alivoimapelaajia.

67-vuotias Boudreau todisti jälleen viime kaudella, että hän saa raavittua pelaajistaan parhaan suoritustason irti, ja hänet tunnetaan nimenomaan runkosarjassa vahvana valmentajana. Canucksin materiaali ei ole muutamaa huippupelaajaa – Demko, Hughes, Miller ja Pettersson – lukuun ottamatta erityisen vahva, mutta hyvällä pelitavalla ja nuorten pelaajien kehitysaskeleilla kokoonpano voi riittää Läntisessä konferenssissa pudotuspelipaikkaan.

Canucks pelaa Tyynenmeren divisioonan sijoista 4–5.

Chicago Blackhawks – uutta alkua hakemassa

Seksuaalirikosskandaalissa rypenyt Chicago Blackhawks tuuletti organisaatiotaan viime kaudella ja vielä kauden päätteeksi kunnolla. Seuran pitkäaikainen GM Stan Bowman sai lähteä kesken kauden ja uudeksi GM:ksi nimettiin Kyle Davidson. Kesällä seuran uusi johto teki isoja muutoksia joukkueeseen. Davidsonin tekemät liikkeet ovat antaneet selvän viestin, että seurassa on luvassa perusteellinen uudelleenrakennus.

Joukkueen uudeksi päävalmentajaksi Davidson palkkasi Luke Richardsonin, joka tuli seuraan Montréal Canadiensin apuvalmentajan paikalta. Apuvalmentajikseen Richardson saa kesken viime kauden joukkueen väliaikaiseksi päävalmentajaksi nostetun Derek Kingin sekä Boston Bruinsista saapuvan Kevin Deanin.

Blackhawks lähtee hakemaan uutta alkua kovan muodonmuutoksen kokeneella joukkueella. Kevin Lankinen siirtyi kauden päätteeksi vapaana agenttina Nashville Predatorsiin ja Marc-André Fleury kaupattiin jo siirtotakarajalla Minnesota Wildiin.

Tällä kaudella Blackhawks-maalia tilkitsevät Maple Leafsistä pelaajakaupalla tullut Petr Mrázek sekä vapailta markkinoilta hankittu Alex Stalock, joka ei ole käytännössä pelannut ollenkaan lähes kahteen vuoteen sydänlihastulehduksen vuoksi. Mrázek−Stalock-kaksikkoa ei tosin voi luonnehtia varmaksi, mikä lieneekin seuralle tällä hetkellä toissijaista.

Puolustuksen johtotähtenä jatkaa kauppahuhuista huolimatta Seth Jones, jota säestävät Connor Murphy ja Jake McCabe. Lisää kokemusta puolustusosastolle tuo Colorado Avalanchen paidassa mestaruutta viime kauden päätteeksi juhlinut Jack Johnson.

Blackhawksin hyökkäystä tähdittävät seuralegendat Patrick Kane ja kapteeni Jonathan Toews, joiden huhuttiin myös olleen kaupan kesällä. Heille taustatukea tarjoavat Tyler Johnson sekä uudet lisäykset Andreas Athanasiou, Max Domi ja Colin Blackwell. Kanea lukuun ottamatta hyökkäys on kuitenkin varsin mitäänsanomaton Alex DeBrincatin tultua kaupatuksi Ottawa Senatorsiin ja lupaavan Kirby Dachin Canadiensiin.

Joukkueessa aloitettu uudelleenrakennus tarjoaa näyttöpaikan kunnon roolissa Lightningista kesken kauden hankitulle Taylor Raddyshille sekä seuran omille varauksille Philipp Kurasheville ja Lukas Reichelille. Lankisen lähdettyä Nashvilleen ja Henrik Borgströmin jouduttua ulososton kohteeksi suomalaisväriä Chicagossa ei tulla ilman pelaajasiirtoja tällä kaudella näkemään.

Joukkueen puolustus on korkeintaan keskinkertainen, hyökkäys- ja maalivahtiosasto ovat selvästi koko sarjan huonoimpien joukossa. Blackhawksille on vaikea ennustaa muuta kuin sijoitusta oman divisioonan ja koko sarjan heikoimpien joukkueiden joukossa.

Uudelleenrakennusta ajatellen toiveena on varmasti päästä varaamaan mahdollisimman korkealla tulevissa varaustilaisuuksissa, joten joukkueen oletusarvoisesti heikko runkosarjamenestys sisältää organisaation kannalta hopeareunuksen.

Blackhawks pelaa Keskisen divisioonan sijoista 7–8.

Dallas Stars – tähtien aika loistaa

Kahden vuoden takainen Stanley Cup -finalisti Stars onnistui viime keväänä palaamaan pudotuspeleihin, jossa se hävisi avauskierroksella kunniallisen suorituksen jälkeen pienimmällä mahdollisella erolla Calgary Flamesille. Silti myös runkosarja huomioiden vahvan pelaajamateriaalin joukkueen kaudesta jäi kokonaisuutena nihkeä kuva.

Vaikka Starsia viime vuodet luotsannut Rick Bowness oli pelaajien suosiossa, hän ei kiistatta saanut heistä parasta irti. Konkari saikin lähteä, kun GM Jim Nill kaappasi Peter DeBoerin uudeksi pääkäskijäksi. DeBoerin voi odottaa etenkin monipuolistavan joukkueen hyökkäyspeliä, jossa Starsin potentiaali on jäänyt vajaaksi. DeBoerin kohdalla on myös huomionarvoista, että hän on usein saanut uudesta joukkueestaan parhaan irti heti avauskaudellaan.

Pelaajapuolella Stars lähtee pienin muutoksin uuteen kauteen, mutta tähtipuolustaja John Klingbergin lähtö jättää ison aukon alakertaan. Tämä tietää Miro Heiskasen roolin korostumista. Suomalaistähdellä on potentiaalia paljon parempiin pisteisiin kuin viime vuosien runkosarjoissa, ja DeBoerin tulon voi olettaa olevan hänen kannaltaan vain positiivinen asia.

Starsin maalivahtipelin pitäisi olla kunnossa, sillä nuori Jake Oettinger pelasi loistavasti etenkin pudotuspeleissä. 23-vuotias yhdysvaltalainen on koko NHL:n lupaavimpia maalivahteja, ja hän todennäköisesti nousee muutamien vuosien sisällä supertähtitasolle. Kakkosvahtina toimii kesken viime kauden saapunut Scott Wedgewood.

