Lappeenrannassa jouduttiin turvautumaan lauantaina pitkälti kotimaiseen tuotantoon, kun kaikki ulkomaalaishyökkääjät parantelivat vammojaan. Tämä näkyi varsinkin ylivoimissa, joita SaiPa sai kolme onnistumatta käyttämään hyväksi ainuttakaan.
− Kyllä siellä suomalaisillakin käsillä pärjätään, Ari Santanen kuitenkin huomautti.
− Todella hyvä, varmaan meidän paras peli tällä kaudella, syöttöpisteen saalistanut Saku Salminen tiivisti.
SaiPa on onnistunut aloittamaan viime ottelunsa hyvin, eikä tämäkään ilta ollut poikkeus. Ensimmäisessä erässä HPK riisuttiin aseista tunnollisella puolustamisella, vaikkakaan Hämeenlinnan päädyssä ei nähty juuri sen vaarallisempia hyökkäyksiä. Antti Karjalainen napsi ja pysäytteli helposti SaiPan viritelmiä.
Toisessa erässä SaiPan uurastus palkittiin. Lauri Taipalus karvasi kiekon HPK:n puolustusalueella. Vieraat onnistuivat vääntämään kiekon itselleen, mutta lähtö tyssäsi toiseen keltamustaan pakkiin ja kiekko päätyi Brett Carsonin kautta Saku Salmiselle. Salminen toimitti pelivälineen maalin kulmalle Ville Vainikaiselle, joka viimeisteli kauden kolmannen maalinsa siirretyn rangaistuksen aikana.
− Salminen syötti siitä hyvin maalin kulmalle ja siitä vain maalia kohti. Nyt näytti menevän, ottelun ainokaisen iskenyt Vainikainen kertoi hymyillen.
SaiPan maalin jälkeen peli siirtyi vaivihkaa HPK:n haltuun. Vakuuttavinta pyöritystä esitti vähemmän yllättäen kapteeni Niko Kapanen, ja Jussi Markkanen sai hikoilla, vaikka vahdille laskettiinkin tulleen vain viisi torjuntaa.
Meno tasoittui HPK:n Juho Keräsen kiinnipitojäähyn jälkeen. Vieraat nollasivat SaiPan aktiivisella alivoimapelaamisella, mutta voimat vaikuttivat sen jälkeen ehtyvän. Energiaa kului ylimääräisyyksiin esimerkiksi Teemu Turuselta, joka sai tuomarilta sormen herityksen nahisteltuaan Taipaluksen kanssa.
− Oli kyllä tälle kaudelle hyvät kuusikymmentä minuuttia, sitä on haettu tässä, Vainikainen sanoi.
− Pystyttiin hyökkäämään, annettiin hyvin painetta ja omista päästiin lähtemään yhdessä. Ei mietitty, vaan mentiin vain.
HPK:lla saumansa, loppuhuipennus aneeminen
HPK nosti jälleen sykettä kolmannessa erässä ja varsinkin kultakypärä Janne Lahti oli alati vaarallinen hyökkäyspäädyssä sanan monessa merkityksessä. Kymmenen minuutia ennen loppua Taipalus putosi jäänpintaan tilanteessa, jossa hän näytti saavan Lahden mailan kasvoihinsa. Tilanteesta ei kotiyleisön suureksi tuohtumukseksi tuomittu rangaistusta.
San sijaan riemu repesi katsomossa hetkeä myöhemmin; Joni Nikolle tuomittiin kaksiminuuttinen korkeasta mailasta, kun Richard Stehlik sai osuman päähänsä. Tällä kertaa oli kuitenkin SaiPan vuoro pitää pesänsä puhtaana alivoimalla.
− Saatiin yksi jäähy vastustajalle hankittua, HPK:n päävalmentaja Antti Pennanen kertasi ja löysi yhden sanan kuvaamaan joukkueensa ylivoimaa.
− Aneeminen.
HPK haki lopussa tasoitusta ilman maalivahtia, muttei onnistunut. Markkanen paranteli näin omissa nimissään ollutta ennätystä – Liigan vanhin nollapelin pelannut.
− Pitää nostaa tuosta pelistä muutama kaveri esiin. Markkasen Jussi, aivan loistava peli. Meidän maalivahdit ovat pelanneet koko syksyn hyvin ja antaneet happea joukkueelle. Nyt muu joukkue nosti osakkeitaan tällä suorituksella, Santanen halusi vielä sanoa.
− Ja Tero Koskiranta, joka tekee siellä sentteriosastolla Matti Järvisen kanssa aivan loistavaa työtä illasta toiseen ja raahaa meidän hyökkäyspeliä perässään. Kyllä heidän panoksensa on tällä hetkellä aivan ykköstä.
Muokattu kello 21.37: Korjattu tekstiin oikea Koskiranta