Klingbergin lähdettyä Starsin puolustus on vahvassa suomalaiskomennossa. Heiskanen ja Esa Lindell kantavat suurta kuormaa ja vastuuta menestyksestä. Myös Jani Hakanpää on todistanut olevansa luotettava luutija varsinkin omassa päädyssä.

Stars odottaa puolustuksessa nuorten pelaajien läpimurtoa tällä kaudella. Jämäkän Thomas Harleyn pitäisi olla valmis vakiorooliin, ja New York Rangersista hankitulla Nils Lundkvistilla on potentiaalia samaan rooliin kuin Klingbergillä – mutta tuskin vielä tällä kaudella. Nuoria mentoroi kaiken kokenut Ryan Suter, jolla on yhä iso pelillinen rooli.

Starsin hyökkäyksen syömähammas on ykkösketju Jason Robertson–Roope Hintz–Joe Pavelski. Viime kaudella yli piste per peli -tahtia loistanut Robertson solmi jatkosopimuksen juuri ennen kauden alkua, mikä oli hyvin tärkeä asia Starsille. Hintz on kehittynyt takuuvarmaksi tähtisentteriksi, ja Pavelski on pystynyt nostamaan tasoaan Texasissa upeasti vielä vanhoilla päivillään.

Erityisesti uutta virtaa konkariosastosta kaipaisivat kapteeni Jamie Benn ja Tyler Seguin, jotka ovat pudonneet hierarkiassa terävimmän kärjen taakse. Myös heitä selvästi nuoremmalta Denis Gurjanovilta odotetaan parempia tehoja. Mielenkiintoinen täsmähankinta hyökkäykseen oli Mason Marchment, joka yllättäen iski viime kaudella Florida Panthersissa 54 ottelussa 47 tehopistettä.

Alkavan kauden näkymät ovat Starsin kannalta lupaavat, kun yhdistetään piilossa ollut potentiaali ja DeBoerin kyky saada joukkue nopeasti hyvään lentoon. Pudotuspelipaikka on vahvasti joukkueen käsissä, mutta mestaruustaistoon tarvittaisiin vielä kovia täsmähankintoja kauden aikana.

Stars pelaa Keskisen divisioonan sijoista 2–3.  

Nashville Predators – vaikeasti ennustettava kierrepallo

Viime kaudella kivenkovan Keskisen divisioonan viidenneksi sijoittunut Predators lähtee tulevaan kauteen ennakolta haastajista vahvimpana. Joukkueen historian ensimmäinen ja yhä virassaan oleva GM David Poile teki kesän aikana mielenkiintoisia vahvistuksia oikeastaan jokaiselle osa-alueelle. Kahden vuoden jatkosopimuksen tehneellä päävalmentaja John Hynesilla on käsissään suhteellisen jämäkkä, mutta osittain epätasaisesti suorittava joukkue.

Predators kaatui osittain viime keväänä siihen, ettei ykkösvahti Juuse Sarokselle löytynyt mitat täyttävää korvaajaa tämän loukkaannuttua. Nyt Poile vahvisti tuota osastoa Kevin Lankisella, joten Nashvillessä saadaan jälleen nauttia täysin suomalaisesta maalivahtiosaamisesta. Lisäksi Pekka Rinne aloitti hiljattain seuran maalivahtivalmennuksen "kuiskaajana".

Predatorsin ennestään vahvaan puolustukseen hankittiin rutiinia, kun kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja Ryan McDonagh saatiin vaihtokaupassa Lightningista. Lisäksi hyökkäykseen saatiin lisää tuloksentekovoimaa ja syvyyttä, kun Nino Niederreiter teki kahden vuoden mittaisen sopimuksen. Predators joutui luopumaan muun muassa Matt Benningistä, Luke Kuninista ja Nick Cousinsista, mutta tuoreet hankinnat kuitenkin vahvistavat joukkuetta kokonaisuutena.

Puolustusosasto edustaa suurimmilta osin jämäkkyyttä. Kapteeni Roman Josi kantaa itseoikeutetusti ylivoimaisesti isoimmat minuutit. Mattias Ekholm on edelleen erinomainen kakkosparin pelaaja, ja meritoitunut McDonagh täydentää edellä mainittua kaksikkoa. Taustalta on nousemassa jo viime kaudella hyvin pelanneet Alexandre Carrier ja Dante Fabbro.

Epätasaisuutta on taas viime vuosina edustanut hyökkäys ja ennen kaikkea sen kärkinimet. Matt Duchene ja Ryan Johansen olivat viime kaudella erittäin tehokkaita tehden pisteitä uransa parhaaseen tahtiin. Toisaalta sekä Duchenen että Johansenin toissa kausi oli surkea. On siis selvää, että näiden kahden kanadalaisen on oltava vähintään viime kauden tasolla, mikäli Predators mielii pudotuspeleihin.

Johansenin lisäksi Mikael Granlundin ja Colton Sissonsin junailema keskikaista on hyökkäyspäähän suhteellisen ohut, mutta omaan päähän pelatessa luotettava. Laituriosastolla on lupa odottaa maaleja ja tehoja etunenässä juuri Duchenelta, Niederreiterilta ja Filip Forsbergilta. Heidän takanaan vastuu jää nuorten Eeli Tolvasen ja Philip Tomasinon harteille.

Isossa roolissa on joukkueen kolmoskenttä, jonka täydentävät Sissonsin laidoilla Jakov Trenin ja Tanner Jeannot. Täydelliseksi pudotuspelikentäksikin nimetty fyysinen koostumus alkaa olla jo sen verran vakiintuneessa asemassa, että joko Tomasinon tai Tolvasen on pelattava nelosketjussa. Tämä on mielenkiintoinen asetelma purettavaksi Predatorsin valmennukselle, koska kummatkaan eivät ole parhaimmillaan nelosketjun työteliäässä ja raastavassa pelissä.

Predators luottaa vahvasti joukkuepelaamiseen, ja seuran yhteishenkeä on kehuttu laajasti. On selvää, että kaiken osuessa kohdalleen Predatorsilta voi odottaa erinomaistakin menestystä. Potentiaalin yläraja on korkea, mutta divisioonan tasaisuuden vuoksi notkahduksille ei ole varaa – juna karkaa nimittäin erittäin nopeasti.

Predators pelaa Keskisen divisioonan sijoista 4–6.

Winnipeg Jets – Bownessin vaikea tehtävä

Jets sijoittui viime kaudella kovatasoisessa Keskisessä divisioonassa kuudenneksi, eikä näin ollen selvinnyt pudotuspeleihin. Joukkueen viime kauteen mahtui pienimuotoista draamaa, kun pitkäaikainen päävalmentaja Paul Maurice erosi kesken kauden.

Kauden loppuun valmentaneen Dave Lowryn tilalle tuotiin todellinen konkari Rick Bowness, joka palaa hänelle tuttuun ympäristöön. Bownessin valmennusura NHL:ssä alkoi juuri Jetsistä jo vuonna 1984 apuvalmentajana.

Jetsin maalivahtiosasto on menestyksen edellyttämällä tasolla. Joukkueen ykkösmaalivahtina jatkaa itseoikeutetusti Connor Hellebuyck, joka hieman heikommasta viime kaudesta huolimatta lukeutuu sarjan parhaiden maalivahtien joukkoon. Kakkosmaalivahdin rooliin Jets hankki Nashville Predatorsissa viime kaudella torjuneen David Rittichin Buffalo Sabresiin siirtyneen Eric Comrien tilalle.

Manitobalaisjoukkueen puolustusta leimaa tasapaksuus. Eliittitason ykköspuolustaja puuttuu, vaikka Josh Morrissey, Nate Schmidt ja Neal Pionk ovatkin NHL-tasolle hyviä puolustajia. Toisaalta puolustus koostuu kärkikuusikon osalta pitkälti tasonsa jo osoittaneista pelaajista, jotka ovat parhaassa peli-iässä. Brenden Dillon ja Dylan DeMelo täydentävät alemmat parit Logan Stanleyn, Ville Heinolan ja Dylan Sambergin kamppaillessa peliajasta.

Hyökkäys on etenkin kärjen osalta tasokas. Viime kaudella oman maali- ja piste-ennätyksensä tehneeltä Kyle Connorilta voi tälläkin kaudella odottaa 40 maalin ylitystä. Kun kärkiketjuihin on laittaa Connorin ohella Mark Scheifele, Blake Wheeler, Pierre-Luc Dubois ja Nikolaj Ehlers, maalintekovoimasta joukkueen menestyksen ei pitäisi jäädä kiinni.

Kokeneet Adam Lowry ja Sam Gagner pyrkivät tarjoamaan taustatukea kärkipelaajille yhdessä kesken viime kauden seuraan palanneen Mason Appletonin kanssa. Mielenkiintoinen seurattava hyökkääjä on 20-vuotias Cole Perfetti, jota voi povata kauden parhaan tulokkaan kisaan. Hyökkäyksestä löytyy myös suomalaisväriä, kun Jets hankki kesällä Saku Mäenalasen. Leijonien nelosketjussa edukseen esiintynyt Mäenalanen voi päästä myös Jetsissä samaan rooliin.

Kovista nimistä huolimatta hyökkäyksen sitoutuneisuus herättää kysymyksiä. Vasta kaksi kautta Jets-paidassa pelannutta Dubois'ta on viety huhuissa pois seurasta. Myös joukkuetta viime kaudet kipparoinut Wheeler on ollut huhujen mukaan kaupan, ja häneltä otettiin kauden alla kapteenin merkki pois. Kun tähän yhdistetään Bownessin puolustusvoittoinen pelitapa, joka vaatii sitoutuneisuutta, voi kaudesta tulla Jetsille haastava.

Maalivahti Hellebuyck ja hyökkäyksen kärkipelaajat voivat voittaa yksittäisiä otteluita joukkueelle henkilökohtaisella panoksellaan, mutta suurempaan runkosarjamenestykseen se ei yksin riitä. Jos Bowness saa pelaajansa sisäistämään pelitapansa ja joukkueesta yhtenäisen, Jets voi taistella viimeisistä pudotuspelipaikoista. Tämän kummempaa menestystä Jetsille on kuitenkin vaikea ennustaa. Pudotuspelien ulkopuolelle jääminen saattaa tietää merkittäviä muutoksia pelaajistoon.

Jets pelaa Keskisen divisioonan sijoista 5–6.

Boston Bruins – vielä kerran pojat

Bruins on ollut yksi NHL:n tasaisimpia suorittajia jo noin 15 vuoden ajan, mutta omassa divisioonassaan se on nyt jäänyt selvästi jälkeen kärkijoukkueista. GM Don Sweeney reagoi laskevaan käyrään erottamalla päävalmentaja Bruce Cassidyn. Uutta nostetta haetaan Jim Montgomeryn johdolla, joka joutui hakemaan vauhtia alkoholiongelmiensa jälkeen St. Louis Bluesin apuvalmentajan paikalta.

Pelaajistossa merkittävin muutos oli seuraikoni David Krejčín päätös palata Tšekissä pelatun kauden jälkeen takaisin tuttuun ympäristöön. Myös kapteeni ja seuralegenda Patrice Bergeronin jatkopäätös oli erittäin iso asia. Bruinsia ei voi laskea ulos pudotuspelitaistosta, kun Bergeron on vielä 37-vuotiaanakin sarjan parhaita keskushyökkääjiä.

Krejčín ja Bergeronin ohella Bruinsin hyökkäyksestä puhuttaessa on tietysti
mainittava David Pastrňák. Taitava hyökkääjä aloittaa viimeisen sopimuskautensa, eikä vielä tässä vaiheessa ole varmaa, jääkö hän seuraan tulevaisuudessa. Brad Marchand on kuuluisan Perfection Linen kolmas lenkki, mutta hänkin kävi leikkauksessa ja palaa näillä näkymin kokoonpanoon marraskuun lopulla.

Bruins ei tokikaan ole vain yhden ketjun ihme, vaikka se yksi niin kovin hyvä onkin. Leveässä hyökkäyksessä tehoja odotetaan myös Taylor Hallilta, Craig Smithiltä, Charlie Coylelta, Jake DeBruskilta ja kesällä New Jersey Devilsistä hankitulta Pavel Zachalta. Viime kauteen nähden ainoa merkittävä lähtijä joukkueesta oli Zachasta vastineena annettu Erik Haula.

Maalivahtirintamalla kaksikkona jatkaa Linus Ullmark ja Jeremy Swayman, jota pidetään kesken viime kauden lopettaneen Tuukka Raskin manttelinperijänä. Viime kaudella he jakoivat vastuun lähes täysin tasan, mutta pudotuspeleissä Swaymaniin luotettiin enemmän. On siis oletettavaa, että lupaava alaskalainen kasvattaa vastuutaan tällä kaudella. Kahden laadukkaan torjujan ansiosta Bruinsin maalivahtipeli on hyvissä kantimissa.

Puolustus sen sijaan on Bruinsin heikko kohta. Ei siksi, että materiaali olisi jotenkin epäkelpoa NHL:ään, vaan siitä syystä, että kärkinimet ovat alkukaudesta sivussa leikkaushoitoa vaatineiden loukkaantumisten jäljiltä. Charlie McAvoy palannee kaukaloon ennen tammikuuta, ja myös toinen tukipilari Matt Grzelcyk on sivussa alkukaudesta.

Varmaotteiset Hampus Lindholm ja Brandon Carlo saavatkin huhkia ensimmäisissä peleissä oikein olan takaa. Etenkin McAvoyn poissaolo kurittaa Bruinsin puolustuksen kiekollisuutta valtavasti, mikä voi pahimmassa tapauksessa maksaa pudotuspelipaikan. Tämän takia etenkin Mike Reillyn suoritukset korostuvat.

Kokonaisuudessaan Bruinsilla on jalkeilla sellainen joukkue, jolta voi yhä odottaa menestystä. Tyly tosiasia on kuitenkin se, että joukkueen pitkäaikainen ydinrunko on jo ikääntynyt ja osaltaan myös eläköitynyt, joten menestysikkuna on umpeutumassa kovaa vauhtia.

Uudelleenrakennusta ei kuitenkaan ole vielä aloitettu, ja viime aikojen satsaukset kertovat vielä menestystavoitteista. Kovassa konferenssissa kärki on kuitenkin karannut, ja pudotuspelipaikkakaan ei ole enää itsestäänselvyys.

Bruins pelaa Atlantin divisioonan sijoista 4–5.

Detroit Red Wings – nuoret saivat mentorinsa

Red Wingsillä on alla kuusi kautta ilman pudotuspelejä, minkä myötä seura on päässyt tekemään aikaisia varauksia: hyökkääjä Filip Zadinan kuudentena vuonna 2018, puolustaja Moritz Seiderin neljäntenä vuonna 2019, hyökkääjä Lucas Raymondin vuonna 2020 ja puolustaja Simon Edvinssonin vuonna 2021.

Näistä saksalainen Seider on jo Red Wingsin kärkipuolustaja ja ruotsalaistaituri Raymond oli viime kaudella joukkueen sisäisen pistepörssin kolmas. Tšekkihyökkääjä Zadinalla on potentiaalia pelata kärkiketjuissa kenties jo tällä kaudella. 19-vuotias Edvinsson on niin ikään huippulupaus, mutta NHL-läpimurto saattaa tapahtua vasta myöhemmin.

Red Wings lähtee kauteen täysin uudistuneella valmennuksella, kun Jeff Blashill sai lähteä seitsemän vuoden pestin jälkeen. Uusi päävalmentaja Derek Lalonde on NHL-tasolla toiminut aiemmin Tampa Bay Lightningin apuvalmentajana. Päävalmentajana hän on työskennellyt ECHL:ssä ja AHL:ssä. Apuvalmentajista Bob Boughner on NHL-tasolla kokenein.

Valmennuksen lisäksi seura oli aktiivinen myös vapaiden agenttien markkinoilla. Maalille seura hankki kolmen vuoden sopimuksella viime kaudella St. Louis Bluesissa NHL-läpimurtonsa tehneen Ville Husson. Suomalaistorjuja taistelee ykkösvahdin vastuusta yhdysvaltalaisen Alex Nedeljkovicin kanssa. Toinen vapailta markkinoilta hankittu suomalainen, Jussi Olkinuora, ainakin aloittaa kautensa AHL:ssä.

Kokenut Ben Chiarot on lähtökohtaisesti hyvä vahvistus nuoren joukkueen takalinjoille, mutta neljän vuoden sopimus lähes viiden miljoonan dollarin vuosituloilla on peruspuolustajalle liioiteltu. Olli Määttä on toinen kokenut hankinta puolustukseen, ja sopivalla roolituksella kahden Stanley Cupin voittajasta voi saada apua pukukopin lisäksi myös kentällä. 24-vuotias tšekki Filip Hronek on Seiderin ohella puolustuksen johtohahmoja ja keskeinen osa omista varauksista rakennetun kokoonpanon kivijalkaa.

Red Wings hankki kokemusta myös hyökkäykseen, kun 28-vuotias Andrew Copp ja 34-vuotias David Perron tekivät sopimukset vapaina agentteina. Alempien ketjujen puurtajana tunnettu Copp pelasi viime keväänä uransa tehokkainta peliä New York Rangersissa, mutta viisi vuotta ja 5,625 miljoonaa dollaria vuodessa on riski.

Perronin sopimus on lyhyempi mutta kalliihkon tuntuinen, vaikka Stanley Cupin Bluesissa voittanut monipuolinen hyökkääjä on edelleen tehokas.

Red Wingsin viime kauden kärkihyökkääjät Dylan Larkin ja Tyler Bertuzzi jatkavat isoissa rooleissa. Toissa kaudella hankitun tšekkihyökkääjä Jakub Vránan viime kausi meni loukkaantumisen vuoksi pilalle, joten tälle kaudelle odotusarvot ovat korkealla.

Sekä Red Wingsillä joukkueena että useilla yksittäisillä pelaajilla on mahdollisuuksia tasonnostoon. Husso oli viime kaudella koko NHL:n parhaita maalivahteja, ja nyt 27-vuotiaalla suomalaisella on elämänsä tilaisuus ykköstorjujan rooliin.

Erityisesti Red Wingsin hyökkäyskalustossa on kärjen takana useita yllätysvalmiita pelaajia ottamaan seuraavan askeleen ja antamaan joukkueelle elintärkeää taustatukea, jos kaikki olosuhteet natsaavat. Kivikovassa Atlantin divisioonassa pudotuspelipaikka on kuitenkin vaikeasti saavutettava tavoite, mutta realistinen taistelukin olisi seuralle eteenpäin menemistä.

Red Wings pelaa Atlantin divisioonan sijoista 5–6.

Montréal Canadiens – tuska jatkuu

Canadiens putosi viime kaudella ryminällä Stanley Cup -finalistista sarjan pohjalle. Lähtökohdat kauteen olivat haastavat, mutta suoritus oli siitä huolimatta katastrofi. Sen seurauksena seura aloitti uudelleenrakentamisen uuden GM:n Kent Hughesin ja Jeff Gortonin johdolla.

Canadiensin kesään mahtui joukko merkittäviä pelaajakauppoja sekä NHL:n varaustilaisuuden ensimmäinen varausvuoro, jolla se varasi Juraj Slafkovskýn. Seura luopui kesällä lupaavasta puolustajastaan Aleksandr Romanovista, mutta vastaavasti sisään saapui Kirby Dach Chicago Blackhawksista. Dach ja Slafkovský ovatkin hyvin tärkeitä palasia tulevaisuuden menestyshaaveissa.

Rasitteeksi käyneelle Jeff Petrylle löytyi uusi osoite Pittsburgh Penguinsista. Vaihdossa Canadiens sai viime kaudella vahvasti pelanneen Mike Mathesonin. Hughes pääsi eroon myös käytännössä uransa päättäneen Shea Weberin kalliista sopimuksesta. Paluupostina Vegas Golden Knightsista saapui hyökkääjä Jevgeni Dadonov.

Ilman Weberiä viime kauden pelannut Canadiens nimesi alkavalle kaudelle uuden kapteenin. Kärkisentteri Nick Suzukin valinta kapteeniksi oli viesti siitä, että seura luottaa nuoreen tähteensä, ja joukkue rakentuu hänen varaansa.

Lähes koko viime kauden sivussa olleen Carey Pricen uran jatkuminen näyttää epätodennäköiseltä, joten Jake Allen ja Samuel Montembeault jakavat siis jälleen torjuntavastuun. Allen on toki rutinoitunut NHL-vahti, mutta keskinkertainen kaksikko syö auttamatta joukkueen mahdollisuuksia.

Kesken viime kauden pääkäskijäksi palkattu Martin St. Louis jatkaa penkin takana. Canadiens on ilmaissut selvästi luottavansa ilman varsinaisia valmennusnäyttöjä seuraan saapuneeseen entiseen huippupelaajaan. St. Louis sai ensimmäisellä kaudellaan karmean alkukauden pelanneen joukkueen hyökkäyspeliin uutta virtaa. Etenkin nuori huippulupaus Cole Caufield löysi uuden vaihteen, ja nyt häneltä on lupa odottaa todellista läpilyöntiä.

Caufieldiin ja Suzukiin kohdistuu suurimmat odotukset joukkueen hyökkäyspeliä kannattelevina pelaajina. Kumpikin hyökkääjä on nuoresta iästään huolimatta osoittanut, että heillä on rahkeita nousta NHL:n valovoimaisten tähtihyökkääjien joukkoon. Sen sijaan vuosia Canadiensin johtaviin pelaajiin lukeutuneelta Brendan Gallagherilta odotetaan suurta tasonnostoa.

Canadiensin puolustuskalustossa isointa vastuuta kantavat Matheson ja Joel Edmundson, joista kumpaakaan ei voi uskottavasti kutsua tähtipuolustajaksi. Heidän lisäkseen David Savard ja Chris Wideman ovat tasonsa osoittaneita peruspuolustajia.

Canadiens on kuitenkin tilanteessa, jossa kaksi tulokaspuolustajaa, Justin Barron ja Kaiden Guhle, saattavat joutua turhan suureen vastuuseen. Vaikka kaksikolla on potentiaalia nousta uskottaviksi NHL-pakeiksi jo tällä kaudella, ei tilanne ole välttämättä kenenkään eduksi.

Canadiensin hyökkäyksessä on leveyttä, mutta terävin kärki jää vielä jälkeen sarjan kärkijoukkueista. Puolustus on hyvin heikko, eikä maalivahtiosasto todellakaan vakuuta. Canadiensilla on potentiaalinen runko, mutta menestystavoitteet siintävät kaukana tulevaisuudessa.

Canadiens pelaa Atlantin divisioonan sijoista 7–8.

Tampa Bay Lightning – haasteet alkavat kasautua

Lightning on ollut viimeisten vuosien ajan liigan paras joukkue, kun se on edennyt peräti kolme kertaa perättäin Stanley Cup -finaaleihin. Hämmästyttävä kolmen mestaruuden putki jäi kuitenkin saavuttamatta, kun Colorado Avalanche oli lopulta kiistatta parempi.

Lightning on ollut usean vuoden hyvin lähellä palkkakattoa ja joutunut sen takia tekemään useita kivuliaitakin päätöksiä tulevaisuutensa kustannuksella. Seura on pystynyt pysymään liigan huipulla tehden myös palkkakattokikkailua, mistä muut seurat eivät ole olleet kovin mielissään.

Menneenä kesänä Lightning kauppasi luottopuolustajansa Ryan McDonaghin alentaakseen palkkakustannuksiaan. Vastineena tuli varjoon jäänyt Philippe Myers, jolle Lightning keksi käyttöä eikä heivannut farmiin. GM Julien BriseBois teki pitkät ja lihavat sopimukset Mihail Sergatšoville, Erik Černákille ja Anthony Cirellille. Näin joukkueen rungon pysyminen vahvana jatkuu edelleen tulevina vuosina.

Lightningin muutokset olivat hieman poikkeuksellisia, kun vapaiden agenttien kanssa tehtiin useita sopimuksia. Joukkueeseen tulivat paluun tehnyt hyökkääjä Vladislav Namestnikov sekä puolustajat Ian Cole ja Haydn Fleury. Heidän ansiostaan puolustus pysynee lähes yhtä vahvana kuin aikaisempina vuosina.

Maalivahtiosastoon Lightning ei tule kaatumaan. Yleisesti sarjan parhaaksi vahdiksi arvostettu Andrei Vasilevski ja hyvä paikkaaja Brian Elliott hoitavat maalin tukkimisen. Vasilevskin merkitys on jättimäinen, sillä hän pystyy ryöstämään useita voittoja muun joukkueen huonoinakin iltoina.

Puolustuksessa McDonaghin poistuminen jättääkin ison aukon alivoimapeliin. Sergatšovin odotetaan ottavan askeleen korkeammalle tasolle ja nappaavan McDonaghin jättämän aukon. Victor Hedman on edelleen elintärkeä ykköspuolustaja ja pelaa isot minuutit.

Hyökkäyspää on viime kauden jäljiltä pieni kysymysmerkki. Pudotuspelit menivät kohtuullisesti, mutta joukkue tuntui odottavan, että joku pelaajista ottaisi reppuselkään kantaen kohti mestaruutta. Näin ei käynyt missään vaiheessa, ja tehottomuus vaivasi.

Joukkueessa on kaksi liigan kiistatonta huippuhyökkääjä eli Brayden Point ja Nikita Kutšerov. Pointin poissaolo näkyi selvästi etenkin pudotuspelien lopulla, kun Lightning olisi tarvinnut ratkaisijoita. Kapteeni Steven Stamkos on tällä erää päässyt eroon vammoistaan ja teki viime kaudella uuden yhden kauden piste-ennätyksensä.

Hyökkäys on kuitenkin heikentynyt, kun viime vuosien tärkeä ratkaisija Ondřej Palát lähti Devilsiin. Namestnikov ei yllä hänen tasolleen, vaikka onkin hyvä kolmosketjun pelaaja. Harmia tuottaa myös Cirellin pitkään jatkuva toipuminen leikkauksesta. Kesken viime kauden hankitut Nick Paul ja Brandon Hagel saavat ison roolin.

Päävalmentaja Jon Cooper aloittaa jo kymmenennen täyden kautensa Tampassa, eikä loppua näy. Cooperia arvosteltiin ennen Stanley Cupin voittamista, ettei hän saa joukkuetta voittamaan. Nämä äänet ovat nyt vaimentuneet, mutta voivat voimistua uudelleen, jos tällä kertaa finaaliputki katkeaisi. Joka tapauksessa Cooper on selvästi sarjan parhaimpia taktisia osaajia.

Lightning on jälleen mestariehdokas, ja pudotuspelipaikan pitäisi irrota rutiinilla. Joukkue on kuitenkin jälleen hieman heikentynyt, ja kolmet pitkät pudotuspelit ovat kiistatta kuluttaneet raskastekoista joukkuetta.

Lightning pelaa Atlantin divisioonan sijoista 2–3.

Columbus Blue Jackets – Gaudreau ei pelasta yksinään

Blue Jacketsin viime kausi oli kaksijakoinen menestyksen suhteen. Joukkueen pistesaldosta ei odotettu merkittäviä ohuen materiaalin kanssa, mutta jotain sentään käteen jäi: nuorten pelaajien kehittyminen.

Pistesaldosta tuli hieman odotettua parempikin, mutta toisaalta taso ei riittänyt edes lähelle pudotuspelejä. Uuden kauden alkaessa on kysyttävä, onko lieviä parannuksia tehnyt seura nyt niin paljon parempi, että se todella kamppailisi siitä tälläkään kertaa?

Päävalmentaja Brad Larsenin näytöt NHL-tasolla ovat hyvin ohuet. Lähtökohtaisesti on arvioitava, että Larsenin taktinen osaaminen ei riitä tämänkaltaisen joukkueen nostamiseksi takaisin pudotupelien vakiokaartiin. Blue Jacketsin kannattajien ei kannata täysin luopua toiveesta selviytyä pudotuspeleihin, muttei myöskään laskeskella liian tarkasti ankaria seuraamuksia pelaajistolle, jos toive jää toteutumatta.

Hieman joidenkin kilpailijoidensa tapaan Blue Jacketsin maalivahtipeli ei ole merkittävän hyvää. Itse asiassa se on jopa heikointa neljännestä koko NHL:ssä. Joonas Korpisalon terveys ratkaisee sen, palaako kakkosvahti edes lähemmäksi keskitasoa NHL:ssä, ja sama koskee paljon myös ykkösvahti Elvis Merzlikinsiä. Joukkueen musta hevonen on Daniil Tarasov, joka saattaa saada jonkun pelin alleen ennen Korpisalon täydellistä kuntoutumista lonkkavammasta.

Puolustuksesta ei ole merkittävästi parempaa sanottavaa materiaalin suhteen. Zach Werenski kuuluu NHL:n laadukkaimpien pakkien neljännekseen, mutta jo hänen jälkeensä taso alkaa laskea. Kesällä hankittu Erik Gudbranson herätti paljon kritiikkiä kalliin sopimuksensa takia – etenkin kun hankinta samassa rytäkässä yhdessä Johnny Gaudreaun kanssa pisti seuran yli palkkakaton. Tämä lopulta pakotti Jarmo Kekäläisen luopumaan hyvän kauden pelanneesta kärkihyökkääjä Oliver Bjorkstrandista.

Adam Boqvist, Vladislav Gavrikov ja Jake Bean ansaitsevat hekin jonkinlaiset kehut, mutta materiaali on auttamattoman ohut. Viime kesän kärkivarauksen David Jiříčekin kohtalo on mielenkiintoista kuulla. Nuorukainen oli joukkueen mukana vielä kaudenaloitusviikolla, eikä hänen lopullista pelipaikkaansa ole täten vielä "naulattu kiinni".

Jiříčekin lisäksi nuorinta päätä edustavat viime kaudella asialliset tulokasrupeamat pelanneet hyökkääjät Cole Sillinger ja Jegor Tšinahov. Seuraavaksi jonosta pyrkii sisään Kent Johnson, joka oletettavasti ottaa paikkansa kärkiketjujen sentterinä. Myös täksi kaudeksi Pohjois-Amerikkaan saapunut Kirill Martšenko on kiinnostava nuori nimi. Alexandre Texier pelaa puolestaan tämän kauden Sveitsissä henkilökohtaisten syiden takia.

Kesän suurin vahvistus oli tietysti viime kauden pistepörssikakkonen Gaudreau. Hänen tulonsa vahvistaa hyökkäyksen tulivoimaa ja juonikkuutta. Blue Jacketsille olisi todennäköisesti parasta, jos hän löytäisi kemiaa asiallisen kauden pelanneen Patrik Laineen kanssa. Duo nostaisi pelien viihdearvoa ja pistepussin kertymistä. Syvyyttä hyökkäyksestä kuitenkin puuttuu.

Blue Jackets pelaa Metropolien divisioonan sijoista 7–8.

New York Islanders – Lambertin haastava tulikaste

Islandersin viime kausi päättyi pettymykseen, sillä se jäi vastoin ennakko-odotuksia pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Islandersin mahdollisuudet murenivat etenkin heikkoon alkukauteen ja pitkään riivanneisiin koronatartuntoihin. GM Lou Lamoriello reagoi pettymykseen irtisanomalla yllättäen Barry Trotzin päävalmentajan paikalta ja nostamalla tilalle monivuotisen apuvalmentajan Lane Lambertin.

Ensimmäisen NHL-kautensa päävalmentajana aloittava Lambert tuntee pelaajiston ja heidän roolinsa, ja hänen odotetaan jatkavan edeltäjänsä ylläpitämää nousujohteista prosessia kohti menestystä. Tavoitteena on välivuoden jälkeen palata takaisin pudotuspeleihin, jossa Islanders oli Trotzin aikana useamman kerran hyvin vahva.

Maalivahtiosastolla jatketaan tutuin sävelin. Venäläisvahdit Ilja Sorokin ja Semjon Varlamov ovat yksi sarjan vahvimmista kaksikoista. Viime kaudella Sorokin nappasi ykkösvahdin roolin itselleen ja nousi liigan torjujaeliittiin. 34-vuotiaan Varlamovin käyrä on laskemaan päin, mutta taso on yhä vahva.

Siirtomarkkinoilla Islandersin liikkeet olivat kesällä vähissä. Nuori venäläispuolustaja Aleksandr Romanov hankittiin Montréal Canadiensista varausvuoroja vastaan. Puolustuksesta lähtivät puolestaan veteraanit Zdeno Chára ja Andy Greene.

Puolustuksen tukipilarit ovat pitkillä sopimuksilla kiinnitetyt Ryan Pulock ja Adam Pelech. Islandersin viime kauden positiivisin asia oli nuoren Noah Dobsonin läpimurto, ja hänen merkityksensä on suuri etenkin ylivoimalla. Tällä kaudella läpimurtoa odotetaan etenkin Romanovilta. Takalinjojen ilkeänä luutana jatkaa Scott Mayfield.

Robin Salo pääsi kokeilemaan 21 ottelun verran NHL:ää viime kaudella. Kauden alussa 24 vuotta täyttävällä suomalaisella on hyvät mahdollisuudet napata vakituinen pelipaikka Islandersista, sillä organisaatiossa on vain kuusi puolustajaa, jotka ovat vakiinnuttaneet paikkansa.

Hyökkäystä johtavat viime vuosien tapaan Mathew Barzal, Brock Nelson ja Anders Lee. Heistä etenkin Barzalin viime kausi oli pettymys, ja nyt ykköstähdeltä odotetaan paluuta vähintään yli 70 pisteen pelaajaksi. Islandersin hyökkäys on kokonaisuutena erittäin kokenut ja tarkasti roolitettu. Huomionarvoista on se, että hyökkäys jatkaa käytännössä täysin muuttumattomana.

Perusteltu ongelma on kuitenkin se, että löytyykö riveistä tarpeeksi ratkaisuvoimaa ja yksilötaitoa pienten marginaalien otteluiden kääntämiseksi? Erityisesti nuorten hyökkääjien on noustava seuraavalle tasolle – Oliver Wahlstrom ja Kieffer Bellows ovat vakiinnuttaneet paikkansa NHL:ssä, mutta tulokset ovat vielä jääneet laimeiksi. Hieman kokeneemmalta Anthony Beauvillierilta odotetaan roimaa parannusta viime kaudesta.

Islanders parantanee viime kaudesta, mutta pudotuspelipaikka on silti tiukassa. Kysymysmerkkejä riittää uuden päävalmentajan ja hyökkäystehojen löytymisen myötä, mutta tiivis puolustaminen on valettu selkäytimeen viime vuosien aikana. Islanders on myös taatusti sitkeä ja ärsyttävä vastustaja, joka pelaa yleensä vähämaalisia otteluita.

Islanders pelaa Metropolien divisioonan sijoista 4–5.

Philadelphia Flyers – Tortorella katastrofin keskellä

Flyersia ennakoitiin viime kaudella jopa pudotuspeleihin asti, mutta asiat lähtivät jyrkästi raiteiltaan heti alusta alkaen. Kauden loputtua Flyersien kohtalona oli jäädä Metropolien divisioonan viimeiselle sijalle. GM Chuck Fletcher on ollut pelaajamarkkinoilla jopa yllättävän rauhallinen, kun otetaan huomioon seuran historia ja katastrofaalinen viime kausi.

Suurin peliliike nähtiin valmentajan palkkauksessa. Penkin taakse asettuu John Tortorella, joka tuo varmasti oman mausteensa Flyersin soppaan. Viihdearvo on taattua, kun Tortorella kohtaa kriittisen Philadelphian median. Pelillisiin asioihin Tortorella tuo kuria ja auktoriteettia, mutta meritoituneen valmentajan pelikirja kaipaisi päivitystä tälle vuosikymmenelle.

Ykkösmaalivahtina kauteen lähtee Carter Hart, joka on nuoresta iästään huolimatta jo rutinoitunut NHL-vahti. Viime kaudella Hart pelasi ajoittain erinomaisesti ja oli harvoja positiivisia asioita Flyersissa. Nyt hän saa varmasti hikoilla kunnolla, sillä edessä pelaa virhealtis joukkue. Kakkosvahdiksi on kaavailtu Felix Sandströmiä, kun Ivan Fedotov tuskin koskaan saapuu Philadelphiaan.

Kaikista merkittävin pelaajavärväys oli Hurricanesista hankittu taitava, mutta myös ongelmallinen puolustaja Tony DeAngelo. Viime kaudella DeAngelo keskittyi jääkiekon pelaamiseen ja pelasikin loistavasti. Viime kaudella flopanneelta Ivan Provorovilta odotetaan tältä kaudelta paljon enemmän. Hän aloittanee ykkösparissa yhdessä DeAngelon kanssa.

Muuten Flyersin puolustus on kapea. Rasmus Ristolainen tuo kovuutta ja karismaa, mutta kiekollinen pelaaminen on edelleen liian riskialtista. Ristolainen on kertonut viihtyvänsä Philadelphiassa ja uskovansa joukkueen menestymismahdollisuuksiin. Nuorista puolustajista seurannan alla on lupaava Cam York, joka saa varmasti näytönpaikkoja.

Tähtipuolustaja Ryan Ellis pelasi viime kaudella vain neljä ottelua ja on oletettavasti koko alkavan kauden sivussa. On hyvin mahdollista, että Ellisin koko NHL-ura on päättymässä loukkaantumisiin jo 31-vuotiaana.

Flyersin hyökkäys on paperilla valitettavan heikko. Alkukauteen se lähtee ilman ykkössentteri Sean Couturieria, joka on ainakin suurimman osan syyskaudesta sivussa selkävaivojen jatkumisen takia. Ykkössentterinä aloittaa Kevin Hayes, joka on tunnettu aikaisemmin lähinnä kakkosviulun soittajana.

Kakkosketjun keskelle on ennakoitu 23-vuotiasta Morgan Frostia, joka on parhaalla kaudellaan venynyt 16 tehopisteeseen. Pitkäaikainen Flyers-pelaaja Scott Laughton lienee kolmosketjun keskellä. Keskikaista on ilman Couturieria yksi sarjan heikoimmista.

Laidoilla isoa roolia tarjotaan Joel Farabeelle ja Cam Atkinsonille. Viime kaudella joukkueen parhaana pistemiehenä 52 tehopisteellä operoi Travis Konecny. Kokonaisuutena hyökkäyskalusto on varsinkin ilman Couturieria tasapaksu ja terävin kärki puuttuu täysin.

Tortorellalla on käsissään uransa suurin haaste. Joukkueessa ei ole suuria tähtiä, mikä voi jopa sopia hänen kurinalaiseen pelityyliinsä. Materiaalin laatu ei kuitenkaan riitä millään mittarilla taistelemaan kovassa Metropolien divisioonassa. Flyersin faneille on syytä povata jälleen tukalia aikoja.

Flyers pelaa Metropolien divisioonan sijoista 7–8.

Washington Capitals – ikä alkaa painaa

Capitalsin tie pysähtyi jo neljättä vuotta putkeen pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle Florida Panthersin päätettyä pääkaupunkilaisten kauden kuudessa ottelussa. Capitalsin tähti on uhkaavasti laskussa, mistä kielii viime kauden heikompi runkosarjamenestys. Tämä ei ole toki suuri yllätys joukkueen ikärakennetta katsoessa, sillä se on sarjan vanhin keski-iän ollessa yli 30:n.

Päävalmentaja Peter Lavioletten sopimuksesta alkaa viimeinen kausi ja penkin takana voi olla luvassa muutoksia kauden jälkeen, mikäli joukkueelle koittaa jälleen aikainen kesäloma. Suurta nuorennusleikkausta ei kuitenkaan ole vielä aivan heti tulossa nykyisessä sopimustilanteessa.

Erittäin kokenut ryhmä lähtee kauteen kokonaan uudistetulla maalivahtiosastolla. Viime kauden maalivahdeista Vítek Vaněček siirtyi Devilsiin ja tulevaisuuden ykkösnimenä pidetty Ilja Samsonov päätyi Maple Leafsiin. Uudeksi ykkösvahdikseen Capitals hankki tuoreen Stanley Cup -voittajan Darcy Kuemperin. Joukkueen toisena maalivahtina alkavalla kaudella toimii Charlie Lindgren.

Kuemper on selvä ykkönen, joka pelaa merkittävän osan otteluista Lindgrenin tarjotessa satunnaisia lepovuoroja. Maalivahtikaksikko ei ole yhtä tasainen kuin viime kaudella, mutta sen voi katsoa parantuneen Kuemperin myötä. Varamaalivahti Lindgren on NHL-tasolla vielä melko katsomaton kortti, sillä hänelle on kertynyt otteluita seitsemän kauden aikana yhteensä vain 29.

Puolustus on tasainen. Alakerran johtotähti on yhä NHL:n tehokkaimpien puolustajien joukkoon lukeutuva John Carlson. Tälle taustatukea antavat uriensa tehokkaimmat kaudet pelanneet jässikkämäiset Dmitri Orlov ja Nick Jensen. Lisää kiekollisuutta pakistoon tuo Blackhawksista saapunut Erik Gustafsson. Puolustuskuusikon täydentävät Trevor van Riemsdyk ja Martin Fehérváry.

Hyökkäys on myös laadukas. Kapteeni Aleksandr Ovetškin jatkaa maalitehtailuaan ja jahtaa Wayne Gretzkyn maaliennätystä. Vielä tällä kaudella Ovetškin ei Gretzkyä ohita, mutta ainakin 30 maalia pitäisi mennä rikki 37-vuotiaanakin. Ovetškinia maalinteossa ruokkivat Jevgeni Kuznetsov, T.J. Oshie ja lonkkaleikkauksesta toipuva Nicklas Bäckström, joka tosin ei ole pelikuntoinen vielä kauden alussa.

Bäckströmin ohella myös Tom Wilson on pitkään sivussa, ja nämä ovat suuria uhkakuvia pudotuspelipaikan kannalta. Capitalsilla on kuitenkin laittaa kentälle Anthony Manthan, Conor Shearyn, Connor Brownin, Lars Ellerin ja Dylan Stromen tasoisia pelaajia. Syvyyttä hyökkäyksessä siis riittää, ja myös viime kaudella kokoonpanoon murtautuneelta Connor McMichaelilta sopii odottaa tehoja.

Kaikki osa-alueet ovat menestystä tavoittelevalle joukkueelle riittävän hyvällä tasolla, vaikka aika alkaakin väistämättä ajaa ohi ydinrungosta. Alkava kausi onkin joukkueen viimeisiä mahdollisuuksia saavuttaa menestystä pitkään aikaan. Pudotuspelipaikkaan Capitalsilla on täydet mahdollisuudet, vaikka helppoa se ei tule olemaan tiukassa kilpailussa. Selvä notkahduskaan ei yllättäisi.

Capitals pelaa Metropolien divisioonan sijoista 4–6.